Kurssikerralla paikansimme ryhmäni kanssa GPS-paikantimen avulla kampuksen lähiympäristön suojateitä. Saimme kerättyä aineistoomme 18 suojatien koordinaatit. Kirjasimme ylös myös, että oliko suojatien yhteydessä liikennevalot. Toimme keräämämme aineiston Excel-taulukko-ohjelman avulla MapInfoon. Create Points-toiminnolla pisteet saatiin sijoitettua koordinaattien mukaisille kohdille kartalle (Kartta 1). Vaikka keräämämme aineisto jäikin hyvin pieneksi, oli mahtavaa onnistua luomaan ja käyttämään itse kerättyä aineistoa. Tehtävä muistutti hyvin aineistojen keräyksen työläisyydestä ja siitä, kuinka hienoa on, että käytettävissämme on niin paljon valmiita laadukkaita ja kattavia aineistoja.
Kurssikerran itsenäistehtävänä oli luoda kolme karttaa internetistä haettujen aineistojen pohjalta maailman hasardeista, jotka sopisivat opetuskäyttöön. Tein kartat, joissa ovat kuvattuina maapallon tulivuoret, maanjäristyksien hyposentrejä sekä meteoriittien tunnettuja törmäyskohtia.
Tulivuorien sijaintia kuvaava aineisto haettiin NOAA:n eli Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation nettisivuilta (NOAA). Aineisto sisältää kaikki tunnetut tulivuoret ja myös tulivuoret, joiden viimeisimmästä purkauksesta ei ole varmaa tietoa. Kartallani kaikki tulivuoret on merkitty samanlaisella pisteellä, joka sopii hyvin näin isolle aineistolle ja skaalalle (Kartta 2). Voitaisiin tehdä myös kartta, jossa on kuvattu vain merkittävimpiä tulivuoria, jolloin niitä voitaisiin merkitä erilaisilla merkeillä luokitellen ne purkautumistiheyden, -voimakkuuden tai kuolonuhrien perusteella. Muutin kartan projektion asettelua niin, että Tyynimeri kuvautuu kokonaisena kartalla poiketen yleisestä maailmankartan esitystavasta. Näin Tyynenmeren tulirengas kuvautuu kartalla selkeästi ja alueet, joilla suuri osa maailman vulkaanisesta aktivisuudesta tapahtuu, ovat hyvin esillä. Tein näin myös maanjäristyksiä kuvaavalle kartalle, koska myös maanjäristys toiminta on keskittynyt Tyynenmeren tulirenkaalle.
Tulivuoria kuvaavan karttani havainnollisuutta lisäisi mannerlaattojen reunojen asettaminen kartalle. Näin on tehty muun muassa tässä Suomen Kuvalehden artikkeliin liitetyssä kuvassa. Kuvaan on lisätty myös yksittäisten tulivuorten nimiä, jonka myötä oppilaiden mieliin voisi jäädä muutaman tulivuoren nimi. Toisaalta oppilaille voisi antaa erillisen kartan, johon on piirretty mannerlaattojen reunat, jolloin he voisivat etsiä mannerlaattojen keskellä sijaitsevat tulivuoret ja sitä kautta tutustua kuumien pisteisiin ja niiden synnyttämiin muodostumiin, kuten saariketjuihin. Tulivuorien sijoittumista ja maanjäristysten tapahtumapaikkoja kuvaavia karttoja voitaisiin myös tarkastella vierekkäin, jolloin oppilaat voivat nähdä niiden sijoittumisen välisen selkeän yhteyden. Kartalle olisi voinut lisäksi nimetä mantereet ja valtameret. Näin nimet olisi muistutettu ikään kuin huomaamatta oppilaille, mikä olisi hyödyllistä varsinkin nuoremmille oppilaille, jotka eivät nimiä vielä välttämättä hallitse.
