Kuukausi: tammikuu 2020

Noni morje morje vaan kaikille. Tää blogipostaus tulee olemaan lyhyin ikinä, johtuen kirjoittajan tyylistä luoda kirjoitus pari viikkoa kurssikerran jälkeen. Joten turhat kertomukset olotiloista ja mielenmaisemoista jäävät nyt seuraavaan postaukseen, sillä tässä kirjoituksessa tulen sanomaan vähän mutta asiaa.

Kurssikerran ideana oli tutustua erilaisiin projektioihin sekä niiden vaikutuksiin erilaisissa kartoissa sekä tutkia mahdollisia mittavääristymiä. Laura Hynystä lainaten Qgis on tehnyt aineistojen vertailun käyttäjäystävälliseksi, sillä Qgissin voi avata aina uuteen ikkunaan uusilla projektioilla. Ensimmäiseksi ylivoimaiseksi haasteeksi muodostui peruskoulumatematiikan laskusääntöjen muistaminen. Matikka oli aina minulle se aine, jota en millään jaksanut ja hermo meinasikin mennä jo alkulämmittelyssä. Oli onneksi ilo huomata kanssaopiskelijoillakin olevan samansuuntaisia muistikatkoja kerto- sekä jakolaskujen kanssa.

Tavoitteena oli vertailla projektioden merkitystä tarkastelemalla suomalaisten kuntien pinta-aloja. Suomen pitkänomaisen muodon ansiosta varsinkin pohjoisessa sijaitsevien kuntien pinta-alat vaihtelivat runsaastikin. Pihla Haapalo muistuttikin omassa blogissaan hienosti maantieteilijän vastuusta erottaa karttojen vääristymät. Tehtävä konkretisoi selkeästi projektioiden vääristymät jopa yksittäisen maan tasolla. Kurssikerralla vertasin TM35FIN-projektiota Mercatorin projektioon. Tulokset olivat järkyttäviä: Mercatorin projektio vääristää pohjoisen kunnat jopa 7-kertaisiksi toiseen projektioon nähden. Vaikka aluksi tuntui, että laskutoimitus on mennyt taas päin mäntyä, uskottava se oli.

 

Kahdeksan eri luokan valitseminen saattoi olla virhe, kuten Vilma Koljonen blogissaan hyvin sanoi. Tavan tallaajalle tuollaisen legendan lukeminen saattaisikin olla hieman hankalaa, varsinkin, kun ei se alkuun itsellekkään oikein auennut. Seuraavilla kerroilla voikin olla hyvä käyttää edes se 5 minuuttia omien töiden kriittiseen tarkasteluun, jotta lopputulos näyttäisi ystävällisemmältä.

Vilma Koljosta edelleen siteeraten, kahden ensimmäisen kurssikerran aikana on tullut niin paljon uutta tietoa, ettei ihmekkään jos osa asioista on päässyt jo unohtumaan. Tämä on aivan totta. Jokainen kurssikerta oksentaa kasvoille niin suuren määrän tietoa, että sen jäsenteleminen ja muistaminen vie aikaa. Ja samalla pakostikin unohtaa jotain tärkeää. Ehkä se rutiini tästä vielä paranee, ja ainakin itse voisin katsoa, löytyisikö neljänteen periodiin prosenttilaskujen kertauskurssia.

#geoinformatiikkaonedelleenkivaa

 

Lähteet:

Haapalo Pihla, Qgis-laskuja, kurssikerta 2

https://blogs.helsinki.fi/haapalop/

 

Hynynen Laura, Projektiot suurennuslasin alla, kurssikerta 2

https://blogs.helsinki.fi/lauravel/

 

Koljonen Vilma, Projektioita ja prosenttilaskuja, kurssikerta 2

https://blogs.helsinki.fi/vilmakol/

 

Tervetuloa kaikille seuraamaan todennäköisesti kevään vihaisinta Gis-blogia. Mistä tiedän tämän? No, Syksyllä toisessa periodissa suoritettu kurssi ”Tiedon esittäminen maantieteessä” aiheutti lieviä ja vähemmän lieviä mentaalisia purkauksia, joiden johdosta harkitsin toisinaan vihanhallinnan kurssille osallistumista. Niin tai näin, luvassa on varmasti upea kurssi sekä persoonallinen blogi, josta löydät tämän ”geoinformatiikan ihmelapsen” sielunmaiseman.

