Korona pisti yhteiskunnat stressitestiin *)

Yhteiskunnat pistävät pankkeja stressitestiin, jotta saataisiin selville, miten ne selviävät rahoitusjärjestelmän ja talouden häiriötilanteista. Yhteiskunnat joutuivat itse stressitestiin, kun korona aiheutti vakavan häiriötilan. Yhden miehen stressitestilautakuntana annan välilausunnon siitä, miten maailma ja erityisesti Suomi ovat selviytyneet koronan aiheuttamasta kriisistä.

TIEDE. Kun korona paljastui maailmanlaajuiseksi pandemiaksi, tutkijat ympäri maailmaan säntäsivät laboratorioihinsa kehittämään rokotetta. Samalla testaamismekanismit viritettiin maailmanennätysvauhtiin. Tulokset ovat olleet hämmästyttäviä. Nopea rahoitus, lääketehtaiden aktiivisuus ja rasvattu päätöksentekokoneisto tuottivat käyttökelpoisia rokotteita uskomattoman nopeasti. Myös valtiojohtoisissa hankkeissa Venäjällä ja Kiinassa saatiin pikavauhtia tehtyä ilmeisen luotettavia ja tehokkaita rokotteita. Rokotteiden ansiosta on jo säästynyt satoja tuhansia taudin uhreja, ja samalla talous on välttynyt pahimmalta notkahdukselta. Tällainen vauhti oli mahdollista sen vuoksi, että alalla on tehty vuosikymmenten ajan korkeatasoista perustutkimusta. Stressitestin tulos rokotteen kehittämisessä 9.

Tiedettä tarvittiin myös taudin tartuntamekanismien tutkimiseen. Vaikka tämän asian mahdollisimman nopea selvittäminen olisi auttanut ihmisten ohjeistamisessa ja rajoitusten suuntaamisesta, tutkimus on edennyt tuskallisen hitaasti. Se voi johtua itse tutkimuskohteesta. Taudin tarttumiseen vaikuttavat monet ulkoiset olosuhteet, kuten lämpötila ja tuuletus, sekä ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet. Syntyi kuitenkin vaikutelma, että tämä tutkimuskohde ei saanut tutkimuksen rahoittajia ja tutkijoita samanlaiseen raivokkaaseen yhteistaistoon kuin rokotteen kehittäminen. Onko syynä se, että tässä asiassa on vaikeampi saavuttaa näyttäviä läpimurtoja – en tiedä. Joka tapauksessa tarttumismekanismien tutkiminen on laahannut pahasti perässä, mikä on aiheuttanut paljon haittaa rajoitusten suuntaamisessa. Stressitestistä 6.

Tiedettä olisi tarvittu myös ihmisten reaktioiden ja asenteiden ennakoinnissa. Mikä motivoi ihmisiä noudattamaan ohjeita, mikä ei? Miksi jotkut rientävät ottamaan rokotteen ja toiset katsovat aiheelliseksi toimia aktiivisesti rokottamista vastaan? Näissä kysymyksissä tieteen ääni ei ole oikein kuulunut. Joko tutkijat ovat olleet hiljaa tai kukaan ei osannut heiltä kysyä. Lopputuloksena on ollut enemmän arvailuja kuin tutkimustietoon perustuvia johtopäätöksiä, siksi testistä vain 5.

KRIISIVALMIUS. Alkuvaiheessa meillä ehdittiin hetki iloita siitä, kuinka päättäjät ovat olleet viisaita, kun eivät ole lopettaneet huoltovarmuuskeskuksen toimintaa. Pian kuitenkin huomattiin, että keskus oli tositoimien puuttuessa nukahtanut ruususen uneen. Kriisiajan lainsäädäntökin oli jäänyt stressitestaamatta. Kun pykälät olivat epäselviä, oikeusoppineet sotkivat päätöksentekoa keskinäisellä kinastelulla. Hämmästytti myös ihmisten henkilöllisyyden suojaan liittyvät tulkinnat. Viranomaiset eivät saaneet kertoa, että Pihtiputaalla koronatartunnan on saanut kaksi 20–30-vuotiasta nuorta, kun media voi kertoa, että auto-onnettomuudessa kuoli 23-vuotias Pihtiputaalta kotoisin oleva mies. Eri toimijoiden keskinäiset toimivaltasuhteet osoittautuivat epäselviksi ja/tai epätarkoituksenmukaisiksi. Vaikka olemme selvinneet ehkä paremmin kuin muut maat, niin se ei paljon auta kun ihmisiä on kuollut huonon yhteistyön ja valmistelun vuoksi. Siksi stressitestistä vain 5.

