Oikeus olla hyödyksi – jos joku vain kysyisi

60 prosenttia olisi valmis tekemään vapaaehtoistyötä, jos joku vain pyytäisi mukaan

Töissä käyminen luo päivään rytmin ja rutiinin. Mitä sitten, kun viikonpäivillä ja vuorokaudenajalla ei ole enää väliä, kun elämää rytmittävä tekijä puuttuu? Toiset odottavat eläkepäiviä kuin kuuta nousevaa, toisille taas asia on päinvastoin. Edessä häämöttää tyhjiö, etenkin jos elämä ja identiteetti ovat rakentuneet työnkautta.

En tiedä, miten eri yrityksissä valmennetaan työntekijöitä eläkkeelle jäämisen suhteen. Onko tällaista valmennusta edes olemassa? Kouluissa on opintoneuvojat neuvomassa ja kertomassa vaihtoehdoista, mitä tehdä, kun pakollinen opintovelvollisuus on suoritettu. Kuka neuvoo eläkeläisiä siinä, miten löytää mielekästä tekemistä roimasti lisääntyneelle vapaa-ajalle? Aivan kuin nuortenkin kohdalla, osalla on selvät sävelet sen suhteen, mitä tehdä jatkossa, osa taas jää ajelehtimaan. Kuitenkin, työintoa ja motivaatiota riittää vielä monella mutta yhteiskunnan silmissä eläkeläisistä puhutaan lähinnä kuluerinä. Pitäisikö asennetta muuttaa? Miksi heittää kaikki vuosikymmenien aikana kertynyt osaaminen hukkaan vain sen takia, että tuli vuodet täyteen? Kun he (eläkkeelle jäävät) ovat jo oppineet työnteon mallin, niin pitäisikö niille, joilla ei ole suunnitelmia eläkepäivien varaksi, keksiä tekemistä, joka hyödyttää sekä heitä (mm. sosiaaliset verkostot ja mahdollisuus olla avuksi) että yhteiskuntaa.

Ihminen tekee 100 kertaa enemmän töitä motivoituneena

Pitäisikö eläkkeelle siirtyville kysyä jo ennen eläkkeelle siirtymistä kysyä, mikä heitä motivoi, mikä heitä kiinnostaa? Mitä he haluavat tehdä aikana, jolloin “virallinen työvelvollisuus” on suoritettu ja he voivat keskittyä puhtaasti itseään kiinnostaviin asioihin omien aikataulujen ja halujen mukaan? Kun ihminen tekee sitä mitä häntä kiinnostaa, niin tämä näkyy myös lopputuloksessa.

Tätä kirjoittaessa minulle selvisi, että Suomessa on firma, joka rekrytoi eläkeläisiä (Opteam nestor). Tosin yrityksen internet-sivustolla kerrottiin, että työskenetelevät eläkeläiset eivät vaaranna nuorten työllistymistä. Sinänsä ironista, että sen lisäksi, että eläkeläisistä puhutaan yleensä kuluerinä niin he ovat myös “vaara” sille, että he vievät jonkun muun (nuoren) työpaikan. Opteamin lisäksi on monenmoista järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa, joissa eläkeläiset ovat avuksi. Tieto vain on niin hajanaista, että helpompaa olisi, että intressikartoituksen jälkeen kerrottaisiin vaihtoehdoista ja kysyttäisiin mukaan toimintaan, joka ei ole perinteisessä mielessä työtä, vaan tekemistä talkoo-hengessä, hyödyksi olemista, sosiaalisia suhteita ja kuulumista jonnekin, arjen rytmittämistä. Kynnys lähteä mukaan toimintaan voi olla kova, kynnyksen alentaminen on kuitenkin sangen helppoa.

Yleensä innovaatiot nähdään nuorten synnyttäminä asioina. Eikö vuosikymmenten työkokemus tuo elämään viisautta, jota ei kannata heittää pois? Uskon, että moni eläkkeelle siiirtyvä jakaisi mielellään tietotaitoaan esimerkiksi mentorina, tai miten olisi “eläkeläisten innovaatiopaja”?  Sen sijaan, että puhuisimme eläkeiän nostamisesta, voisimme kysyä, millaisia suunnitelmia ihmisillä on eläkepäiville ja jos suunnitelmia ei ole, niin tarjota erilasia tekemisen ja kuulumisen mahdoillsuuksia, jossa jokainen halukas voi olla avuksi omien kykyjen ja voimavarojen mukaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published.