Tai ainakin saa luvan olla. Kurssitehtävät oli kivoja, vaikkakin välillä v-mäisiä.

Tein kolme versiota samasta teemakartasta; ruotsinkielisten ruuduttaisesta lukumäärästä pääkaupunkiseudulla. Ensimmäisessä versiossa käytin ruutukokona tuhatta metriä, jonka arvelin ennalta olevan aivan liian suuri. Näin olikin, sillä ruutujen sijoittumisessa ei näkynyt juuri minkäänlaista muotoa. Toisen version tein ääripäästä; käytin ruutukokona sataa metriä. Tämä ruutukoko oli puolestaan aivan liian pieni pääkaupunkiseudun kokoiselle alueelle, minkä huomasi jo siitä, että MapInfolla oli vaikeuksia laskea niin monta ruutua. Kun raskaan laskemisen jälkeen teemakartta oli valmis, olivat ruudut niin pieniä, ettei niiden väriä pystynyt hahmottamaan zoomaamatta lähemmäksi. Ruutujen sijoittuminen näkyy kyllä loistavasti ja kertoo kartan lukijalle tarkasti, missä päin asuu ainakin jonkin verran ruotsinkielisiä, mutta kun ruudut ovat niin pieniä, on karttaa vaivalloista lukea.

Tein kolmannen version viidensadan metrin ruutukoolla, josta ruutujen värin jo erottaa, mutta ruutujen alueellinen sijoittuminen säilyy kuitenkin kohtalaisen hyvänä. Tästä kartasta saa jonkinlaisen käsityksen ruotsinkielisten sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla, mutta kuvaavampaa olisi käyttää suhteellisia arvoja kuin nyt käytettyjä absoluuttisia. Esimerkiksi Helsingin kantakaupunki ja Lauttasaari näyttävät huonolla kartanluvulla hyvin ruotsinkielisiltä, mutta näillä alueilla asuu paljon ruotsinkielisiä jo sen takia, että niiden asumistiheys on niin korkea. Kartta kertoo kuitenkin esimerkiksi sen, missä päin pääkaupunkiseutua ei asu lainkaan ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisten puuttumista näiltä alueilta selittää varmasti suurelta osin se, ettei näillä alueilla asu yleensäkään paljon ihmisiä.

Jotkin ruudut ovat varmasti täysin asumattomia.  Esimerkiksi Vantaan keskiosissa on Helsinki-Vantaan lentokenttä, jossa ei varsinaisesti asu ketään. Lisäksi Helsingin ydinkeskustassa on alue, jossa sijaitsee esimerkiksi päärautatieasema, Töölönlahti, toimistoja, palveluita ja kulttuurikohteita, mutta ei juuri lainkaan asuntoja. Tämä selittänee ruutujen puuttumisen kyseiseltä alueelta.

Juuso Korhonen teki kartan samasta aiheesta ja sen lisäksi väestöntiheyskartan. Hän toteaa blogissaan seuraavaa: “Odotettavasti ruotsinkielisiä oli tietenkin eniten siellä missä asukkaitakin, tosin karttoja vertaillessa paljastui alueellisia eroja. Selkeimpänä pienempi määrä ruotsinkielisiä Itä-Helsingiissä ja suurempi esim Kauniaisissa kuin yleisestä väestökeskittymistä voisi olettaa.”(1) Ruotsinkielisten määrän alueelliset erot eivät siis tietenkään selity kokonaan väestöntiheydellä vaan alueellisia eroja esiintyy sekin muuttuja huomioon ottaen.

Lähteet:

Juuson paikkatietopuserrus, Juuso Korhonen https://blogs.helsinki.fi/juusokor/2015/02/16/kurssikerta-4-ja-ruututeemakartta/

Digitoin itse kartan Uudesta Seelannista ja sen kuudestatoista alueesta. Alueiden rajaaminen oli Mapinfolla loppujen lopuksi helppoa, kun ne sai vaivatta kiinnitettyä toisiinsa saumattomasti. Kartassa näkyy idässä myös Chatham island, joka ei ole varsinaisesti oma alueensa, mutta toimii pitkälti samaan tapaan, eikä kuulu mihinkään toiseen alueeseen. Chatham islandista ei löytynyt kuitenkaan dataa, joten jätän sen tässä analyysissä huomiotta.

Kaikista kuudestatoista alueesta löytyi Maorien osuudet ja väestömäärä erikseen vuodelta 2012, joten kartan tekeminen oli suhteellisen helppoa. Nimesin piirretyt alueet vastaamaan taulukoissa esitettyjä nimiä ja yhdistin kaksi taulukkoa alueiden nimien mukaan. Taulukkojen ja kartan yhdistämisessä oli pieniä ongelmia, koska, jotkin alueet oli kirjoitettu eri tavalla taulukkojen kesken. Kirjoitusasuja ei vaivatta pystynyt muokkaamaan, joten päädyin käyttämään copypastea toiselta tasolta, jotta kartalla näkyi kaikki alueet.

Kartasta on helposti huomattavissa, että Maoreiden osuus väestöstä on jotakuinkin sitä suurempi, mitä suurempi populaatio alueella on. Tämä oli yllättävää, sillä olisin kuvitellut, että alkuperäiskansana heidän osuus olisi ollut suurempi ennemminkin maaseudulla kuin suuren populaation alueilla. Toisaalta kartta ja siinä esitetyt aineistot ovat aluetasolla, eivätkä kuvasta kaupunkeja ja maaseutua.

