Kuherruskuun loppu – 2. kurssikerta

Niin kuolevat sinisilmäiset aatokset paikkatiedon armottomassa maailmassa, niin korvennetaan viattomuus Mapinfon pätsissä. Viime kerralla suitsutin vielä auliisti Mapinfoa, joka parista kummallisuudesta huolimatta vaikutti kaikin puolin näppärältä ohjelmalta, jopa intuitiivisesti avautuvalta. Nyt tuskanhien aiheuttamaa nestehukkaa viisaampana ja uudella, harmaan sävyttämällä hiustyylillä varustettuna minussa on herännyt tervettä kunnioitusta kyseistä ohjelmaa kohtaan. Olkoon, liioittelen hiukan, ja onhan vain luonnollista, että työn ja hankaluuksien määrä lisääntyy muuttujien myös lisääntyessä.

 

Tällä kurssikerralla aloimme tosiaan pelailla kahdella muuttujalla samalla kartalla. Esitykseen voi ympätä mukaan muun muassa ympyrädiagrammeja, pylväitä, symboleita tai minkä lisäinfoa tuovan palasen nyt keksiikään. Erityisesti koropleettikartoilla, jotka jo sinällään näyttävät varsin paljon tietoa, voi esittää hyvinkin hienostuneita ja monimutkaisia kokonaisuuksia: vaikkapa kahden muuttujan, jotka voisi ensikuvitelmalta luulla erillisiksi, välisiä riippuvuussuhteita. Voidaanpa kaksi koropleettikarttaa asettaa päällekkäinkin, jolloin uudet oivallukset avautuvat vielä helpommin. Erinomainen esimerkki tämän kaltaisten karttojen tuomista mahdollisuuksista on näkyvissä Tuomas Pätärin GIS-tarinoita PAKkastalveen -kurssiblogissa, jossa Pätäri yhdistää nokkelasti kuntakartalle äänestysaktiivisuuden ja pienituloisuusasteen, jolloin näiden välille paljastuu selvä korrelaatio.

 

Viikon tuotoksena olisi siis voinut tehdä yllä kuvatun laisen, mutta itseäni jäi kiehtomaan toisenlaiset karttakikkailut: ns. grid-kartat, liukuvärjätyt, mieluusti pisteaineistosta tehdyt kartat. Tätä varten oli tarjolla Suomen väestöaineistoa 250m x 250m alueelta kerättyinä pisteinä. Aineisto interpoloidaan annettujen raamien mukaan – tässä kohtaa Mapinfolla menee toviksi sormi suuhun, sillä työnsarkaa riittää – ja tadaa, varsin tyylikäs kartta on syljetty ulos. Mistä siis alun tuskailuni, jos karttaa pukkaa kuin vettä juhannuksena? No, ensinnäkin halusin esittää miesten ja naisten sijoittumiset erikseen, lähinnä selvittääkseni, onko perää väitteissä syrjäkuntien miehistymisestä naisten muuttaessa herkemmin suureen maailman töihin ynnä opiskelemaan. Tämä tarkoittaa, että kaikki työ piti tehdä kahtena. Tilastokeskuksenkin mukaan Suomessa oli vuoden 2014 lopussa noin 88 000 naista enemmän kuin miestä, toivoin siis saavani varsin raflaavia tuloksia. Havittelemani räväkät erot… niin, katsokaa alta.

Miehet ja naiset Suomessa

Kuva 1. Mies- ja naispuolisten sijoittuminen. (klikkaa suuremmaksi)

 

Suoraan sanoen melko identtisiä. Jyystin luokkarajoja paljon edestakaisin – jotka tämän seurauksena ovat sangen mielivaltaisia – pyrkiessäni provosoimaan eroja esille, mutta ikävä kyllä niitä ei tällä tasolla osu silmään. Tällä mittakaavalla erottuvat tietenkin kaupungit ja taajamat vähemmän yllättäen haja-asutuksesta, mutta ei sukupuolten railoja. Mainittakoon vielä, että pitääkseni interpolointiajat inhimillisellä tasolla, käytin 1 km² ruutuja. Sikäli mikäli ymmärsin prosessin oikein, tämä tarkoittaa, että Mapinfo jakaa alueen neliökilometrin ruutuihin, laskee yhteen tämän alueen väestötiedot, eli neljältä pisteeltä, ja luo uuden pisteen neliökilometrin keskelle. Näiden pisteiden välistä sitten interpoloitaisiin. Edellinen selitys on kuitenkin vahvaa mutuilua, mistä myös tämän kirjoituksen terminologiasähellys ruutujen sekä pisteiden välillä. Oikea asianlaita pitää vielä varmistaa Artulta.

