Keskusteluntutkimuksen päivät ovat riemastuttava tapahtuma. Tälläkin kertaa kahteen päivään oli pakattu läkähdyttävä määrä jännittävää uutta tietoa ihmisten välisestä  vuorovaikutuksesta. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä selvemmäksi on tullut se, kuinka vähän vielä tiedämme tästä kaiken inhimillisen toiminnan perustana olevasta ilmiöstä. Mutta ei hätää: tiedämme kaiken aikaa lisää, koska tutkimus etenee laajalla rintamalla. Tässä joitakin haarukkapaloja. Monista teemoista voi lukea lisää keskustelunanalyysi-blogeista.

Uudet sosiaalisen kanssakäymisen muodot tietysti kiinnostavat tutkijoita. Ja tutkimista riittää. Vaikka vuorovaikutus tapahtuu kirjallisesti, siinä on monia kasvokkaisen dialogin piirteitä. Yksi niistä on pienten mitättömiltä tuntuvien sanojen suuri merkitys. Mutta se mitä ne oikeasti tarkoittavat, on usein epäselvää. Helena Nurmikari tutkii, miten tviiteissä käytetään suomen kielen sanaa eiku, joka voi olla tekstissä ilman hashtagia tai sen kanssa. Sana on suomen puhekielen hienouksia, jolle ei löydy selviä vastineita muista kielistä. Mitä se sitten tarkoittaa tviitissä, sitä voi lukija itse pohtia vaikkapa tämän esimerkin avulla: Halvatun banaanikärpäset! Pakko lähtee ostaan viiniä että saa nuo hukutettua. #EIku. Nurmikarin omia pohdintoja voi lukea hänen blogistaan.

Koulujen kurinpidolliset ongelmat ovat suuri huolenaihe. Opettaja joutuu usein selvittämään oppilaiden riitoja ja tappeluita. Hän on samaan aikaan poliisi joka selvittää mitä on tapahtunut, tuomari joka langettaa rangaistuksen ja kasvattaja jonka tehtävänä on opettaa oppilaat toimimaan vastedes paremmin tosiaan kunnioittavasti. Rosa Korpela tutkii tällaisia tilanteita erityisesti anteeksi pyytämisen ja antamisen näkökulmasta. Aineisto osoittaa kuinka vaikea on selvittää, kenen pitäisi pyytää anteeksi ja mistä syystä. Opettajan ammattitaito on kovilla.

Pentti Henttonen tutkii kollegoittensa kanssa sitä, mikä saa ihmisten sydämet sykkimään samaa tahtia jonkun toisen kanssa. Tietysti ihastuminen. Elimistön reaktio ennustaakin hyvin todellisia tunteita. Sama toistuu, kun kuulija eläytyy toisen ihmisen tarinan kerrontaan. Kun A kertoo B:lle jostakin jännittävästä tapahtumasta, B:nkin sydämen tahti kiihtyy. Ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia empatiakyvyissään ja niilläkin jotka sitä kokevat, se on hyvin valikoivaa. Vaikka näitä asioita on viime vuosina tutkittu paljon, tiedämme näistä asioista vielä hyvin vähän. Empatian kokemisen esteenä on monessa tilanteessa ihmisen egosentrisyys. Se vaikuttaa myös empatiakokemuksen luonteeseen. Vaikka pystyisimmekin tuntemaan empatiaa, mielemme vertaa toisen tunnetilaa meidän omiin kokemuksiimme, jotka eivät välttämättä ole ihan samanlaisia kuin kokijalla itsellään.