HALLITUS. Suomen tuore hallitus joutui koronan vuoksi todelliseen tulikokeeseen. Ennennäkemättömän suuria ratkaisuja jouduttiin tekemään salamavauhtia. Kun vertaa suomalaisten päätöksentekijöiden toimia muiden maiden vastaaviin, vaikutelma on hyvin positiivinen, melkein häikäisevän hyvä. Tasapainoilu terveydellisten ja taloudellisten motiivien välillä on onnistunut pääosin hyvin. Hallituspuolueiden sisäiset näkemyserot ovat kuitenkin haitanneet sen toimintaa, ja välillä on ollut kadoksissa se kuuluisa suuri kuva. Arvosana 8.

TIEDOTTAMINEN. Jos hallitus haluaa saada kansalaiset ymmärtämään, miten pitää toimia, jaettava informaatio on pakattava selkeään muotoon. Hallituksen tiedotustilaisuudet sujuivat tyylikkäästi ja uskottavasti. Kun maan poliittinen johto astuu päivä toisensa jälkeen televisiokameroiden eteen, ihmisten on vaikea olla tajuamatta, että nyt on tosi kysymyksessä. Tapahtui myös pahoja kömmähdyksiä. Maskien käytön tarpeettomuuden selittely epidemian alkuvaiheessa sai suorastaan koomisia piirteitä. Täysin epäonnistunut oli epidemian kehittymistä kuvaavien käsitteiden valinta. Tavalliset ihmiset ja jopa toimittajat sekoittivat ja sekoittavat edelleen kiihtymisvaiheen ja leviämisvaiheen. Sen sijaan hyvä idea oli vaihtaa lockdown toisella kerralla sulkutilaksi. Kokonaisstressipisteet tästä 7.

OPPOSITIO. Demokraattisissa maissa opposition roolina on tarjota rakentavassa hengessä vaihtoehtoja hallituksen politiikalle. Kriisiajat pistävät tämän roolin koetukselle. Oppositio tajusi tilanteen vakavuuden epidemian alkuviikkoina ja antoi hallitukselle työrauhan. Vähitellen itsekkäät tavoitteet saivat kuitenkin yliotteen. Jos hallitus lisäsi rajoituksia, se oli väärin. Kun hallitus sitten muutaman viikon päästä höllensi rajoituksia, sekin oli opposition mielestä väärin. Demokraattisen valtiomuodon suurimpia ongelmia on muutenkin se, että hallituksen ajasta ja energiasta menee kohtuuttoman suuri osa väittelyyn opposition kanssa. Kriisiaikana tämä ongelma korostuu. Kun ministereiden pitäisi käyttää kaiken tarmonsa tilannekuvan luomiseen ja erilaisten toimenpiteiden puntarointiin, he joutuvat valmistelemaan vastauksia opposition välikysymyksiin. Hyvästä alusta huolimatta oppositio menestyi stressitestissä varsin huonosti, kun kriisimoodi vaihdettiin liian pian tavalliseen ”kaikki hallituksen toimenpiteet tulee kyseenalaistaa” -moodin. Arvosana 5.

MEDIA. Vaikka someviestintä on vallannut alaa ihmisten saaman tiedon lähteenä, media vaikuttaa edelleen ratkaisevasti siihen, millaisen kuvan ihmiset muodostavat heitä ympäröivästä maailmasta. Medialle kävi vähän samoin kuin oppositiolle. Jonkin aikaa se noudatti sota-ajalle tyypillistä itsesensuuria, kunnes uutisoinnin valtasivat vähitellen klikkiotsikot, joiden tarkoitus ei enää ollut oikean ja tarpeellisen tiedon levittäminen, vaan mahdollisimman suuren lukijamäärän hankkiminen. Toki mediasta on ollut paljon apua, mutta on se osannut myös sotkea asioita. Media haittasi myös lukusokeus. Se ei ymmärtänyt, että 10 000 tartuntaa on pieni määrä Brasiliassa, mutta suuri Maltalla. Otsikoiden kirjainkokoon valinnassa sotkettiin tartunnan saaneiden ja altistuneiden määrä. Kokonaisarvosana 6.