 

Lähempi tarkastelu voi paljastaa paljon sellaista, mitä etäisempi katselu piilottaa. Kokeillaan siis tarkentaa pääkaupunkiseudulle, jos siellä näkyisi jotain mielenkiintoista.

Kuva 2. Tarkennus kuvasta 1 Helsingin seudulle.

Kuva 2. Tarkennus kuvasta 1 Helsingin seudulle. (klikkaa suuremmaksi)

Tunnetusti Helsingin seutu on naisvaltaista pitkälti muuttoliikkeen ansiosta. Selviä eroja ei ikävästi tälläkään esityksellä nouse pintaan. Syitä tähän voi olla muun muassa kehnot luokkarajat tai luokkien vähyys, sillä 2000 henkeä yhdessä ruudussa ylittyy helposti pääkaupunkiseudulla vaikka väestö olisikin jaettu kahtia sukupuolen mukaan. Lisäksi värit ovat mielivaltaiset, so. ne eivät vaalene samassa suhteessa molemmissa kartoissa, jolloin voi syntyä illuusio, että toisessa kartassa olisi tietyssä kohdassa enemmän väkeä, vaikka syypäänä voikin olla vain kehnot värivalinnat. Jälkiviisaana olisi pitänyt luopua karkean stereotyyppisestä värikoodauksestani ja: 1) Käyttää molemmissa kartoissa samaa väripalettia. 2) Käyttää useampaa väriä, esimerkiksi neliportainen asteikko vihreästä punaiseen. Näillä muutoksilla kartat olisivat olleet vertailukelpoisempia ja helppolukuisempia. Tässä vaiheessa on myöhäistä korjailla menneitä typeryyksiä, joten näillä mennään.

 

Valtakunnan tasolta ei toisaalta voikaan odottaa mitään erityistä hienojakoisuutta. Käännetään siis katseemme Lappiin, jonka syrjäkylillä voisi, jälleen tökerön stereotyyppisellä oletuksella, olla paljon peräkammarin poikia ja siten luvassa mielenkiintoisempi karttaesitys. Alun kriiseilyni juontuu pitkälti tähän työvaiheeseen, sillä kesti aikansa irrottaa molemmista – piste- ja kunta-aineistosta, jolla tuotiin karttaan rajat – yksinomaan Lapin maakunnan alueet, luoda niistä omat tietokantansa ja vielä heittää molemmat omille tasoilleen. Kirjoitettuna yksinkertainen hanke venyi infernaalisiin mittasuhteisiin. Mapinfon loputtomat pudotusvalikot ja karttatasot pyörivät kauhunsekaisina filmipätkinä mielessäni, vaikka olen toki iloinen siitä, että koko homman pystyi ensinnäkään tekemään. Mapinfo on väkevä työkalu, joka, sitten kun sen saloihin on kunnolla vihkiytynyt, tarjoaa varmasti valtavasti vaihtoehtoja.

Kuva 3. Lapin mies- ja naispuoliset.

Kuva 3. Lapin mies- ja naispuolisten sijoittuminen. (klikkaa suuremmaksi)

Yhtä kaikki, yllä näette työn tulokset. Kuten edellisessä kartassa, tässäkin käytettiin 1 km² ruutuja, sillä tätä pienemmät sekoittivat kartan täysin ja alueet levisivät kunta-aineiston raamien ulkopuolelle; syytä en tiedä. Valkoiset alueet ovat tarkastelun ulkopuolella, eli käsittääkseni niissä ei asu ihmisiä ja ne ovat vähintään 25 km päässä lähimmästä asutusta pisteestä. Toinen mahdollisuus valkoisuudelle on virhe aineiston käsittelyssä, jollainen vaikuttaa tapahtuneen lähellä itärajaa, jossa valkoisen alueen raja kulkee viivasuorana. Ilmiselviä sukupuolieroja ei harmikseni vieläkään tahdo nousta esille. Naiset vaikuttaisivat silmämääräisesti arvioituna olevan vahvemmilla joissakin keskittymissä, mutta tämä voi olla väriskaalan aiheuttamaa harhaa. Zoomataan kuitenkin vielä kartan länsiosiin.

