Valtiofeminismi ja feministinen politiikka – erokipuja ja vastarintaa

Vielä 2000-luvun alussa istuessani feministisen valtio-opin teorioiden luentosarjalla osana jatko-opintojani oli tapana käydä keskustelua ns. valtiofeminismistä suomalaisella ylpeydellä: olihan vuosikymmenet tehty sekä femokraattien (valtion sisällä toimivien sukupuolen tasa-arvoa edistävien tahojen), tutkijoiden, että feminististen toimijoiden/naisjärjestöjen taholta paljon töitä – usein kansainvälisten prosessien avittamana (esim. CEDAW-sopimus, YK:n naiskonferenssit 1975-1995) – jotta Suomi ja suomalainen tasa-arvopolitiikka vastaisivat yhteiskunnan eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa koskeviin kysymyksiin (Jauhola & Kantola 2016).

Jo tässä vaiheessa, oli jo tutkijoiden kohdalla alettu pohtia uusliberalistisen valtion intressejä ja motiiveja edistää tasa-arvoa (Julkunen 2002, 2010) ja tehty väite, että suomalainen tasa-arvopolitiikka olisi tässä talouspoliittisessa murroksessa muuntunut valtiofeminismistä markkinafeminismiksi (Squires & Kantola 2012).

Tasa-arvovaje -hankkeen tutkijat tekivät loppuvuodesta 2016 tarkkanäköisen analyysin väittäessään, että tutkijoiden  aktivoituminen vuonna 2015 hallituksen tasa-arvopolitiikan kommentointiin on esimerkki tasa-arvopolitiikan ja feministisen kritiikin muuttuneesta luonteesta. Osa uusliberalistista, strategista valtiota. Strateginen valtio, niinkuin se näyttäytyy “strategisena hallitusohjelmana”, tai esimerkiksi tasa-arvo-ohjelman kärkihankkeina, määrittelee mitä kuuluu politiikan alaan, mistä ja millaisin käsittein keskustelua voidaan käydä (Elomäki et al 2016).

Tuoreimpana esimerkkinä strategisen valtion hallinnasta nostan esille syksyllä 2016 Ulkoasiainministeriön käynnistämän valmisteluprosessin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa nro. 1325 koskevan 3. kansallisen toimintaohjelman (2017–20) hyväksymiseksi. Perinteisten virkamiesvalmistelun ja asiantuntija/kansalaisyhteiskuntakuulemisten sijaan toimintaohjelmaa on työstetty kehitysyhteistyöstä tutun loogisen viitekehyksen (logical framework, kriittistä analyysiä esim. Jauhola 2013) teknisten workshoppien aikana ja sivussa. Työskentelyä on leimannut teknistyminen, ad hoc -työryhmien perustaminen ja aihealueeseen liittyvän tutkimustiedon ja asiantuntijuuden marginalisoituminen. Osallistujiltaan rajatuille ad hoc -ryhmille on vastuuministeriön (UM) taholta esitetty perustelu: “työ on näin tehokkaampaa ja siinä päästään tuloksiin”. Pyynnöistä huolimatta syyskuun ensimmäisestä valmisteluworkshopista lähtien, laaja-alaista tutkimusta ja 1325-tematiikan asiantuntemusta ei ole huomiotu tähänastisessa valmistelussa riittävässä määrin.

24 tutkijan allekirjoittama tutkijapositiopaperi Suomen 3. kansallisen 1325-toimintaohjelman ja 1325-politiikan sisällöistä on toimitettu valmistelusta vastuussa oleville tahoille 7.4. seuraavin saatesanoin:

Ulkoasiainministeriö on käynnistänyt syksyllä 2016 valmisteluprosessin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa nro. 1325 koskevan 3. kansallisen toimintaohjelman (2017–20) hyväksymiseksi.
Tämä 24:n tutkijan allekirjoittama positiopaperi tekee konkreettisia ehdotuksia toimintaohjelman sisällöiksi ja kommentoi toimintaohjelman tähänastista valmisteluprosessia. Tämän lisäksi kiinnitämme erityistä huomiota niihin tarpeisiin, joita alan tutkijoilla ja opetuksella on ja nostamme esiin yli 50 tutkijan kontribuution 1325-teemoista.