Kaikkia näitä tekijöitä kuvastavat kartat olisivat varmasti oppilaille kiinnostavampia interaktiivisina karttoina, joita he saisivat itse liikutella ja tutkia. Myös kartan reaaliaikaisuus lisäisi kartan kiinnostavuutta ja toisi aihetta lähemmäksi oppilaiden mielissä. Interaktiivisia karttoja ja alustoja, joilla niiden toteuttaminen on mahdollista, löytyy nykyisin valmiina internetistä. Esimerkiksi Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus USGS tarjoaa interaktiivisen karttapalvelun, jossa on mahdollista tarkastella viimeisen 30 päivän maanjäristyksiä koko maapallolla. Myös National Geographic tarjoaa karttapalvelun, jossa kartalle voi lisätä tiedot useista eri tekijöistä. Linkkiin olen tallentanut karttatasot vulkaanisesta toiminnasta ja mannerlaatoista. The Guardianin nettijulkaisussa julkaistu interaktiivinen kartta kuvaa meteoriittien tiedettyjä laskeutumispaikkoja. Kartan on huomioinut myös Kiia Eerikäinen blogissaan (Eerikäinen 2017).
Meteoriittien kraattereita oppilaat pääsisivät helposti lähemmin tarkastelemaan Geology.com sivustolla, jossa satelliitti kuviin pohjaava kartta on ohjelmoitu lähentämään suoraan ilmakuvaan kraatterista. Näin oppilaat näkisivät helposti meteoriitin putoamisen seuraukset maa- ja kallioperän muodossa. Oppilaat voisivat näitä palveluita käyttäessään muokata karttoja myös itse ja havainnoida siten muutosten tuomia eroja kartalla. Nämä palvelut ovat englanniksi ja vaativat jo hieman kartanlukutaitoa, joten niitä osaisivat hyödyntää todennäköisesti vain hieman vanhemmat oppilaat, esimerkiksi yläaste-ikäiset.
Tapahtuneita maanjäristyksiä kuvaavalla kartalla käytetty aineisto on Northern California Earthquake Data Center:in nettivisivuilta (NCEDC). Siihen on listattu kaikki yli 6,0 magnitudin maanjäristyksen maapallolla vuodesta 2002 lähtien. Aineistoon sisältyy 2 426 maanjäristystä. Kartalle maanjäristykset on kuvattu sen hyposentrin sijainnin mukaan samanlaisella pisteellä riippumatta järistyksen voimakkuudesta (Kartta 3). Kartan havainnollisuutta lisäisi, jos seismistä aktiivisuutta kuvaisi myös eri aktiivisuustasoja kuvaavalla väriskaalalla, kuten Berkeleyn yliopiston Seismologian laboratorion tuottamassa kartassa. Kartta olisi värien avulla visuaalisesti kiinnostavampi oppilaille ja lisäksi kartta havainnollistaisi aktiivisuuden voimakkuuden vaihteluita, jota tekemäni kartta ei tee. Myös Paula Silfverberg on käyttänyt blogissaan julkaisemassaan kartassa erivärisiä pisteitä kuvaamaan yli 6 Mw:n eli momenttimagnitudin ja yli 7 Mw:n maanjäristyksiä (Silfverberg 2017). Tosin hän myöntää itsekin, että näin laajan aineiston kuvaaminen koko maapallon skaalassa tekee kartasta hieman vaikealukuisen.
Opetustilanteessa opettaja voisi ohjata oppilaita tarkkailemaan, minkälaisia ovat alueet, joilla on havaittavissa suuresti vulkaanista tai seismistä aktiivisuutta. Kartoilta voidaan nähdä esimerkiksi, kuinka kyseisillä alueilla on usein paljon korkeusvaihteluita (Amerikoissa Kalliovuoret ja Andit sekä Aasiassa Himalaja) tai saarijonoja ja saaristoja (Indonesia ja Uusi-Seelanti).
Meteoriittikraatterien sijoittumista kuvaava aineisto sisältää 34 513 kraatterin koordinaatit. Aineiston suuruuden vuoksi en lisännyt pisteille reunoja ja tein niistä hyvin pienikokoiset, jotta kartta pysyisi selkeänä (Kartta 4). Meteoriittikraatterien sijoittumisesta ei voida päätellä maapallon systeemien toiminnasta mitään, niin kuin kahdesta muusta kartasta. Oppilaiden kanssa voidaan kuitenkin pohtia kartalla nähtävien selkeiden tihentymien syitä: Miksi länsimaissa on löydetty niin paljon kraattereita? Entä miksi sademetsien alueille ei ole merkitty kuin kourallinen kraattereita yhteensä?