Noniin, ensimmäiseen kurssikertaan mars! Pelonsekaisin mutta jollain tavalla onnellisin tuntein astuin takaisin rakkaaseen laboratorioomme. Pistetään töpinäksi -teekupillisen innoittamana aloimme tutustumaan uuteen tuttavuuteen, QGis -paikkatieto-ohjelmaan. Se on avoimen lähdekoodin ohjelma, mikä päivittyy useasti sekä sitä tuottavat monet eri ihmiset. Ensimmäisellä kurssikerralla tavoitteena oli oppia ohjelman perusasiat, kuten layereiden muokkaus sekä pienten laskennallisten analysointien suorittaminen. Voin jo alkuun myöntää havainneeni sykkeen hienoista nousua muutamassa kohdassa, vaikka myönnänkin sen johtuneen lähinnä omasta keskittymiskyvystä tai enemmänkin sen puutteesta. Ohjeiden mukaan latasin aluksi alustalle muutamia aineistoja, kuten ”administrative boundaries” tai ”Nitrogen inputs”. Alustalle ilmaantui väreiltään kompostin sisältöä vastaava Euroopan kartta, jonka onneksi saikin helposti muokattua visuaalisesti näyttävämpään muotoon. Tehtäväksi muodostui selvittää typpipäästöjä aihuttavien valtioiden päästöjen suhteellinen osuus prosentteina. Syksyllä haastavana pitämäni CorelDraw alkoi tuntua lastenleikiltä edetessäni yhä syvemmälle QGis:n teknillisiin syövereihin. Erilaiset laskentakaavat sekä lukuiset vaihtoehdot näyttivät ensikertalaiselle polun, jonka seuraaminen tuntui mahdottomalta. Kiitos opettajan sekä vieruskaverini, pysyin kuitenkin kärryillä saaden aikaan punasävyisen kartan. Lisäämällä viereen legendan, sain typpipäästäjät helposti nähtäville.

Viimeiseksi latasimme vielä alustalle aineiston Suomen kunnista. Tehtävänä oli valita jokin muuttuja lukuisista vaihtoehdoista, josta pystyisi laskemaan suhteellisen osuuden. Valitsin muuttujaksi ruotsinkielisten osuuden kuntien asukasluvusta, tai ainakin luulin niin. Kirjoittaessani tätä blogia huomasin sittenkin laskeneeni ruotsinkielisten osuuden kunnissa kaikista Suomen ruotsinkielisistä. Näin ollen kartta (kuva 1) kuvaa sitä, miten ruotsinkielisyys jakautuu kunnissa kaikkien ruotsinkielisten kesken, ei kaikkien asukkaiden. Näin ollen kuvassa näkyvä teksti on väärin, oikea ilmaus löytyy kuvatekstistä. Kartan luominen tapahtui samalla tavalla kuin harjoituksessa, ja lopuksi lisäsin karttaan mittakaavan sekä pohjoisnuolen selkeyttämään kartanlukijan työtä. Tästä suuri kiitos edelliselle Gis-kurssille, sillä siellä opitut kartanluontitaidot toimivat hyvin pohjana ja suunnannäyttäjänä tälle kurssille.

Ensimmäinen kurssikerta oli opettavainen virheellisestä kartasta huolimatta. Vaikka käyttämämme ohjelma onkin monimutkainen, siinä on monia ominaisuuksia joita toivon oppivani käyttämään kurssin aikana edes säädyllisellä tasolla. Uskon rehellisesti siitä olevan hyötyä tulevaisuudessa sekä opinnoissa että työelämässä. Vaikka erityisesti huolellisuus on minulle kehityksen kohde, erilainen näperrys ja kokeileminen kuuluu omaan oppimiseeni ja siksi uskon ettei virheiltä voi välttyä tälläkään Gis-kurssilla. Posin kautta, ainakin nyt tiedän mihin päin lähden kaupittelemaan Hufvudstadsbladetia jos rahapula iskee.

#geoinformatiikkaonkivaa