University of Helsinki
Viimeisellä kurssikerralla tehtävänä oli laatia oma kartta, jossa on esiteltynä vähintään kaksi muuttujaa. Suositeltavaa on, että kartta on alue joka jakaantuu pienempiin osiin.
Kartan aiheen valitseminen osoittautui hankalammaksi kuin olisin kuvitellut. Aineistoa löytyy valtavasti ilmaisena, mutta yllättävän haastavaa oli valita hyvä aihe ja osata olemassa olevasta aineistosta muokata järkevän näköistä QGIS:ssä. Jahkailun jälkeen päädyin valitsemaan aiheeksi koulutuksen ja peruskoulut Suomessa kunnittain. Ajattelin kuntien olevan hyvä rajaus ja väestön kouluttautumisesta on runsaasti ilmaiseksi ladattavissa olevaa tietoa tilastokeskuksen sivuilla.
Pohjakartan sain ladattua tilastokeskuksesta WFS-layerina (Kunnat 2021), samoin peruskoulut (Oppilaitokset, tilastokeskus). Niiden lataaminen QGIS:n ei vaatinut suuria ponnisteluja, ja käsittelyksi riitti aineistojen liittäminen yhteen “join attributes by location” toimintoa käyttäen.
Väestön koulutustiedot piti sen sijaan ensin hakea tilastokeskuksesta järkevillä muuttujilla ja kopioida taulukoksi, joka tuli sitten muuttaa CSV- tiedostoksi. Ennen QGIS:n lataamista taulukosta tuli vielä muokata kuntien nimet sopivaksi yhteen pohjakartan kuntien kanssa. QGIS:ssä vielä “Joins” toimintoa käyttäen sain tiedot näkymään oikein kartalla. Diagrammin teko oli myös suhteellisen virtaviivaista.
Valmiin kartan visuaalinen ilme oli kuitenkin sekava. Diagrammien määrä hävittää alleen peruskoulujen visualisoinnin ja siitä on vaikea sanoa mitään.
Kuva 1: Väestön koulutustaso ja peruskoulujen määrä kunnittain.
Koin siis fiksummaksi esittää peruskoulujen määrän vielä omalla kartalla yksinään. Lisäksi peruskoulujen määrien luokitus oli kuvassa 1 turhan laaja (6 luokkaa), ja mielestäni luokitus on helpommin havainnollistettu kuvassa 2 neljällä luokalla. Peruskoulujen määrä loogisesti painottuu suurimpien kaupunkien ympärille ja Etelä-Suomessa niitä on runsaasti.
Kuva 2: Peruskoulujen määrä kunnittain.
Piirakkadiagrammien luku on kuvassa 1 vaikeaa, ja zoomattu kuva on helpommin luettavissa (kuva 3). Alueellinen vertailu on myös helpompaa kuvassa 3 rajatulla alueella, sillä diagrammit erottuvat paremmin. Kuten kuvasta 1 voi ehkä jossain määrin lukea, kuva 3 havainnollistaa vielä selkeämmin, kuinka paljon enemmän toisen asteen koulutuksia ja tutkijakoulutuksia väestöllä on kunnissa, joissa on suuria kaupunkeja (ja yliopistoja). Jo Vantaalla kuitenkin suurimmalla osalla väestöä vain peruskoulututkinto, ja osuus lähestulkoon vain kasvaa mitä kauemmas Helsingistä siirrytään. Jälkeenpäin ajateltuna olisi karttaan voinut lisätä vielä suurimmat liikenneväylät, jotka voisivat osaltaan selittää, esimerkiksi miksi Siuntiossa ja Lohjalla on enemmän korkeakoulutettua väestöä verrattuna vaikkapa Mäntsälään tai Pukkilaan
Kuva 3. Väestön koulutustausta Uudellamaalla.
Stat.fi kertoo, kuinka Suomessa tutkinnon suorittaneiden määrä on noussut väestössä viimeisen 50 vuoden aikana. Sekä toisen asteen että korkea-asteen koulutukset ovat lisääntyneet. Korkeimmin koulutettu väestö asuu Uudellamaalla (40 %), jonka voi huomata myös kartasta 3. Pienin korkeasti koulutettujen osuus oli Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Savossa (20%). Eniten vain perusasteen varassa olevia nuoria aikuisia, 20-29-vuotiaita, on Ahvenanmaalla ja vähiten Pohjois-Karjalassa. (SVT, 2021).
Lähde:
Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön koulutusrakenne (2020) Helsinki: Tilastokeskus [verkkojulkaisu] <http://www.stat.fi/til/vkour/2020/vkour_2020_2021-11-03_tie_001_fi.html> vierailtu 23.3.2022