Master Classin yksi ratkaistavista haasteista on yhteisen arvon luomiseen tarvittavat uudet yhteistyömallit. Miten yhteisen arvon kumppanuuksia luodaan?

Master Class -kurssin alussa järjestetyssä Rakenna kestävä hyvinvointi -seminaarissa useasta puheenvuorosta tuli esiin toive ja into luoda uudenlaisia kumppanuuksia. Erilaiset yhteistyömuodot julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä luovat innovaatioita ja parhaimmillaan mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen entistä laadukkaammin. Mitä haasteita uusien kumppanuuksien kehittämiseen sitten liittyy?

1.    Sopivan shared value –kumppanin löytäminen

Ensimmäinen askel yhteistyöhön on toki löytää sopiva kumppani. Järjestöt ja yliopistot ottavat entistä aktiivisemmin yhteyttä yrityksiin keskustellakseen yhteistyöstä. Mutta miten saadaan luotua epätavallisia kumppanuuksia yli sektorirajojen, ja miten julkisen sektorin toimijat saadaan mukaan keskusteluun? Esimerkiksi yritysvastuuverkosto FiBS on lanseeraamassa internetpalvelua, josta yritykset voivat etsiä sopivaa järjestökumppania. Miten voisimme lisätä kohtaamisia tai foorumeita, joissa kumppanuuksia syntyy?

 2.    Puuttuvat kannustimet kumppanuuden luomiseen

Yhteistyötä eri sektoreiden ja toimijoiden välillä halutaan edistää, mutta konkreettiset kannustimet ja mallit yhteistyöhön puuttuvat. Uusien toimintamallien luominen vie resursseja, mutta harva taho tarjoaa tukea tai konsultointia yhteistyön aloittamiseen. Mistä eri toimijat saisivat sysäyksiä yhteistyöhön? Voisiko esimerkiksi valtio asettaa kansalaisjärjestötukien ehdoksi uudenlaiset kumppanuudet?

3.    Tarve monialaosaajille ja ”tulkeille” eri sektoreiden välillä

Uusien innovatiivisten kumppanuuksien luomiseen kaivataan mielestäni yhä enemmän osaajia, joilla on kokemusta eri sektoreilta ja aloilta. Tämänpäiväisen seminaarin jälkeisessä keskustelutilaisuudessa peräänkuulutettiin monialaosaajia, jotka voivat toimia eri sektoreiden välisinä ”tulkkeina”. Samankaltaisten ihmisen kanssa tulee usein päädyttyä samankaltaisiin ratkaisuihin, kun taas työskentely yli sektorirajojen voi kirvoittaa tuoreita näkökulmia. Suomessa voisi mielestäni systemaattisemmin kannustaa hankkimaan kokemuksia eri sektoreilta, aloilta ja opinahjoista, opettaa entistä enemmän yhteistyötaitoja sekä kannustaa välttämään urautumista.

4.    Uudet yhteistyömallit vievät aikaa ja resursseja

Uusien toimintatapojen luominen vie usein aikaa ja resursseja, ja voi olla jopa kivulias prosessi. Kuka maksaa uuden kumppanuuden kehitystyön? Jos yhteistyöllä on selkeitä lyhyen tähtäimen hyötyjä, niin yhteistyötahot voivat olla valmiita panostamaan yhteistyöhön omaa aikaansa ja resurssejaan. Entä tapauksissa, jossa yhteistyön taloudelliset hyödyt eivät ole yhteistyön alussa täysin selkeitä, tai kun julkisella sektorilla tai järjestöllä ei ole varaa investoida yhteistyön alkuvaiheeseen?

Toivon pääseväni työstämään ideoita tai ratkaisuja näihin kysymyksiin Master Classin aikana. Tarvitsemme ratkaisuja joissa tuodaan odottamattomia tahoja yhteen, kannustetaan tai jopa pakotetaan yhteistyöhön, sekä palkitaan rohkeista yhteistyöaloitteista!