ASIANTUNTIJAT. Median eteen marssitettiin valtava määrä erilaisia asiantuntijoita. Osa heistä oli puhtaita tutkijoita, osalla oli myös hallinnollista vastuuta, osalla pelkästään jälkimmäistä. Katsojat, kuulijat ja lukijat tuskin pystyivät tekemään eroa heidän välilleen. Asiantuntijoiden saama valtava näkyvyys toi konkreettisesti esiin sen, mikä merkitys tutkimustiedolla on. Tutkijat eivät yleensä kerro omista tutkimuksistaan, vaan välittivät koko maailman tutkijakunnan tuottaman näkemyksen suomalaisten käyttöön. Haasteena oli ja on se, että tiedeyhteisöllekään ei ole aina ehtinyt muodostua yhtenäistä käsitystä asioita. Normaalioloissa tutkijat käyvät omaa sisäistä debattiaan yhteisen näkemyksen löytämiseksi. Nyt siihen ei ollut aikaa, koska päättäjät ja kansa halusivat kaiken tiedon välittömästi. Siksi tutkijoiden erilaiset näkemykset tulivat esille myös julkisuudessa, mikä tietysti hämmensi ihmisiä. Tiukka tiedotuspolitiikka ei näytä olevan mahdollista edes kriisiaikana, koska media kaivaa mielellään esiin sen tutkijan, jolla on erilainen näkemys. Kokonaisuudessaan suuri osa asiantuntijoista oppi roolinsa nopeasti. Heille kehittyi kyky vastata auliisti toimittajien kysymyksiin silloinkin, kun tarkkoja vastauksia ei ole. Silloin he turvautuvat poliitikkomaisen epäselviin toteamuksiin, kuten ”tästä ei ole vielä olemassa tarkkaa tutkimustietoa, toimimme sen tiedon varassa mikä meillä on” tai ”aika näyttää, miten eri toimenpiteet purevat”. Kokonaisuudessaan varsin hyvä suoritus asiantuntijoilta, joilla oli alussa hyvin vähän mediakokemusta. Arvosana 9.

TERVEYSHENKILÖKUNTA. Lääkärit, sairaanhoitajat ja monet muut sairaaloiden ja hoivakotien työntekijät ovat joutuneet poikkeuksellisen kuormituksen alle. Myös johto- ja suunnitteluporras on joutunut koville, kun on pitänyt jatkuvasti päivittää strategioita ja huolehtia myös muun terveydenhoidon palvelujen sujumisesta. Näin ulkopuolisen stressitestaajan näkökulmasta terveyssektori on selvinnyt aivan erinomaisesti ja ansaitsee täyden kympin.

OPETTAJAT. Muista ammattiryhmistä pitää erikseen mainita opettajat, koska heidän panoksestaan riippuu koko kasvavan nuorison elämä kriisitilanteessa. Kauan puhuttu digiloikka otettiin paljon pitemmälle kuin kukaan oli ehtinyt koskaan suunnitella. Etätunnit saatiin toteutettua, kun kaikki pistettiin peliin. Kun vanhemmat opastivat lapsiaan kotona, opettajien arvostus nousi kohisten. Ihailtavaa toimintaa, siksi siitäkin täydet 10.

YRITYKSET. Suomalaisia yrityksiä ei yleensä pidetä kovin joustavina ja innovatiivisina. Korona pisti niihin kuitenkin uudenlaista vauhtia. Monella työpaikalla siirryttiin etätöihin lennosta. Uusia tuotantohaaroja pistettiin pystyyn ihailtavalla nopeudella. Välillä ehdittiin moittia hallitusta huonosta asioiden hoidosta, mutta sitten taas ymmärrettiin, että onnistuminen on kuitenkin omissa käsissä. Jos uudenlainen rohkeus katsoa ympärille ja tehdä muutoksista tarpeellisia johtopäätöksiä jää pysyväksi olotilaksi, suomalainen yritystoiminta on saanut odottamattoman piristysruiskeen, jossa on jotakin samaa kuin sotakorvausteollisuuden pikapystyttämisessä sodan jälkeen. Stressitestistä 9.

KANSALAISET. Korona on testannut myös sitä, miten kansalaiset luottavat saamaansa informaatioon ja noudattavat annettuja ohjeita. Liiallinen kuuliaisuus ei ole aina hyvästä, mutta kriisiaikana ohjeiden noudattaminen on koko yhteiskunnan etu. Ihmiset ovat väistämättä erilaisia. Jotkut noudattavat ohjeita ehkä liiankin orjallisesti, jotkut viittaavat niille kintaalla. Välipitämättömien ja vastarannan kiiskien osuus olisi saanut olla pienempi, mutta se on pysynyt kuitenkin siedettävänä. Venäjän ja Yhdysvaltojen esimerkit viittaavat siihen, että suuressa maassa päättäjiltä tulevaan tietoon luottavia on vähemmän. Kokonaisuudessaan suomalaiset saavat testistä 8.

*) Julkaistu Lääketieteellisen tiedekunnan Viikon juttuna 30.8.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.