Sekalaista – Moodi

”Perjantai on hyvä päivä.”

”Perjantaiaamu kirjotetaan v**** yhteen ilman väliviivaa!”

Perjantaiaamu alkoi sateen ropistessa ikkunaan. Uniset moodilaiset vaelsivat yksi kerrallaan keittiöön syömään aamupalaa. Oli oltava varhain liikkeellä, koska päivän ensimmäisessä vierailukohteessa University College of Londonissa olisi oltava jo puoli kymmeneltä. Saapuessamme Jaden ystävä Demis jo odotteli meitä yliopistokampuksen pihalla ja vastaili asiantuntevasti kaikkiin kysymyksiimme. Matkan varrella törmäsimme muun muassa Jeremy Benthamiin ja John Lockeen, paikallisiin opiskelijatiloihin, vanhanaikaisiin pylväisiin, hauskalla aksentilla englantia puhuviin ihmisiin ja ovista ja ikkunoista huokuvaan yliopistotunnelmaan.

Tilastotieteen laitokselle emme päässeet tutustumaan, koska meillä ei ollut ketään laitoksen henkilökunnasta meitä opastamassa. Höh.

UCL:ltä riensimme ripeässä tahdissa kohti London School of Economicsia, jota meille esittelisi Jouni Kuha, Metodologian laitoksen henkilökunnan jäsen. Ensimmäiseksi pääsimme seuraamaan sovelletun lineaarisen regression luentoa, jota piti kuulemma yksi parhaista LSE:n luennoitsijoista.

Moodilaiset seurasivat herkeämättä opettajan nokkelia sanankäänteitä ja havainnollistavia esimerkkejä ja syvä huokaus oli melkein käsin kosketeltavissa, kun piti jättää luentosalin lämpö ja siirtyä seuraavaan paikkaan.

Kuha kierrätti meitä pitkin yliopistoaluetta ja kertoi meille jännittäviä knoppitietoja, kuten sen, että jalkapallon säännöt oli laadittu saman kadun varrella, jossa kävimme seisoskelemassa kierroksen lomassa. Kierroksen päätteeksi pääsimme nauttimaan lounastarjoiluista (!!) ja kuulemaan LSE:ssä opiskelevien suomalaisten tarinoita. Oli hauska kuulla, minkälaisia eri reittejä pitkin suomalaiset olivat löytäneet tiensä LSE:hen.

Englannissa yliopistosysteemi on jokseenkin erilainen kuin Suomessa, kanditutkinnossa on vähemmän valinnanvaraa kurssien suorittamiseen ja maisterintutkinto kestää vain vuoden. Maisteritutkinnon suorittaminen on lisäksi aivan erillään kanditutkinnosta, eikä opiskeluoikeutta myönnetä molempiin tutkintoihin kerralla kuten Suomessa.

Välihuomautus: Yliopistoalueella pääsi käyttämään nettiä Helsingin yliopiston AD-tunnuksilla, whaaat (Marianne: ”Ketkä pääsi ketkä ei”)!

Päivän tilastopläjäyksen jälkeen hajaannuimme. Osa lähti nauttimaan bisseä pubiin ja toiset lähtivät sivistymään National Galleryyn. Yllätyimme kuinka helposti pääsimme jonottamatta suoraan sisään galleriaan. Galleriassa oli upeaa taidetta eri vuosisadoilta ja löysimmepä sieltä yhden Gallen-Kallelan teoksenkin (Keiteleen järvi). Myös Van Goghin auringonkukkateos on nyt bongattu. Hämmästystä aiheutti Michelangelon keskeneräiset teokset. National Galleryn ulkoportailta erotimme kaukaisuudessa häämöttävän Big Benin. Ehkä jonain päivänä näemme sen vielä lähempää.

Puoli kahdeksalta meillä oli pöytävaraus intialaiseen ravintola Palms of Goa’n. Kaikki olivat taas koolla ja nautimme herkullista ruokaa viinin ja oluen kera. Sähläsimme hieman, mutta ystävällinen tarjoilija oli ymmärtäväinen ja selvisimme ravintolasta ulos ilman pahempia kommelluksia.

Vatsat täynnä suuntasimme katsastamaan iltaelämää. Jaden ystävän Demisin ansiosta pääsimme paikallisiin opiskelijabileisiin! Olimme paikallisessa Kuppalassa, jossa meno oli huisin hauskaa! Biletystilat olivat hienot ja tunnelma oli kaikin puolin päheä. Halpaa olutta, hyvää musiikkia ja loistoseuraa!

Suomalaisten tilastotieteen alkujen kelpasi juhlia lontoolaisten opiskelijoiden kanssa. Skarpeimmat bilettäjät jatkoivat iltaa yökerho Fabricissa ja rantautuivat nukkumaan vasta yön pikkutunteina. Muutamalle väsyneelle kelpasi taksikyyti asunnon ovelle jo pari tuntia aikaisemmin. Sivistävän ja hauskan päivän päätteeksi saattoi mennä hyvillä mielin nukkumaan.

-Huonetoverit; PB (Paula) & Marianne