Kirjoittaja Inkeri Sutela, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu

Sekä peruskoulun että lukion opetussuunnitelman perusteet (2014, 2015, 2019) Suomessa velvoittavat kestävän elämäntavan edistämiseen sekä oppilaiden osallisuuteen. Mitä kestävällä kehityksellä oikeastaan tarkoitetaan ja minkälaisia ohjelmia sen toteuttamisen tueksi on tarjolla koulun arkeen?

Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu on sertifioitu Opetus-, Koulutus- ja Kasvatusalan OKKA-säätiön oppilaitosten ympäristösertifikaatilla (2008) sekä kestävän kehityksen sertifikaatilla (2011-), kansainvälisen EcoSchools-ohjelman Vihreällä lipulla (2011-) ja oppilaitos kuuluu UNESCO ASPnet koulujen maailmanlaajuiseen verkostoon. Mitä yhteistä ja mitä eroja näillä sertifikaateilla ja ohjelmilla on?

Artikkelin kirjoittaja on ollut kestävän kehityksen toiminnan koordinaattorina Viikin norssissa ja arvioi ja vertailee eri ohjelmien toimivuutta koulun arjessa.

Kestävän kehityksen käsite

Kestävän kehityksen käsite on vakiintunut julkiseen keskusteluun 1980-luvulla nk. Brundtlandin komission raportin julkaisemisen jälkeen. Suomalaisten koulujen opetussuunnitelmiin se ilmestyi 2000-luvun alussa, jolloin sekä perusopetuksen että lukion opetussuunnitelman perusteisiin sisällytettiin kestävä kehitys -niminen oppiainerajat ylittävä laaja-alainen kokonaisuus. (Cantell, Aarnio-Linnanvuori ja Tani 2020, 14-15.)

Kestävän kehityksen merkitys arkipuheessa kuitenkin vaihtelee suuresti. Moni saattaa samaistaa sen vain ekologiseen kestävyyteen tai mieltää jopa vain jonkinlaiseksi jätteiden kierrätysopiksi tai ”viherpiipertämiseksi”, joka ei ota huomioon talouden realiteetteja. Toisaalta kestävää talouskasvua on pidetty vaarallisena myyttinä (Nylander & Heikkurinen 2022) ja kestävän kehityksen idean on arveltu vesittyneen nimenomaan taloudellisen kestävyyden liiallisen huomioimisen kautta (Piiroinen 2018).

Esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 pitää sisällään kuitenkin oikeastaan kaikki keskeiset ihmiskunnan ja maapallon haasteet köyhyydestä, nälänhädästä, rauhan ja koulutuksen tarpeesta aina ilmaston ja maanpäällisen sekä vedenalaisen elämän suojelemiseen asti (United Nations 2021). Kestävä kehitys voidaankin ymmärtää kokonaisuutena, joka muodostuu sosiaalisesta, kulttuurisesta, taloudellisesta ja ekologisesta kestävyydestä. Tätä on hahmotettu usein kolmen tai neljän osittain päällekkäisen ympyrän kuviona (Esim. Goodland & Daly 1996; Connelly 2007; Aarnio-Linnanvuori 2010, 20–21) esimerkiksi seuraavasti:

Ympyrät eivät ole toisistaan irrallisia, eikä niitä voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Jotta kehitys olisi kestävää, on kaikkien osa-alueiden oltava kestäviä. Todella kestävää kehitystä edustaa kuviossa siis vain kolmen ympyrän leikkausalue kuvion keskellä.

Esimerkiksi taloudellisesti kestävä tuotanto voi olla sekä luonnonvaroja riistävää että niitä säästävää. Vastaavasti ekologisesti kestävää toimintaa voisi olla seisauttaa kaikki tehtaat ja kaivokset, mutta samalla se tarkoittaisi ihmiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen perustan romahdusta, josta seuraisi työttömyyttä, nälänhätää, mellakoita jne. Voitaisiin myös perustaa jonkinlainen ekologinen diktatuuri, jossa suuri orjaluokka elättäisi ekologiset seikat huomioiden pienen yhteiskunnan kerman, mutta kestävää kehitystä se ei olisi. Minkään yhden osa-alueen kehittäminen niin, että muut osa-alueet kärsivät, ei siis ole kestävää kehitystä.