Eteläsaaren itärannikon Canterbury näkyy kartalla punaisella, mutta siellä Maorien osuus ei osu korkeimpaan luokkaan. Mikäli Maorit tosiaankin asuvat enimmäkseen suuren populaation alueilla, voinee Canterburyn Maoriprosentti selittyä sillä, että vaikka alueen populaatio on yli puolen miljoonan, on se Uuden Seelannin alueista pinta-alaltaan suurin, joten sen väestöntiheys jää verrattain alhaiseksi. Kokeilinkin myös esittää kartalla absoluuttisen väestömäärän sijaan väestöntiheyslukuja alueittain, mutta ne eivät korreloineet läheskään yhtä hyvin Maoreiden osuuden kanssa.

Maorit ovat monella tavoin muuta väestöä huono-osaisempia. Heidän elinajanodotteensa on matalampi, he elävät keskimäärin köyhemmillä alueilla ja heidän osuutensa valtion vankilaväestöstä on noin puolet vaikka Maorien osuus koko väestöstä on vain noin 15 prosenttia.

Lähteet:

Statistics New Zealand, New Zealand official yearbook 2012 http://www.stats.govt.nz/browse_for_stats/snapshots-of-nz/yearbook.aspx

Tein kolme karttaa maailman tulivuorien sijainneista eri vahvuuksisten maanjäristysten suhteen. Kartoissa tulivuoret on kuvattu oransseilla kolmioilla ja maanjäristykset punaisilla pisteillä.

Ensimmäisestä kuvasta huomaa, että monet suuret järistykset tapahtuvat suhteellisen lähellä tulivuoria, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Uuden Seelannin ja Etelämantereen välisellä janalla on sattunut useita kovia maanjäristyksiä, mutta alueilla ei ole tulivuoria. Lisäksi tulivuoria on huomattavasti enemmän suhteessa järistyksiin, mikä selittyy tietenkin sillä, että kartalla on kuvattu kaikki tulivuoret, mutta vain hyvin voimakkaat maanjäristykset lyhyeltä aikaväliltä. Yksikään näistä maanjäristyksistä ei ole tapahtunut Manner-Euraasiassa tai Afrikassa. Suurin osa järistyksistä on tapahtunut Tyynenmeren tulirenkaan alueella ja Melanesiassa.

Toisessa kartassa on näytetty yli 7:n magnitudin järistykset, eli edellisen kartan järistysten lisäksi myös järistykset magnitudiväliltä 7-8 on huomattavasti enemmän päällekkäisyyttä järistysten ja tulivuorten suhteen. Tyynenmeren tulirenkaan alueelle ja Melanesiaan osuu huomattavasti enemmän järistyksiä kuin ensimmäisessä kartassa. Järistyksiä osuu nyt kuitenkin enemmän myös ei vulkaanisille alueille. Keski- ja Etelä-Aasiassa on silmiinpistävä rykelmä järistyksiä. Alueella ei ole lainkaan tulivuoria, mutta 7-8:n magnitudin järistyksiä on useita. Alue on osa Euraasian mannerlaattaa, mutta on olemassa spekulaatioita siitä, että alue olisi oma Iranin laattansa. Alue on puristuksissa Euraasian ja Arabian laatan välissä. Tästä kartasta huomaa, että osa maanjäristyksistä sijoittuu vahvasti tulivuorten läheisyyteen ja osa täysin muualle. Lisäksi kaikkien tulivuorien läheisyydessä ei esiinny ainakaan yli 7:n magnitudin järistyksiä.

Kolmannessa ja viimeisessä kartassa on esitetty edellisten karttojen datan lisäksi järistykset magnitudiväliltä 6-7. Järistyksiä on erittäin paljon enemmän kuin muissa kartoissa, mikä selittyy sillä, että pienempiä järistyksiä sattuu useammin kuin suuria. Tässä kartassa on enää vähän tulivuoria, joiden läheisyydessä ei ole järistyksiä. Osa näistä järistyksettömistä tulivuorista voi selittyä sillä, että ne ovat rauhallisesti purkautuvia kilpitulivuoria, sillä niistä yksikään ei sijaitse kovin lähellä mannerlaatan reunaa. Toisaalta osa näistä tulivuorista voi selittyä sillä, että ne eivät ole purkautuneet ainakaan vuoden 1980 jälkeen.

Löysin NASA/GSFC:n tuottaman kuvan mannerlaatoista ja maanjäristyksistä, kartassa ei ole legendaa, mutta turkoosit viivat kuvastavat laattojen reunoja ja keltaiset pisteet maanjäristyksiä. Karttaa voisi käyttää opetuksessa selittämään maanjäristyksien sijoittumista, vaikkakaan siinä ei ole eritelty laattojen saumakohtien eri tyyppejä. Tuure Takalan blogissaan käyttämä kartta (1) on mahdollisesti havainnollisempi.

Lähteet:

Views of the solar system. http://solarviews.com/cap/earth/earthcyl2.htm

Takalan Pak-blogi, Tuure Takala https://blogs.helsinki.fi/tevtakal/2015/03/11/6-kurssikerta/