Eurooppalainen tutkimus henkirikosten selvittämisestä

Martti Lehti

Hiljattain julkaistu, monikansallinen tutkimus henkirikosten selvittämisestä on tervetullut tienavaaja aihepiirin tutkimukseen maanosassamme. On tärkeää, että väkivaltarikokset kyetään selvittämään nopeasti ja luotettavasti jo yksin rikosoikeusjärjestelmän legitimiteetin kannalta. Tieto siitä, mitkä tekijät vaikuttavat henkirikosten selvittämiseen ja selvitysaikojen pituuteen auttaa osaltaan rikostutkinnan kehittämistä tehokkaammaksi ja tukee esimerkiksi rikosten selvittämisen kautta toteutuvaa pelotevaikutusta.

Marike Liemin tutkijaryhmän julkaisema tutkimus tarkastelee henkirikosten selviävyyttä ja selvittämisaikoja Alankomaissa, Ruotsissa, Suomessa ja Sveitsissä. Aineistot ovat vertailukelpoisia, koska ne seuraavat Euroopan henkirikollisuuden seurantajärjestelmän (European Homicide Monitor, EHM) rakennetta. Kriminologian kannalta kyse on sen tutkimisesta, mitkä tekijät vaikuttavat sosiaalisen kontrollin kohdistumiseen ja tehoon.

Poliisin yleisessä kyvyssä selvittää henkirikoksia oli olennaisia eroja tutkimukseen osallistuneissa maissa. Suomessa (98 %) ja Sveitsissä (95 %) selvitysaste oli vuosina 2009–2014 huomattavasti korkeampi kuin Ruotsissa (83 %) ja Alankomaissa (77 %). Selvityskyvyssä havaitut erot eivät liittyneet kuitenkaan henkirikollisuuden kokonaistasoon, joka Suomessa (1,9) oli ryhmän korkein ja Sveitsissä (0,5) matalin. Ajanjakson henkirikollisuuden vuotuinen keskitaso Ruotsissa ja Alankomaissa oli 0,9 surmattua 100 000 asukasta kohti.

Tutkimuksessa verrattiin henkirikosten piirteiden yhteyttä niiden selviämiseen. Koska Suomessa pimeitä juttuja oli niin vähän, maamme osalta tarkasteltiin selvittämisnopeutta, muissa maissa sitä kyettiinkö rikokset lainkaan selvittämään. Päätulos oli se, että rikollisuuden tyypilliset piirteet vaikuttavat huomattavasti henkirikollisuuden selvitysasteeseen. Ruotsin ja Alankomaiden matalan selvitysasteen taustalla on osin etnisen järjestäytyneen rikollisuuden toiminta, joka näissä maissa oli laajempaa ja väkivaltaisempaa kuin Suomessa tai Sveitsissä.

Tähän liittyy muun muassa se, että Ruotsissa ja Alankomaissa naisiin kohdistuvat rikokset selvitetään todennäköisemmin kuin miehiin kohdistuneet. Suomessa uhrin sukupuoli ei vaikuta henkirikoksen selvitysnopeuteen. Myös ampuma-aseella tehtyjen henkirikosten selvitysaste on Ruotsissa ja Alankomaissa erittäin alhainen, kun Suomessa ja Sveitsissä se on sama kuin muissa henkirikoksissa.

Rikollisuuden piirteet eivät kuitenkaan selitä selvityskyvyssä havaittuja eroja kokonaisuudessaan. Samat tekijät, jotka johtivat rikosten pimeäksi jäämiseen Ruotsissa ja Alankomaissa, vaikeuttivat tutkintaa myös Suomessa, mutta ainoastaan sitä hidastaen. Ilmeisesti selvityskykyerojen taustalla oli myös eroja rikostutkinnan tehokkuudessa. Näyttääkin siltä, että Suomen poliisin henkirikostutkinta on varsin laadukasta.

Katso alkuperäistutkimus tästä ja laajempi suomenkielinen esittely tästä.

Martti Lehti on yliopistotutkija Helsingin yliopistotutkija Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.