Moni meistä tuntee perheitä, joissa isä tai äiti puhuvat keskenään englantia, vaikka toisen äidinkieli on suomi ja toisen jonkin muu kieli. Itselläkin on sellainen ihan lähipiirissä, yhden tyttäremme perheessä. Kaisa Pietikäinen on havainnut tutkimuksissaan, että vanhempien käyttämä englanti on hyvin kaukana korrektista brittienglannista tai amerikanenglannista. Se ei kuitenkaan haittaa ymmärtämistä mitenkään. Pikemminkin päinvastoin, vanhemmat muokkaavat omaan käyttöönsä juuri heille sopivan kielen, joka on kätevä kommunikaatioväline ja samalla tietynlainen heitä yhdistävä liima. Pietikäisen tutkimus on osa English as a lingua franca -tutkimusta, jossa Suomi on maailman kärkimaita. Kielimuodon tutkiminen on tärkeää jo sen vuoksi, että se on tämän hetken eniten puhuttu kieli maailmassa.

Anna Vatanen on kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu kuoroharjoituksissa, kun joku huomaa laulaneensa väärin. Kun tilanne on päällä, naapurille ei voi mennä selittämään, mitä tapahtui. Sen vuoksi joudutaan käyttämään muita viestinnän keinoja, katsetta ja kehon kieltä. Videoilta näkyy hyvin, mitä laulajat tekevät kun ovat esimerkiksi aloittaneet jonkin tauon jälkeen liian aikaisin. Ensin ilme paljastaa, että he huomaavat tehneensä virheen, sitten he usein katsahtavat vieressä olevaan ikään kuin anteeksi pyydellen. Samalla he osoittavat, että ovat itsekin huomanneet mokansa. Vierustoveri voi katsellaan ja hymyllään viestittää, että ’ei se mitään’, ’sattuuhan sitä’. Onko tällaisilla pienillä eleillä sitten mitään merkitystä ja kannattaako niitä tutkia? Tosielämässä niillä on hyvinkin suuri merkitys. Laulajille on tärkeä luottaa omiin kykyihinsä. Jos se katoaa, kuorolaulusta ei tule mitään. Siksi solidaarisuuden tunne kuorolaisten välillä on keskeinen yhteisöllisyyttä yllä pitävä voima.

Monet esitelmät koskettivat tutkimuksia, jotka ovat edelleen meneillään. Esitelmän pitäjät halusivat testata omia ajatuksiaan asiantuntevalla yleisöllä. Omassa esityksessäni testasin käsitteen ”riittävä ymmärtäminen” toimivuutta, kun yritetään ymmärtää, mitä vuorovaikutustilanteissa oikeasti tapahtuu. Täydellinen ymmärtäminen on usein mahdotonta, mutta se ei haittaa, jos ymmärretään riittävästi. Kuulija antaa dialogin jatkua usein vaikka ei ymmärtäisikään kaikkea, jos kokee ymmärtäneensä riittävästi. Puhuja yrittää olla riittävän selkeä, jotta kuulija pysyisi mukana. Kyse on balanssista: jos varmistat liikaa viestin perille menoa, se tekee puheestasi monimutkaista ja kuulija voi tuntea, että aliarvioit häntä. Jos taas puhe ei ole riittävän selkeää, kuulija putoaa kelkasta. Kirjoitetun kielen riittävää ymmärrettävyyttä joutuvat pohtimaan kaikki blogien kirjoittajat, tieteen yleistajuistajat ja selkokielen käyttäjät, oikeastaan kaikki ja aina. Yleensä aivomme huolehtii tästä ilman, että itse tiedostamme sitä.

Keskusteluntutkimus on hyvin vaativa tieteenala, koska tutkimuskohdetta on vaikea havainnoida. Ainakin se mitä keskustelijoiden pääkopassa tapahtuu jää usein arvoitukseksi. Laboratorio-olosuhteissa on mahdollista pistää piuhat päähän ja katsoa aivokäyriä tai seurata silmänliikkeitä, mutta tällaiset koejärjestelyt eivät koskaan vastaa täysin aitoja tilanteita. Siksi alan tutkimuksen yksi haaste onkin kehittää uusia metodeja, jotka auttavat saamaan lisää tietoa vuorovaikutuksen eri muodoista ja keskustelevien ihmisten tarkoitusperistä. Metodien käyttöön liittyy paljon tutkimuseettisiä kysymyksiä, joita alan tutkija ovat yhdessä ratkoneet.