University of Helsinki
Kirjastoalalla on jo jonkin aikaa puhuttu suurten ikäluokkien eläköitymisestä, ennustettu työvoimapulaakin. Alan koulutus on ollut viime vuodet jatkuvassa muutostilassa ja erilaisia pätevöitymis- ja täydennyskoulutuksia on järjestetty ympäri maata.
Aiheesta tekemäni selvityksen perusteella vuosina 2004 – 2010 on suoritettu keskimäärin 113 kirjastoalan ammatillista tutkintoa vuodessa. Suuri osa näistä on ollut näyttötutkintoja ja oppisopimuskoulutuksia.
Ammattikorkeakouluissa kirjastoalan pätevyyden saavuttaneita on ollut noin 72 vuodessa. Yliopistoissa kirjastoammatillisesti pätevöittäviä tutkintoja on tarkastelujaksolla suoritettu varmuudella vähintään 84 vuodessa, mutta todennäköisesti todellinen määrä on 50 – 70 tätä suurempi, sillä suuri osa suoritetuista informaatiotutkimuksen aineopintokokonaisuuksista ei tule suoraan tutkinnon osaksi.
Odotettu eläköitymisaalto on nyt jo pitkällä. Eniten työntekijöitä on lähtenyt eläkkeelle yleisistä kirjastoista, mutta myös esimerkiksi valtion eläkelain piirissä olevia kirjastotyöntekijöitä on jäänyt eläkkeelle keskimäärin 37 vuodessa aikavälillä 2005 – 2009.
VaEL -vakuutetut ovat suurimmaksi osaksi (78%) yliopistokirjastojen henkilöstöä ja heidän yhteismääränsä oli vuoden 2009 lopussa 1188.
Minkäänlaisesta työvoimapulasta ei kuitenkaan toistaiseksi ole näkynyt merkkejä. Kirjastoalan työttömien työnhakijoiden lukumäärä on vuosina 2008 – 2010 vaihdellut välillä 479 – 621, avointen työpaikkojen lukumäärä puolestaan välillä 14 – 77.
Yleisen kirjaston kirjastonhoitajissa työttömiä työnhakijoita on tarkastelujaksolla ollut koko ajan keskimäärin 18 kutakin avointa työpaikkaa kohden, tieteellisen kirjaston kirjastonhoitajissa noin 27 työtöntä työpaikkaa kohden ja kirjastovirkailijoiden kohdalla noin 22.
Maantieteellisesti kirjastoalan työttömät ja avoimet työpaikat sijoittuvat suhteellisen tasaisesti samoille alueille, vaikkakin esimerkiksi Oulun lääni erottuu alueena, jolla työllisyystilanne on työttömien työnhakijoiden näkökulmasta selvästi keskimääräistä hankalampi.
Tämä selittynee osin sillä, että Oulun seudulla on paljon alan koulutusta.
Vaikka kirjastotyö on monien rutiinitehtävien automatisoiduttua muuttunut yhä vaativammaksi, tilapäisellä, ei-kirjastoammatillisella työvoimalla on iso rooli kirjastojen toiminnassa.
Yleisten kirjastojen puolella vakituisenkin henkilöstön koulutustaso on ollut laskussa, minkä vuoksi lain edellyttämiä kelpoisuusvaatimuksia on päädytty uudistamaan. Uusi, 1.1.2010 voimaan tullut asetus edellyttää, että kunnan kirjastotoimen henkilöstöstä 45 prosentilla on korkeakoulututkinto ja 35ov/60op kirjastoalan opintoja.
Johtotehtäviin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto ja kirjastoalan opinnot. Nähtäväksi jää, parantaako uudistus kirjastopalveluiden tarjonnan alueellista tasa-arvoa vai toimiiko se päinvastoin vain lisäkimmokkeena virkojen yhdistämisille ja täyttämättä jättämisille.
Yksi selvityksen keskeisistä havainnoista on, että tieteellisten kirjastojen osalta tietoa on saatavilla selvästi vähemmän kuin yleisten: esimerkiksi tieteellisten kirjastojen rekrytointipolitiikasta ja osaamistarpeista ei ole Suomessa tehty juuri minkäänlaista tutkimusta. Myöskään tulevaa eläköitymistä ei ole kootusti selvitetty.
Kirjastojen omat tilastonkeruujärjestelmät toimivat kyllä erinomaisesti niin tieteellisten kuin yleistenkin kirjastojen puolella, ja avoimista tietokannoista löytyy olennaista dataa myös henkilöstöasioista kuten kirjastoissa tehdyistä henkilötyövuosista.
Yleisistä kirjastoista poiketen tieteelliset kirjastot tilastoivat kirjastoissa tehtyjen henkilötyövuosien lisäksi myös henkilöstönsä kokonaismäärän, joka oli vuoden 2009 lopussa 2052,5. Tiedot henkilöstön ikärakenteesta, joka on eläköitymisennusteita laadittaessa keskeinen muuttuja, täytyisi kuitenkin haravoida eri lähteistä.
Jonkinlaista suuntaa antaa valtion palvelusrekisteri, jonka mukaan 31.12.2009 valtion eläkelain piirissä olevista kirjastoammateissa toimivista eläkevakuutetuista oli ennen vuotta 1949 syntyneitä 213 eli 17,9% ja vuosina 1950 – 1959 syntyneitä 403 eli 33,9%.
Niin tieteellisissä kuin yleisissäkin kirjastoissa tuleva työvoimatarve riippuu tietenkin ensisijassa poliittisista päätöksistä, ei eläköitymismääristä sinänsä.
Tieteellisissä kirjastoissa tehtyjen henkilötyövuosien kokonaismäärä ei ole juurikaan muuttunut suuntaan tai toiseen vuoden 2005 jälkeen, mutta yhä enemmän on paineita siihen, että eläköitymisen kautta avoimeksi jääviä virkoja yhdistetään ja lakkautetaan.
Nyt valmistunut selvitys on laadittu kirjasto- ja informaatioalan valtakunnallisen koulutustyöryhmän tilauksesta.
Kirjoittaja
Kaisa Luoma