Yllä kuva jalkautumiskierroksestamme (kuva 1).
Saavuimme alueelle metrolla klo 8.30 keskiviikkoaamuna. Ensimmäisenä näimme asiat, jotka olimmekin karttatarkastelussa olettaneet näkevämme: terveyskeskuksen (kuva 2) , bensa-aseman, ostarin ja Liikuntamyllyn. Kuitenkaanemme olleet osanneet odottaa leipäjonoa, joka ilmeisesti oli muodostunut jo anivarhain ja eteni hyvässä järjestyksessä metroaseman pohjoispuolelta raiteiden myötäistä jalkakäytävää etelään katketen ennen metroasemaa, mistä etummaiset ohjattiin liikuntamyllyn pohjoispäätyyn ruokalaatikoiden äärelle.
Menimme seuraavaksi tarkistamaan tontin, joka oli puustoinen (kuva 3). Tontti vaikuttaa haastavalta paikalta rakentaa ottaen huomioon, että kampus tulee osittain raiteiden päälle. Mietimme, voisiko Liikuntamyllyn kampuksen puoleiseen eteläseinään integroida viherseinää (kuva 4).
Siirryimme ostoskeskukseen, jonka havaitsimme jalankulkijan perspektiivistä hyvin kiviseksi ja aika karuksi. Ostarilla meidät yllätti mukava kahvila, josta sai edullisia tuotteita ja hyvää leipää. Jäimme miettimään, millaisia viherelementtejä ostarille voisi tuoda Myllypuron vihreän luonteen korostamiseksi ja ihmisten arkipäivän kokemusten parantamiseksi. (kuva 5 ostarille metroasemalta päin ja kuva 6 ostarin sisältä)
6. 
Vierailimme asukastalo Myllärissä ja Myllypuron Mediakirjastossa. Ulkopuoliselle ei välttämättä hahmotu, että samassa rakennuksessa on kaksi eri toimijaa. Ilmiön yleisyyden vahvisti meille asukastalon työntekijä, jolta myös saimme ostoskeskuksen käyttöä koskevia tutkimuksia. Päätimme rajallisen ajan puitteissa jättää oman haastattelututkimuksemme väliin ja keskittyä alueeseen tutustumiseen.
8. 
13. 
Jatkoimme matkaa ostarin läpi jatkuvaa itä-länsisuuntaista kevyen liikenteen keskusraittia (kuvat 7-13), jolla paikallisen kaupunginosayhdistyksen mukaan kulkee ja jopa viettää aikaansa moni Myllypurolainen asukas. Hengailevia nuoriakaan ei kuulema koeta ongelmaksi, mikä kuulostaa hyvältä. Keskusraitista näkee, että siihen on panostettu. Sen varrelta löytyy taidetta (kuvat 8 ja 12) . Tuntuu ihanalta ajatukselta, että alueen sydämen muodostavat kaksi toisiaan risteävää kevyen liikenteen väylää (kuva 14). Itä-länsisuuntaisen raitin varrelta löytyi kirkko (kuva 11) ja leikkipuisto (kuva 10), länsipäädystä pienempi ostari. Raitti päättyi kirjastobussille varattuun kääntöpaikkaan (kuva 13).
Kävelimme läntisen pientaloalueen läpi. Pientaloalueesta tuli mieleen enemmän Espoo kuin tyypilliset mielikuvat Itä-Helsingistä (kuvat 15 ja 17).
Jatkoimme vielä Puumyllypuron läpi. Sen katutilasta tuli mieleen vanhat suomalaiset puutalokaupungit (kuva 17).
Puumyllypurolta reitti takaisin metroasemalle kulki kaatopaikasta maisemoidun puiston halki. Puisto oli mielenkiintoinen kontrasti ympäröivälle luonnontilaisuutta suosivalle metsälähiömaisemalle. Puiston jälkeen vastaan tuli urheiluhalleja, joiden rivistö jatkui viistosti etelään. Siitä olimmekin jo pian takaisin metroasemalla.
Myllypuro oli yllättävän monivivahteinen, aktiivinen ja luonnonläheinen kaupunginosa. Taidetta ja liikuntamahdollisuuksia on paljon. Alueen kevyeeseen liikenteeseen pohjautuva sydän yllätti viihtyisyydellään. Alueeseen helposti liitettävät mielikuvat rähjäisestä Itä-Helsingistä eivät aivan vastaa totuutta.
Lähteet:
Kuvat 1, 14, 15 ja 16 Google Maps