Oppilaitoksen kestävän kehityksen toimintaa tukevat ohjelmat

Kestävän kehityksen toiminnalla, kuten kaikella muullakin toiminnalla, on riski jäädä polkemaan paikoillaan, jos sillä ei ole toimintaan uusia virikkeitä tuovia kontakteja, tukea ja yhteyksiä koulun ulkopuolelle. Konkreettiset päämäärät edistävät, motivoivat ja ryhdistävät toimintaa ja kannustavat tiedollisen kasvatuksen lisäksi konkreettiseen toimintaan, vuorovaikutukseen ja oppilaiden osallisuuteen. Tällaisia tavoitteita kestävän kehityksen työlle saadaan erilaisista sertifioinneista sekä yhteistyöverkostoista.

OKKA -säätiön kestävän kehityksen sertifiointi

Viikin norssi on siis osallistunut OKKA-säätiön sertifiointiin vuodesta 2008 (ympäristösertifikaatti, 2011 Kestävän kehityksen sertifikaatti). Sertifiointi perustuu oppilaitoksen tekemään itsearviointiin, jonka lisäksi säätiö määrää ulkopuolisen henkilön tekemään auditoinnin, johon liittyy käynti oppilaitoksessa ja esimerkiksi koulun oppilaiden ja muiden toimijoiden haastatteluja. Näin auditoija pystyy vertailemaan esimerkiksi, mitä osallisuudesta koulussa kerrotaan paperilla ja mitä koulun oppilaat ja muut toimijat siitä käytännössä kertovat eli vastaako kuvaus koulun tilannetta. Auditoinnin lopputuloksena joko sertifikaatti myönnetään tai ei. Auditoija voi osoittaa kehityskohteita, jotka korjaamalla sertifikaatin voi saada. Myös kriteerit läpäisevät oppilaitokset saavat palautetta toiminnastaan ja uusia kehittämisideoita. Sertifikaatti on uusittava kolmen vuoden välein.

Säätiö tarjoaa verkkosivuillaan oppilaitosten tueksi työkaluja kestävään kehitykseen, kuten ohjeita ohjelman tekoon ja erilaisia itsearviointilomakkeita jokavuotiseen toiminnan seuraamiseen ja kehittämiseen (Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifiointi 2021.) Tällaiset työkalut ovat varsin hyödyllisiä koulun johdolle kuten rehtoreille, mutta vaativat jonkin verran paneutumista ja ajallista resurssia. Etenkin ensimmäinen sertifiointikerta on työläs, sillä lomakkeita ja raportoitavaa on runsaasti:

• Oppilaitoksen yleinen suunnittelu-, arviointi- ja kehittämislomake
• Oppilaitoksen valitsemista viidestä eri teemasta kustakin oma lomakkeensa sekä näiden yhteenvetolomake (teemoista kaksi tulee olla nk. ekologista tai taloudellista kestävyyttä ja kaksi nk. sosiaalista tai kulttuurista)
• Opetuksen toteutuksen arviointilomakkeet (alakoulusta yhteensä kolme eli aina kaksi vuosiluokkaa täyttää yhteisen lomakkeen; yläkoulusta ja/tai lukiosta yhteensä neljä eli nk. matemaattis-luonnontieteelliset aineet, yhteiskunnalliset aineet, kielet sekä taito- ja taideaineet täyttävät kukin omansa) sekä näiden yhteenvetolomake
• Koko itsearvioinnin yhteenvetolomake

Esimerkiksi Viikin norssin osalta (alakoulu, yläkoulu + lukio) tämä tarkoitti siis yhteensä 16 eri lomaketta! Uusinta-auditoinneissa työtä on kuitenkin selvästi vähemmän ja vain yksi ainoa palautettava lomake – tosin sen liitteeksi tulee lisätä vähintään yksi itsearviointi kultakin vuodelta auditointien väliseltä ajalta.

Vihreä lippu eli kansainvälinen EcoSchools-sertifiointi

EcoSchools-ohjelman taustalla on Foundation for Environmental Education (FEE), joka kehitti ohjelman vastauksena mm. YK:n Rio de Janeiron kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 1992 tunnistettuun tarpeeseen koulujen ympäristökasvatusohjelmalle. Toiminta alkoi vuonna 1994 Tanskasta, Saksasta, Iso-Britanniasta sekä Kreikasta, mutta nykyisin osallistujamaita on yli 70. Suomessa Vihreä lippu –ohjelmaa toteuttaa FEE Suomi eli entinen Suomen Ympäristökasvatuksen seura.

