Se ei ole helppo.

Haastavan viikon jälkeen pääsimme jälleen maanantaina kokeilemaan onneamme GIS-luokassa. Saatuani ensimmäisen blogipostaukseni julkaistua olin melko tyytyväinen ja pettymykseni oli laantunut. Ei ole järkevää odottaa paljon jostain, mistä ei tiedä mitään. Aloitin puhtaalta pöydältä ja latasin omalle koneelle QGIS-ohjelman, jotta voin jatkaa projektejani missä vain. Ohjelma vaikutti aluksi toimivan ihan hyvin ja ilman sen suurempia ongelmia.

Viime viikon pelko karttojen yhtäkkisestä häviämisestä oli tiessään. Toinen kurssikerta oli eri tietokantojen käyttöön totuttelua ja karttaprojektioiden vertailua, etenkin pinta-alan kannalta. Ensimmäiseksi yhdistimme Tilastokeskuksen tietokannan ohjelmaan, jotta saamme kuntakohtaisia ominaisuustietoja omaavia karttoja. Tehtäväksi muodostui verrata ETRS89-TM35/FIN ja Mercatorin projektioita pinta-alan puolesta, kun projektioiden käyttötarkoitukset ovat erilaiset.

Vaikka tiesin, että Mercatorin projektiossa pinta-ala tulee olemaan selvästi suurempi (vrt. Grönlannin ja Afrikan pinta-aloja tilastoissa ja Mercatorin projektiossa olevassa kartassa), yllätyin kuinka paljon. Aivan Suomen pohjoisosissa pinta-ala on Mercatorin projektiossa jopa 7 kertaa “suurempi”, kuin toisessa tarkasteluprojektiossa (kuva 1). Etelärannikolla pinta-ala on noin 3-kertainen Mercatorissa. Tarkastelin myös Janina Vikmanin tekemää karttaa samasta aiheesta, ja hän oli päätynyt samoihin tuloksiin.

Kuva 1. Suomen pinta-alan kasvua eri projektioon mentäessä kuvattuna värein. Lähde: Tilastokeskus

Tein vielä toisen samantyyppisen kartan, jossa vertailin TM35FIN- ja Bonne -projektioita. Bonnessa eivät Suomen pinta-alat olleet mitään verrattuna Mercatoriin, mutta pinta-alaerot nousivat kuitenkin kymmeniin prosentteihin. Pienen värivirheen takia aioin kotona korjata kartan julkaisukelpoiseksi, mutta eihän se kartta ikinä palannut takaisin ruutuun. Kiitos QGIS siitä. Jatkossa mentaliteetti on seuraava: älä aloita kartan tekemistä, jos et saa varmasti sillä istumalla sitä valmiiksi. Projektin tallentaminen vain heittää kovalla työllä tehdyn kartan jorpakkoon. (Tai Arttu näyttää ensi tunnilla, mitä teen väärin ja pyyhkii pois kyyneleeni.) Laadin kartan uudestaan, tein pinta-alalaskut väärin, ja sain lopputulokseksi kuvan 2.

Kuva 2. Esimerkki epäonnistumisesta QGIS-ohjelmalla.

Onnekseni voin ottaa oppia sentään aiheista muiden kurssilaisten blogeista, vaikka en itse osaisi vielä karttoja laatia. Carita Aapro-Koski kertoo blogissaan (26.1.2020), että Natura-aluetehtävä oli helpompi, kun siinä ei pitänyt sählätä eri projektioiden kanssa, joten päätin kokeilla vielä sitä. Avasin tiedoston QGISiin ja rupesin laatimaan tarvittavia ominaisuutietosarakkeita, jota saan Aapro-Kosken kartan mukaisesti värein eroteltua kunnat Natura-alueidensa mukaan. Totesin luonnollisten luokkien jakavan järkevimmin kunnat Natura-alueidensa mukaan väreittäin, ja huomasin Aapro-Kosken tehneen samoin.

Kuva 3. Natura-alueiden suhde kuntien pinta-alaan.

Tuntuu siltä, että läsnäoloni neljän tunnin kurssikerralla opettaa minulle vartin taidot ja muut tietävät kaikesta enemmän, tehtävänantoa myöten. Tuntuma käytettävästä ohjelmasta aaltoilee ja tekeminen ilman apua maistuu puulta. On sitä muutaman tunnin taas hakattu päätä seinään, kun on yritetty keksiä ratkaisuja ongelmiin ja kartat katoavat näkyvistä palatakseen vain seuraavana yönä painajaisissa. Jospa ensi kerralla aivot pelaavat.

Miklas Kuoppala

Lähteet:
Janina Vikman, kurssikerta 2 https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/ (Käytetty 27.01.2020)
Carita Aapro-Koski kurssikerta 2 https://blogs.helsinki.fi/aacarita/ (Käytetty 27.01.2020)