Kirjaston Kuukauden kasvo on tällä kertaa pääkirjastossa Kaisa-talossa työskentelevä informaatikko Maija Paavolainen. Maija tulee tutuksi useimmille humanistisen alan perustutkintoa Helsingin yliopistossa suorittaville, sillä lukukausien ajan hän vetää lähes viikottain humanistisille aloille suunnattua tiedonhaun opetusta.
Taustaltaan Maija on itsekin humanisti. Hän on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta pääainenaan teoreettinen filosofia. Jo opiskeluvuosinaan Maija tuli kirjastomaailmaan töihin, aluksi Kansalliskirjaston erikoislukusaliin. Vanhojen kirjojen parissa syntyi ajatus kirjastoista mahdollisena tulevana työpaikkana, joten Maija suuntasi Tampereen yliopistoon hankkimaan alan muodollista ammattipätevyyttä — suorittamaan Kirjasto- ja kulttuurityön laajan opintokokonaisuuden.
Käytännössä Maija kuitenkin kokee työkokemuksen pätevöittävän. Vuodet Opiskelijakirjastossa, jossa hän valmistumisen jälkeen työskenteli tiedonhaun opetusta antavan informaatikon työparina tuottivat ammatillisen osaamisen pohjan. Informaatiotutkimuksen opinnot antavat kuitenkin hyvän lähtökohdan asioiden jäsentämiselle ja kehittämiselle kirjastokontekstissa.
Tiedonhankintataito eli tiedon haun ja jäsentämisen taidot ovat opiskelun kannalta keskeisiä ja osa nykyisen yliopistotutkinnon tavoitteita. Samat taidot ovat tärkeitä opintojen jälkeen työelämässä.
”Aiemmin olin luullut, että näiden ohjelmien käyttäminen on vaikeaa, mutta huomasin, että eihän tämä todellakaan ollut vaikeaa!”
”Kurssi oli erittäin hyödyllinen. Olisin vain toivonut, että olisin ottanut kurssin samaan aikaan proseminaarin kanssa.”
Kurssipalautetta Humanistin tiedonhankinta -kurssin opiskelijoilta
Maijan mukaan on tärkeää nimen omaan madaltaa humanistiopiskelijoiden kynnystä toimia verkossa. Tiedonhankinnan opetuksenkin tavoitteena on rohkaista opiskelijoita leikkimään, kokeilemaan erilaisia työkaluja ja löytämään itse uusia mahdollisuuksia. Verkko kun kuuluu myös humanisteille. Erityisen palkitsevia Maijalle ovat opiskelijoiden oivalluksen hetket; kun huomaa, että kurssille tullut innostuu löytämästään ja oppii hyviä työtapoja, joita hän voi hyödyntää suoraan opinnoissa tai tutkimustyössä. Monet humanistiopiskelijat ovat joidenkin stereotyyppien vastaisesti käytännöllisiä ihmisiä.
“Verkko kuuluu myös humanisteille”
Humanistinen tutkimus on muutoksessa. Perinteisen tulkitsevan ja laadullisen tutkimuksen rinnalle on nousemassa kvantitatiivisiin ja tilastollisiin menetelmiin perustuvia tapoja tehdä tutkimusta, jonka digitaaliset työkalut mahdollistavat. Digitaalista kulttuuriperintöä voi uusilla työkaluilla käsitellä kuin dataa ja kysyä siltä uusia kysymyksiä. Digitaalisiin aineistoihin perustuvat projektit edellyttävät usein myös työskentelyä monitieteisissä ryhmissä ja pakottavat humanistit raottamaan kuuluisien tutkijankammioidensa ovia. Koska humanistinen tutkimus on siirtymässä digiaikaan muihin tieteenaloihin verrattuna myöhään, Digital Humanism on käsitteenä pinnalla juuri nyt. Esimerkiksi Suomen Akatemian kevään 2015 haussa on mukana Digitaalisten ihmistieteiden akatemiaohjelma.
Humanistit eivät Maijan mukaan olisi humanisteja, jos he eivät olisi kriittisiä muotivirtauksia ja välttämättömäksi nimettyä yhteiskunnallista kehitystä kohtaan. Siksi digitaaliset ihmistieteet kääntävät katseensa myös tarkastelemaan digitaalista kulttuuria ja sen rakenteita.
Digitaalisen humanistien taidot skaalautuvat hyvin myös työelämään: Humanisti osaa ajatella ja kirjoittaa, hän näkee suuria kokonaisuuksia ja asioiden mittasuhteita. Vaikea kuvitella asiantuntija-työyhteisöä, joka ei tällaisesta hyötyisi.
Humanistin tiedonhankinta -kurssin tulevat aikataulut löydät kirjaston verkkosivuilta ja yliopiston tapahtumakalenterista.
Voit seurata Maijaa myös Twitterissä
University of Helsinki