Koulujen kestävän kehityksen työtä ajatellen Vihreä lippu on kullanarvoinen apu ja käytännön toiminnan ryhdistäjä. Ohjelma vaatii tekemään tai ainakin pyrkimään kohti konkreettisesti mitattavia tuloksia: kyse ei ole vain asennekasvatuksesta, vaan esimerkiksi sähkönkulutus pitäisi oikeasti saada vähenemään, jätteiden lajittelu lisääntymään tai ruokailun ekologinen jalanjälki pienentymään. Näin oppilaitos voi saada aikaan myös todellisia rahallisia säästöjä.

Toinen keskeinen vaatimus ja kriteeri on oppilaiden käytännön osallisuus esimerkiksi ympäristöraadin kautta. Siinä missä muutkin ohjelmat kyllä kehottavat oppilaiden osallistamiseen, Vihreässä lipussa on selkeä konkreettinen tavoite tähän: toimintaa ohjaavasta raadista vähintään 2/3 on oltava oppilaita ja 70 % kaikista oppilaitoksen oppilaista on osallistuttava arkipäivän toimijoina tai esim. tapahtumien tai tempausten osanottajina. (Vihreä lippu 2021; EcoSchools 2021.) Tavoite siis pakottaa oppilaskeskeisyyteen ja pelkästään henkilökunta- ja opettajavetoisesta toiminnasta irrottautumiseen.

Vihreä lippu ohjaa tekemään työtä 1-2 vuoden mittaisissa projekteissa, joille valitaan vaihtuva teema, tehdään toimintakalenteri ja joihin on tarjolla yleensä myös valmiita materiaaleja ja toimintaideoita. Huonona puolena ohjelmassa on pitkähkö toimintasuunnitelma- ja raportointilomake, josta FEE Suomi onkin saanut paljon kriittistä palautetta ja joka on otettu yhdeksi ohjelman kehittämishankkeen pääkohteista (Osallistujakysely 2021). OKKA-säätiöön verrattuna lomakkeita on kuitenkin vain yksi. Siitä täytetään puolet projektin aluksi, jolloin toimintasuunnitelmasta saadaan heti palautetta ulkopuolisesta tarkastajalta, ja loput projektin päättyessä, jolloin saadaan jälleen palautetta.

Vihreä lippu –osallistujilla on säännöllisesti tarjolla vertaistukitapaamisia ja koulutuksia. Infokirjeitä saadaan säännöllisesti omalla äidinkielellä ja samoin materiaaleja löytyy suoraan suomalaiseen toimintaympäristöön suunniteltuna.

UNESCO-kouluverkosto

UNESCO ASPnet kehuu olevansa maailman suurin kouluverkosto 11 600 oppilaitoksellaan. Joka tapauksessa UNESCO YK:n alajärjestönä on monissa maissa ja ainakin Suomessa varmaankin paremmin tunnettu brändi kuin Vihreä lippu. Opetushallituksen UNESCO-sivuilta löytyvän ASPnet-verkoston strategian päätavoite on yksiselitteisesti pyrkiä ”edistämään laadukasta koulutusta rauhan ja kestävän kehityksen saavuttamiseksi” (ASPnet-strategia 2015, 3.)

Opetushallituksen sivuilla verkoston tavoitteiksi määritellään hiukan hämärämmin muotoiltuna seuraavaa:

• edistää toiminnallaan YK:n Agenda 2030 tavoitteiden saavuttamista
• osallistua Unescon koulutusta, tiedettä, kulttuuria ja viestintää koskevien strategioiden ja ohjelmien toteutukseen (UNESCO-koulut 2021.)

Toisen kohdan mukaan koulujen toiminta saattaa käytännössä siis keskittyä esimerkiksi maailmanperintökasvatukseen ilman, että välttämättä tuodaan esiin tai pohditaan mikä tämän merkitys kestävän kehityksen kokonaisuuden tai ekologisen kestävyyden kannalta on.

UNESCO-koulun kriteereihin kuuluu osallistua vähintään yhteen kansainväliseen tempaukseen ja viettää kahta YK-päivää vuodessa. Oppilaiden osallisuutta pidetään tärkeänä, mutta se ei ole samalla tavoin ohjelman lähtökohta tai kriteeri kuin Vihreässä lipussa. (UNESCO Members Guide 2019, 7.)

Kun Vihreä lippu tukee erityisesti ekologisen kestävyyden edistämistä kiinnittämättä niin paljon huomiota kestävän kehityksen muihin ulottuvuuksiin, UNESCO-kouluverkoston kautta saa virikkeitä kenties erityisesti erilaisten sosiaalisen kestävyyden teemojen toteuttamiseen. Käytännön tasolla suomenkielistä tukimateriaalia on tarjolla toistaiseksi vain vähän ja Viikin norssi onkin ollut osaltaan luomassa sitä Suomen norssien e-verkoston yhteisen materiaalipankin kautta (Materiaalipankki 2021).

Lopuksi

Kestävä kehitys tulee nähdä laajana kokonaisuutena, joka pitää sisällään sekä sosiaalisen, kulttuurisen, taloudellisen ja ekologisen ulottuvuuden ja kaikkien näiden on oltava tasapainossa keskenään. Kyse ei siis ole pelkästään esimerkiksi ympäristökasvatuksesta tai “yksinomaisesta” ympäristökasvatuksesta. Käytännössä suomalaista koululaitosta voisi pitää yhtenä sosiaalisen kestävyyden “malliesimerkkinä”: koko ikäluokkaa yhdistävä ilmainen koulu, jonka opetussuunnitelmassa huomioidaan monessa suhteessa sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Myös ekologinen kestävyys näkyy opetussuunnitelmassa, mutta länsimaisen elintapamme sovittaminen ekologisesti kestäväksi on vielä monen haasteen takana. Siksi ekologisuuteen tulisikin kiinnittää vielä aiempaa enemmän huomiota.

Jo valtakunnalliset opetussuunnitelmat kehottavat kestävän kehityksen ja kestävän tulevaisuuden edistämiseen. Sisällöllisen tieto-opetuksen rinnalla tarvitaan pohdiskelua, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tai ympäristöön liittyen tunteiden käsittelytaitoa sekä konkreettista toimintaa niin koulun arjessa kuin tempausten voimin. Laaja-alaisen kestävän kehityksen kasvatuksen ja työn tukena oppilaitoksella on hyvä olla jokin toimintaa ohjaava konkreettinen ohjelma.

Kokonaisuudessaan esitellyt kolme ohjelmaa – OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifiointi, Eco-Schools –ohjelman Vihreä lippu sekä UNESCO ASP-net verkosto – sopivat erinomaisesti yhteen, täydentävät toisiaan sekä käytännön kestävän kehityksen työtä oppilaitoksissa. OKKA-säätiön sertifiointi ohjaa koulun johtoa ja kehittämistyötä yleisesti, Vihreä lippu pakottaa osallisuuteen ja tuo konkretiaa ja UNESCO-verkoston avulla saadaan vaihtelua toimintaan, kun esiin tulevat paremmin muutkin kuin ekologisen kestävyyden ulottuvuudet.

Käytännössä kuitenkin kolmen ohjelman pyörittäminen ja raportointi vaatii varsin paljon voimavaroja. Yksikin ohjelma kestävän kehityksen työn tukena tuo kuitenkin toimintaan ryhtiä ja välitavoitteita, joiden saavuttamisesta voi kouluyhteisö yhteisesti iloita. Koululle helpoin vaihtoehto lienee UNESCO-toiminta. Sen antamat raamit ovat väljimmät ja konkreettisia vaatimuksia on hyvin vähän. Vaikka suomenkielistä tukimateriaalia eri paljon ole, ovat UNESCO-aiheet niin laajat ja moninaiset, että ne sisältyvät suomalaiseen opetussuunnitelmaan ja oppimateriaaleihin joka tapauksessa. Tällöin riskinä on kuitenkin jäädä näennäistoiminnan tasolle ja jossain määrin esimerkiksi unohtaa ekologinen ulottuvuus. Koulun toimijoiden on siis itse pidettävä huolta toiminnan tavoitteellisuudesta.

Konkreettisimman avun kestävyyden kehittämiseen ja osallistamiseen tarjoaa Suomessa Vihreä lippu – siihen liittyen on tarjolla eniten suomenkielistä tukimateriaalia, vertaistukea ja ohjausta ja se “pakottaa” oppilaiden osallisuuden toteuttamiseen. Vihreä lippu on aihepiirinsä rajauksen perusteella kapea-alaisempi kuin UNESCO-toiminta tai OKKA-sertifikaatti ja siksi myös näitä konkreettisempi. Konkretiaa edustaa myös todellisen ympäristökuorman vähentämisen tavoite: pelkkä asennekasvatus ei riitä.