Kuva 4. Tarkennus kuva 3:n länsiosiin.

Kuva 4. Tarkennus kuva 3:n länsiosiin.

Kartassa vasemmalla olevan Kittilän ympärillä saattaisi olla naisenemmistöjä, mutta mitään pläkkiselvää ei tästäkään selkiä. Tehdyt kartat miellyttävät silmää esteettisesti, mutta siihen niiden hyödyllisyys taitaakin jäädä: tuotoksilla olisi kiva olla muutakin virkaa kuin seinänkoristeina. Sanottakoon vielä, että ohjeissa neuvottiin tekemään grid-kartoista 3D-versiot ja tämä olisikin onnistunut yhdellä napinpainalluksella, mutta kolmas ulottuvuus syystä tai toisesta särki karttani, eikä muutenkaan tuonut merkittävää lisäinformaatiota. Siksi tyydyin raakavedokseen.

 

Vatvomisen sijaan lienee aika heittää pyyhe kehään, myöntää tappio ja pohtia, miksi toivomiani tuloksia ei herunut. Toisaalta syynä saattavat olla aiemmin mainitsemani väri- ja luokitteluvalinnat, toisaalta edes kymmenientuhansien henkien ero ei Suomen koko väkiluvun miljoonamittakaavassa paljoa paina. Myös vaikka eroja olisikin, niin ne lienee helpompi saada esille kuntasolla kuin pisteaineistosta. Räikeitä eroja on toisaalta hankala saada ilmoille, sillä sukupuolijakauma ei yksinkertaisesti normaalitilanteessa keikahda selkeästi suuntaan tai toiseen, vaan vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi Kiinassa yhden lapsen politiikan seurauksena tullut miesvoittoisuus tahi päinvastainen tilanne suursotien jälkeen miesten kaaduttua rintamalla. Tylsä tasapaksuus ei kuitenkaan miellytä skandaalinkäryistä maantieteilijää sisälläni, eikä siitä saa mielenkiintoisia karttoja. Olkoon tämä opetuksena: maantieteilijän osana ei ole vääntää maailmaa sellaiseksi kuin mieli tekee, eikä lopputulos aina ole sellainen kuin villit ennakko-oletukset lupailevat.

 

Lopulta asia on niin kuin Matilda Holkkola toteaa kurssiblogissaan: ”tässä vaiheessa kurssia Mapinfon käytön oppiminen on pääasia”. Sillä saralla taskuun jäi monta uutta temppua ja ensi kerralla hommat hoitunevat huomattavasti vähemmällä tuskailulla.

 

PÄIVITYS 4.2.

Kartat jäivät kaivelemaan minua, ja siksipä palasin vielä kerran Mapinfon pariin ja tein listaamani parannukset – nimellisesti värimaailman peruskorjauksen ja luokkien hienosäätöä. Blogi tarjoaa sähköisenä alustana erilaisia mahdollisuuksia muutoksen tarkkailuun kuin pelkkä paperi: niinpä kokosin uudet kartat GIF-muotoiseksi videoksi alle.

Uudet uljaat lapin miehet ja naiset

Kuva 5. Miesten ja naisten sijoittuminen Lapin läänissä videoesityksenä.

Ja katso! Esirippu repeää! Vihdoin ja viimein voidaan sanoa todellisia eroja näkyvän. Miehet totta tosiaan ovat kautta linjan vahvemmin edustettuina ja varsinkin taajamien ulkopuolilla selkeinä alueina: kartassa tämä näkyy tummemman keltaisina aloina. Erot eivät määrällisesti ole valtaisia, mutta olemassa ne ovat. Nyt voin viimeinkin arkistoida toisen kurssikerran hyvillä mielin.

Lähteet:

Holkkola Matilda . Kurssikerta 1. Pakin (huojentava?) aloitus (2016). Hcmatild’s blog. <https://blogs.helsinki.fi/hcmatild/>  Luettu 3.2.2016.

Pätäri Tuomas. Kurssikerta 2. Äänekkäät rannikot, hiljaiset korvet (2016). Gis-tarinoita PAKkastalveen. <https://blogs.helsinki.fi/ttpatari/>  Luettu 3.2.2016.

Väestö. (2016) Tilastokeskus, Helsinki. <http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html> Luettu 3.2.2016

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *