Millaisessa naapurustossa haluaisit asua? Missä et mielelläsi liikkuisi pimeällä yksin? Miten päätetään, kuka tilaa saa käyttää? Pitäisikö Helsinkiin tulla Guggenheim-museo, ja millä tavoin se tulisi rahoittaa? Miksi kaupungin eri osat eriy- tyvät huono-osaisten ja hyväosaisten asuinalueiksi, ja mitä asialle on tehtävissä? Mitä mieltä meidän tulisi olla lähiöistä – millaisia ylipäätään ovat lähiöt? Kaupunki on välitön asuinympäristömme ja sen vuoksi sosiologille antoisa tutkimuskohde.
Kaupunkisosiologi Matti Kortteinen totesi syksyn kaupunkisosiologian johdantokurssilla, että tieteenalasta on ollut Suomessa tärkeämpää kuin koskaan. Kortteisen mukaan suomalainen yhteiskunta on kohtaamassa kaupunkirakenteessa kaksi merkittävää mullistusta, joihin muun muassa kaupunkisosiologit etsivät selityksiä. 1960- ja 1970-luvuilla tapahtuneen voimakkaan kaupungistumisen vuoksi Suomessa oli länsieurooppalaisittain poikkeuksellisen suuri piikki kerrostalorakentamisessa 1970-luvulla. Suuren muuton vuoksi rakennettu kyseinen kerrostalokanta on lähitulevaisuudessa tulossa teknisen käyttöikänsä päähän, ja Kortteisen mukaan tilanne on jälleenrakentamiseen rinnastettavissa oleva urakka. Hänen mukaansa kyseinen kerrostalokanta on taantunut lisäksi sosioekonomisesti, minkä vuoksi kehitys on entistä haastavampi.
Kortteinen totesi alueellisen segregaation olevan toinen suomalaisten kaupunkien merkittävä kehityssuunta. Kaupunkien sisäinen alueellinen eriytyminen kääntyi 1990-luvulla pit käaikaisen tasoittumisen jälkeen kasvuun. Nyt elämme tilanteessa, jossa alueet jakautuvat yhä syvemmin huono-osaisten ja hyväosaisten alueiksi. Kehitykselle ei Kortteisen mukaan ole ainakaan vielä löydettävissä täysin selittävää poliittista syytä, mutta erinäisiä syitä tapahtuvalle osataan kuitenkin kertoa. Vuonna 1987 lähti liikkeelle valtava rakenteellinen siirtymä työvoiman kysynnässä, seurauksena vain peruskoulutuksen vaativien töiden määrän romahdus. Maatalousväestön elinmahdollisuudet kapenivat maaseudulla, ja kyseinen väestönosa kärsi työttömyydestä myös muutettuaan kaupunkiin. Tämä kouluttamaton väestö keskittyikin asumaan samoille alueille, joille köyhyys sittemmin kasaantui.
Kortteinen totesi myös, että väestöryhmien asumismieltymykset ovat erittäin merkittäviä kaupunkirakenteen kehityksessä. Hyvätuloinen väestö äänestää jaloillaan ja hakeutuu omille alueilleen – samalla huono-osaisuus puolestaan kertyy toisaalle.
Kaupunkisosiologisen tutkimuksen vaikuttavuuden merkittävin este on Kortteisen mukaan tutkimustulosten poliittinen epäsopivuus. Kaupunkeja koskeva keskustelu ei olekaan koskaan neutraalia, minkä vuoksi se on myös journalistisesti hyvin kiinnostava aihepiiri.
Oskari, Inka ja Jenni
Kontaktin päätoimitus