Samalla Vihreän lipun heikkous on juuri tämä keskittyminen – vaikka oppilaat vaihtuvat koulussa, henkilökunta ei samaa vauhtia vaihdu ja voi alkaa kyllästyä “samojen” teemojen pyörittelyyn. Näin Viikin norssissakin on syksyllä 2022 päädytty tilanteeseen, jossa Vihreää lippua ei enää aiota jatkaa ja myös OKKA-sertifikaatin jatko on epäselvä. Tällöin UNESCO-toiminnan laajempi skaala ja kevyempi raportointi tarjoaa mahdollisuuden kestävän kehityksen toiminnan jatkamiselle.

Kirjallisuutta ja muita lähteitä:

Aarnio-Linnanvuori, Essi (2010) Ympäristökasvatus: teoriaa, käsitteitä ja sisältöjä. Teoksessa Sipiläinen, Ilkka & Tukeva, Pekka (toim.) Ympäristökasvatus seurakunnassa. Helsinki: Kirjapaja, 10–30.

ASPnet strategia: UNESCO-koulujen ASPnet-verkoston strategia 2014 – 2021. Suomennos Tiina Sarisalmi 13.10.2015. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/aspnet-strategia-suomeksi.pdf Luettu 7.6.2021.

Cantell, Hannele, Aarnio-Linnanvuori, Essi, Tani, Sirpa 2020: Ympäristökasvatus. Kestävän tulevaisuuden käsikirja. PS-Kustannus.

Connelly, Steve (2007) Mapping Sustainable Development as a Contested Concept. Local Environment 12 (3), 259–278.

EcoSchools -verkkosivusto. Foundation for Environmental Education. https://www.ecoschools.global/ Luettu 4.6.2021.

Goodland, Robert & Daly, Herman (1996) Environmental Sustainability: Universal and Non-negotiable. Environmental Applications 6 (4), 1002–1017.

LOPS 2015: Opetushallitus: Lukion opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2015:48.

LOPS 2019: Opetushallitus: Lukion opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2019:2a.

Materiaalipankki. Tehtyä ja kokeiltua Norsseissa. https://enorssi.fi/unesco-koulutoiminta/unesco-koulutoiminnan-artikkelit-ja-julkaisut/ Luettu 7.6.2021.

Koulu ja ympäristö -verkkosivusto. https://koulujaymparisto.fi/ OKKA-säätiö. Luettu 4.6.2021 ja 11.2.2022.

Nylander, Konsta & Heikkurinen, Pasi: Kestävä talouskasvu on aikamme vaarallisimpia myyttejä. Helsingin Sanomien Vieraskynä 28.5.2022. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008767902.html

Piiroinen, Anni: Kestävä kehitys menetti teränsä. Jos kaivostoimintakin voi olla kestävää, mitä kestävällä kehityksellä enää tarkoitetaan? Maailman kuvalehti 5.6.2018. https://maailmankuvalehti.fi/2018/06/pitkat/kestava-kehitys-menetti-teransa-jos-kaivostoimintakin-voi-olla-kestavaa-mita-kestavalla-kehityksella-enaa-tarkoitetaan/

POPS 2014: Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2014:96.

Osallistujakysely: Tiivistelmä Vihreä lippu -osallistujakyselyn tärkeimmistä tuloksista. Fee Suomi 24.5.2021.

UNESCO Members Guide: UNESCO Associated Schools Network. Guide for members. Unesco, United Nations: Paris 2019. https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000368992 Luettu 7.6.2021.

UNESCO-koulut. Unesco Associated Schools Project Network. https://aspnet.unesco.org/en-us Suomessa: Opetushallituksen ylläpitämä verkkosivusto. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/unesco-koulut-unesco-aspnet Molemmat luettu 4.6.2021 ja 11.2.2022.

United Nations 2021: The Sustainable Development Agenda https://www.un.org/sustainabledevelopment/development-agenda/ Luettu 4.6.2021. Suomeksi ks esim. https://kestavakehitys.fi/agenda-2030 Luettu 4.6.2021.

Vihreä lippu. FEE Suomen ylläpitämä verkkosivusto. https://vihrealippu.fi/ Luettu 4.6.2021.

Kirjoittaja on toiminut Viikin norssin kestävän kehityksen vastaavana 2010-2013 sekä 2017-2020, Kestävä Tulevaisuus -työryhmän ekologisesta kestävyydestä vastaavana puheenjohtajana 2020-2022 sekä Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan kestävän kehityksen työryhmän jäsenenä 2022. Hän on ollut Viikin norssin oppilaiden ja opiskelijoiden kestävän kehityksen raadin ohjaaja 2010-2013 sekä 2018-2021 sekä FEE Suomen Vihreä lippu -ohjausryhmän jäsen vuodesta 2019 lähtien.