Monitieteisen ja -teemaisen tutkimuksen ja asiantuntijuuden tukeminen ja hyödyntäminen toimintaohjelman suunnittelussa on erityisen tärkeää sukupuolta, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaympäristön dramaattisten muutosten vuoksi. Konkreettisina esimerkkeinä viime vuosien tuomista muutoksista ovat turvapaikkamenettelyyn, turvapaikanhakijoiden oikeuksiin ja perheenyhdistämislainsäädäntöön tehdyt muutokset, jotka haastavat johdonmukaisuusvelvoitteen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Suomen 1325-ohjelman tulee perustuslain sekä voimassa olevan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön perusteella kyetä vastaamaan eettisesti esimerkiksi EU:n ja Afganistanin väliseen valtiosopimukseen, joka pitää sisällään paitsi kehitysyhteistyötä, myös sopimuksen afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksille. Näillä Suomen tekemillä lainsäädännöllisillä muutoksilla ja käytännöillä on uudenlaisia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaikutuksia, jotka tulisi pikimiten arvioida.

Positiopaperi koostuu seuraavista konkreettisista suosituksista:

• tutkimuksen ja asiantuntijuuden läpileikkaavuus ja todellinen hyödyntäminen
• tieteellisen tutkimuksen merkityksen vahvistaminen Suomen 1325-toimintaohjelmissa
• tarve selventää peruskäsitteiden käyttöä
• tarve valtavirtaistaa sukupuoli- ja yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi
• velvoite toteuttaa 1325-politiikkaa johdonmukaisesti kaikilla politiikan aloilla
• suositukset toimintaohjelman seurantaindikaattoreiden ja seurannan parantamiseksi
• OKM:lle esitetyt erityisvastuut opetuksen ja tutkimusrahoituksen suhteen sekä 1325-tutkimuksen, opetuksen ja ohjaamisresurssien vakiinnuttaminen
• esimerkkejä 1325-tutkimuksesta, käynnissä olevista tutkimushankkeista ja esimerkkejä yhteistyöstä konfliktialueiden tutkijoiden ja 1325-toimijoiden suhteen (Liite 1)
• viimeaikaisempia tutkimusjulkaisuja aiheesta (Liite 2)

 

Tämä positiopaperi tullaan julkistamaan politiikasta.fi –sivustolla.

Lisätietoa

Dosentti (kehitysmaatutkimus), akatemiatutkija Marjaana Jauhola

marjaana.jauhola(at)helsinki.fi, 02941-24228

 

Tutkijatohtori Eeva Puumala

eeva.puumala(at)uta.fi, 050 318 6758

 

Jakelu: valtiosihteeri/Ulkoasiainministeriö, YK- ja yleisten globaaliasioiden yksikön päällikkö (POL-50), 1325-kansallinen seurantaryhmä, 1325-vastuuministeriöiden kansliapäälliköt (SM, STM, PLM, OM, OKM, TEM), Tasa-arvoyksikkö/STM, Tasa-arvoasiainnneuvottelukunta, Ulkoasiainvaliokunta, Eduskunnan naisverkosto, Eduskunnan ihmisoikeusverkosto, Eduskunnan globaaliryhmä, Eduskunnan feministiryhmä, Suomen 1325-verkosto, Sukupuolentutkimuksen seura

 

Kirjallisuutta

Elomäki, Anna, Johanna Kantola, Anu Koivunen ja Hanna Ylöstalo. 2016. “Kamppailu tasa-arvosta: tunne, asiantuntijuus ja vastarinta strategisessa valtiossa.” Sosiologia 53(4):257-275.

Jauhola, Marjaana. 2013. Post-Tsunami Reconstruction in Indonesia: negotiating normativity through gender mainstreaming initiatives in Aceh. London: Routledge.

Jauhola, Marjaana ja Johanna Kantola. 2016. “Globaali sukupuolipolitiikka Suomessa.”, teoksessa Marita Husso ja Risto Heiskala (toim.) Sukupuolikysymys, : Gaudeamus, 187-208.

Julkunen, Raija. 2010. Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit. Tampere: Vastapaino.

-“-. 2002. “Timanttejakin parempi ystävä? Hyvinvointivaltion murroksen sukupuolittuneet seuraukset.” teoksessa Anne-Maria Holli, Terhi Saarikoski ja Elina Sana (toim.) Tasa-arvopolitiikan haasteet, Vantaa: WSOY,
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Sosiaali- ja terveysministeriö,32-49.

Squires, Judith and Johanna Kantola. 2012. “From State Feminism to Market Feminism?” International Political Science Review 33(4):382–400.