Koin, että kaikista kartoista oli melko vaikea saada visuaalisesti hienoja ja helppolukuisia, koska aineistot olivat niin suuria; pienin aineisto oli tuolivuoret listaava aineisto, joka sekin sisälsi 1571 pistettä. Pisteiden asettaminen liian pienikokoisiksi vähättelee ilmiötä ja saa päällekkäiset pisterykelmät näyttämään sotkuisilta. Isolla pistekoolla pisteiden reunat erottuvat toisistaan, mutta pisteet peittävät kartasta niin paljon pinta-alaa, että sen lukeminen vaikeutuu. Myös Anniina Ahonen kertoo blogissaan tuskailleensa pisteiden ulkoasun kanssa niiden sijoittuessa usein hyvin lähelle toisiaan (Ahonen 2017).
Näin myöhemmin luulen, että olisin pystynyt tekemään kartoistani luovempia. Internetistä karttoja etsiessäni keksin monia uusia ideoita ja parannusmahdollisuuksia karttoihini, joten on turhauttavaa julkaista aiemmin tekemäni yksinkertaiset kartat.
Kurssikerta oli mielestäni kuitenkin erityisen hyödyllinen, koska liikuimme hieman enemmän kohti itsenäistä työskentelyä keräämällä aineiston itse ympäristöstä ja myöhemmin internetistä. Oppiessamme itsenäistä työskentelyä MapInfosta tulee entistä hyödyllisempi ohjelma meille.
Lähteet
Volcano Location Database Search (2017). NOAA. Luettu 10.3.2017. <https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5>
Ukkola, J. (2010). Islannin purkaus ei ollut kummoinen: Lentoliikenne pysähtyi lähinnä tuulen suunnan takia. Suomen Kuvalehti 24.4.2010. Luettu 10.3.2017. <https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/islannin-purkaus-ei-ollut-kummoinen-lentoliikenne-pysahtyi-lahinna-tuulen-suunnan-takia/>
Latest Earthquakes (2017). USGS. Luettu 10.3.2017. <https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/map/#%7B%22autoUpdate%22%3A%5B%22autoUpdate%22%5D%2C%22basemap%22%3A%22street%22%2C%22feed%22%3A%2230day_m45%22%2C%22listFormat%22%3A%22default%22%2C%22mapposition%22%3A%5B%5B-68.78414378041504%2C376.875%5D%2C%5B75.75894014501688%2C744.6093749999999%5D%5D%2C%22overlays%22%3A%5B%22plates%22%5D%2C%22restrictListToMap%22%3A%5B%22restrictListToMap%22%5D%2C%22search%22%3Anull%2C%22sort%22%3A%22newest%22%2C%22timezone%22%3A%22utc%22%2C%22viewModes%22%3A%5B%22settings%22%2C%22map%22%5D%2C%22event%22%3Anull%7D>
MapMaker Interactive (2017). National Geographic. <http://mapmaker.nationalgeographic.org/dKpuwIANQJVpS1eEmnmik6/?edit=gEVYkVlYCyhptVkYrFQhc4#/>
Rogers, S. (2013). Every meteorite fall on earth mapped. The Guardian 15.2.2013. Luettu 10.3.2017. <https://www.theguardian.com/news/datablog/interactive/2013/feb/15/meteorite-fall-map>
Eerikäinen, K. (2017). Kurssikerta 6. https://blogs.helsinki.fi/kiee/ Luettu 10.3.2017.
Meteor Craters (2017). Geology.com. Luettu 10.3.2017. <http://geology.com/meteor-impact-craters.shtml>
ANSS Composite Catalog Search (2017). Northern California Earthquake Data Center. Luettu 2.3.2017. <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html>
University of California (2012). Shaken But Not Stirred. Seismo Blog 10.12.2012. Luettu 10.3.2017 <http://seismo.berkeley.edu/blog/2012/10/12/shaken-but-not-stirred.html>
Silfverberg, P. (2017) Kuudes kurssikerta. Luettu 14.3.2017.<https://blogs.helsinki.fi/pasipasi/>
Ahonen, A. (2017) Kuudes kurssikerta: Pisteenviilausta vieraammilla vesillä. Luettu 14.3.2017.<https://blogs.helsinki.fi/ahonenan/>