Joka joulu kristillisissä kirkoissa kuulemme kerrottavan, kuinka itämaan kolme viisasta miestä tai kolme kuningasta tuo lahjaksi vastasyntyneelle Jeesus-vauvalle talliin kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Kuva seimestä ja sen vieressä polvillaan olevista kruunupäisistä miehistä lienee monelle tutumpi kuin alkuperäinen kertomus.
Evankeliumin kirjoittaja ei nimittäin mainitse mitään miesten lukumäärästä tai puhu heidän oletetusta viisaudestaan. Hän toteaa vain, että itämailta tuli tietäjiä eli maageja Jerusalemiin. Kontekstista päätellen Jeesuskaan ei ollut enää vauva, vaan ehkä jo pari vuotias taapero eikä perhe asunut enää tallissa vaan talossa (kreik. oικος tai lat. domus). Vasta myöhempi perimätieto – ehkä Jesajan kirjan tekstin innoittamana[1]– kuvaa miehet itäisten maiden kuninkaina, jotka tulivat osoittamaan alamaisuutta Israelin uudelle kuninkaalle.
En tiedä, vaikuttiko evankelistan kertomuksen taustalla vielä historiassa koetut vääryydet. Vaikka oli kulunut jo lähes 600 vuotta siitä, kun Israel oli viety pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, saattoi asetelma näyttää lukijoista herkullisesta. Tulivathan entiset vallanpitäjät nyt vuorostaan kumartamaan Israelin kuningasta. Babylonia tunnetaan astrologian kehtona, joten ei ole yllättävää, että miehet saapuivat idästä. Magos oli arvonimi, joka viittasi miesten ammattiin. Todennäköisesti he kuuluivat joko persialaiseen tai babylonialaiseen pappisluokkaan ja toimivat nimenomaan tähdistä ennustajina tai unien selittäjinä. Ilmeisesti kyse oli samankaltaisista ”taivaan jaottelijoista” ja ”tähtien tähyilijöistä”, joita pilkataan profeetta Jesajan kirjassa (Jes. 47:13), mutta Matteus tuskin käyttää nimitystä halventaakseen näitä vieraita.[2]
Ehkä merkityksellisempää, keitä vieraat olivat, oli se, mitä he toivat lahjaksi. Myöhempi kristillinen perinne on nähnyt lahjoissa monia vertauskuvallisia merkityksiä. Kullan on katsottu olevan ihmiselle annettu lahja, joka korostaa Jeesuksen ihmisyyttä. Suitsuketta oli tapana käyttää jumalanpalveluksessa, joten sen ajateltiin merkitsevän Jeesuksen jumaluutta. Mirhan puolestaan on ajateltu ennustavan Jeesuksen uhrikuolemaa.[3]Monet tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että ei ole mitään syytä tulkita lahjoja symbolisesti, vaan ne olivat tavallisia kuninkaalle annettuja lahjoja. Toki ne kertovat siitä, että vieraat tunnistivat ja tunnustivat Jeesuksen kuninkaaksi.
Mirhaa käytettiin muinoin myös lääkeaineena. Sitä saadaan ainakin Commiphora abyssinica -nimisestä puusta, jota voi suomeksi kutsua mirhapuuksi. Mirha maistuu suussa kitkerältä, joten ei ole ihme, että Jeesus ei huolinut ristillä hänelle tarjottua, mirhalla maustettua viiniä (Mark. 15:23).
Kun mirhaa poltetaan suitsukkeen tavoin, siitä muodostuu hyvän tuoksuista savua. Mirhaa myös käytettiin hajuvesissä ja ihovoiteissa sekä ruumiin palsamoinnissa.[4]Saatamme muistaa, että Jeesuksen kuoltua paikalle tuli Nikodemos mukanaan sata mittaa mirhan ja aaloen seosta (Joh. 19:39).
Tiesivätkö tietäjät, että Jeesus-lapsi oli luvattu Messias, kun he saapuivat ylellisine lahjoineen Betlehemiin? Tämä on mahdollista, sillä olihan Israelilaiset jättäneet jälkensä Babylonian uskonnolliseen ajatteluun oltuaan siellä aikoinaan pakkosiirtolaisuudessa.[5]Saattoiko se olla syynä siihen, että miehillä oli mukanaan mirhaa? Tarkoittaahan sana ”Messias” voideltua ja tulee samasta juuresta kuin voiteluöljyä tarkoittava sana. Muinaisessa Israelissa kuninkaat ja ylipapit voideltiin tehtäväänsä öljyllä, joka sisälsi mirhaa, kanelia, ruokobalsamia, cassiasta ja oliiviöljyä. Voiteluriitti tunnettiin myös muualla muinaisessa Lähi-idässä. Kun öljy kaadettiin uuden kuninkaan päälaelle, ajateltiin sen olevan merkki Jumalan valinnasta. Vaikka kyse oli alun perin maallisesta rituaalista, tuli messias-sanan kreikankielisestä versiosta ”Kristus” myöhemmin ylös noussutta Vapahtajaa kuvaava arvonimi.[6]
Ei liene väärin kutsua tietäjiä itämaan viisaiksi miehiksi, vaikka Matteus ei sitä nimitystä heistä käytäkään. He näyttävät tunteen juutalaisten ennustukset ja ojentautuneen niiden mukaan toisin kuin idumealainen Herodes Suuri, joka piti itseään juutalaisten kuninkaana, mutta ei ollut edes vaivautunut tutustumaan kansan pyhiin kirjoituksiin.
LÄHTEET
Aejmelaeus, Lars
2007 Kristinuskon synty – Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan. Helsinki: Kirjapaja.
Ranta, Erkki
2009 Viesti vuorilta – Matteuksen evankeliumi kaikelle kansalle. Kauniainen: Perussanoma.
Thurén, Jukka
2005 Matteuksen evankeliumi. Helsinki: Kustannus Oy Arkki.
Töyräänvuori, Joanna
2018 Kuninkuus muinaisessa Lähi-idässä. Luentomateriaali. Helsingin yliopisto: Teologinen tiedekunta.
[1]”Kuninkaat saavat vielä nähdä! He nousevat osoittamaan kunnioitusta, ruhtinaat heittäytyvät maahan edessäsi.” (Jes. 49:7)
[2]Ranta 2009, 34; Thurén 2005, 41.
[3]Ranta 2009, 38.
[4]Aejmelaus 2007, 55.
[5]Ranta 2009, 38–39.
[6]Töyräänvuori 2018.