Vaihtokohde: Wollongong, Australia
Vaihtoaika: 5 kk
Saapumispäivä: 12.2.2016
Wollongongin yliopistossa vaihto-opiskelijan lukukausi kestää kokonaisuudessaan 17 viikkoa. Viikoilla 1-8 ja 9-13 on opetusta, siinä välissä on viikon loma. Opetuksen päätyttyä on viikon lukuloma, jonka jälkeen on kahden viikon tenttijakso. Jos valitsee kurssinsa strategisesti, voi selvitä ilman yhtään tenttiä. Minä kuitenkin valitsin kurssini sisällön perusteella, ja minulla onkin kolme tenttiä. Ne ovat tenttijakson loppupuolella, joten oma lukulomani on lähes kaksi viikkoa pitkä. En tosin aio käyttää koko aikaa pänttäämiseen, vaan suunnitelmissa on lähteä katsastamaan länsi-Australiaa muutamaksi päiväksi. Vastapainoksi moiselle huvittelulle yksi tenteistäni on lauantaina.
Myös lukukauden keskellä oleva lomaviikko on virallisesti “study recess”. Itse en tosin silloinkaan opiskellut, vaan kävin Fidzillä. Fidzin saarivaltio joutui helmikuussa ja huhtikuussa pyörremyrskyjen runtelemaksi, ensin Winstonin ja sitten Zenan. Winston oli pyörremyrskyistä tuhoisampi ja tuhosi asumuksia ja rakennelmia erityisesti Fidzin pohjoisilla saarilla. En itse ehtinyt lomallani sille alueelle (sinne matkustaminen on joko kallista tai hidasta), mutta tapasin sveitsiläisen perheen, joka oli ollut pohjoisessa. Iso osa hotelleista on vielä raunioina (ja ihmisiä asuu vieläkin hätämajoituksessa), ja kestänee vuosia, ennen kuin turismi palautuu entiselleen.
Suurin osa turisteista menee Fidzille rantalomalle. Minäkin vietin muutaman päivän rannalla, Mana-saarella. Kävin tutustumassa kylän kouluun hotellin työntekijän opastuksella. Istuin iltaa eteläafrikkalaisten kameramiesten seurassa. He olivat Manalla kuvaamassa Survivoria. Join kavaa fidziläisten kanssa. Mutta loppupeleissä rannat ovat tylsiä ja niitä on Australiassakin riittämiin.
Lomani toisen puoliskon vietin pääsaaren, Viti Levun, vuoristossa. Vietin kaksi päivää köyhän maanviljelijäperheen luona, missä vesi haettiin juhtien avustuksella kaivosta, joka oli pelkkä kuoppa maassa, kyntöauraa oli pidettävä pystyssä samalla, kun ohjasi juhtia, ja ruoka syötiin sormin lattialla istuen. Mutta maisemat olivat henkeäsalpaavat ja kokemuksena tämä oli ehdottomasti hienoin ja silmiäavaavin. Ei kuitenkaan ollut helppoa katsoa vierestä, kun toiset ihastelivat otsalamppuani tai kirjoittivat kangertelevasti oman nimensä lapulle (tämän jälkeen kynä ojennettiin minulle, jotta kirjoittaisin luetellun puhelinnumeron). Koko minun elämäni ja erityisesti vaihto-opiskeluaikani on yhtä suurta etuoikeutta.