Month: March 2016

Vaihtokohde: Wollongong, Australia
Vaihtoaika: 5 kk
Saapumispäivä: 12.2.2016

Olen opiskellut kolmessa eri yliopistossa, kolmessa eri maassa. Tähän mennessä Wollongongin yliopiston opetus on ollut parasta. Luennot ovat yhden tunnin mittaisia, pienryhmäopetus perustuu vahvasti opiskelijoiden keskinäiseen keskusteluun ja opiskelun tuki on kunnossa.

Tunnin luennot
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan pitäisi heti kieltää kolmen ja neljän tunnin luennot. Olin niin turtunut moisiin maratoneihin, etten edes hoksannut, kuinka puuduttavia ne ovat, ennen kuin tulin Australiaan ja koin taas 50 minuutin-yhden tunnin luennot. Akateeminen vartti huomioon ottaen Suomessa voitaisiin käyttää kahden eli puolentoista tunnin luentoja. Jos luennoitsija kysyy opiskelijoilta mielipiteitä, tätä yleensä edeltää lyhyt keskustelutuokio vieruskaverin kanssa. Australiassa opiskelijat ovatkin aktiivisempia luennolla kuin Suomessa (oikeustaloustieteen luentokurssia mahdollisesti lukuun ottamatta).

Kaikki psykologian luennot äänitetään ja ne voi katsella livenä tai jälkeenpäin. Valitettavasti oikeustieteessä ei ole yhtä hyvää järjestelyä, vaikka joka luentosalissa on mahdollisuus äänittämiseen.

Keskusteluun perustuvaa pienryhmäopetusta
Jokaiseen kurssiin kuuluu pienryhmäopetusta kerran viikossa. Yhdellä kurssilla “pienryhmä” tosin on 100 henkeä, mutta se johtuu kurssin poikkeuksellisesta suosiosta. Tuolla kurssilla pienryhmässä on samaa tuntua kuin rikosoikeuden uudistuneessa opetuksessa. Pienryhmätunnilla keskustellaan ensin pienemmissä ryhmissä, sen jälkeen koonti tapahtuu koko 100 hengen voimin. Minun ryhmäni väri on violetti ja nimemme on The Flying Purple People Eaters, joka on viittaus australialaiseen lastenlauluun.

Pienryhmäopetuksen kantava voima on keskustelu. Kurssista riippuen opettaja saattaa pitää lyhyitä luento-osuuksia, mutta niitä seuraa keskustelu pareittain tai 3-6 hengen ryhmissä. Usein keskustelut pohjaavat myös kyseisen viikon kirjallisuuteen ja siihen perustuviin, ennalta valmisteltuihin tehtäviin. Kun opiskelijat huomaavat, että muilla opiskelijoilla on samansuuntaisia ajatuksia, he uskaltavat esittää ne myös isolle ryhmälle.

Pienempiä ryhmiä voi hyödyntää myös kisaamiseen. Ensimmäisellä psykologian perusteiden pienryhmätunnilla kisasimme ryhmissä oikeaoppisen kirjallisuusluettelon laatimisessa. (The Flying Purple People Eaters toi voiton kotiin!) Australian oikeusjärjestelmän alkeissa väittelimme siitä, pitäisikö Australian sisällyttää perustuslakiinsa luettelo kansalaisten (perus)oikeuksista. Forensisen psykologian kurssiin kuuluu 4-5 hengen ryhmissä pidettävä esitelmä.

Pienryhmäopetus kestää tunnin tai kaksi.

Myös Cambridgen yliopistossa on runsaasti pienryhmäopetusta, mutta siellä pienryhmä tarkoittaa 1-4 opiskelijaa ja yhtä opettajaa (“supervisor”). Me opiskelijaparat olimme niin kauhuissamme virheiden tekemisestä ja niin pelonsekaisen kunnioituksen lamauttamia (opettajamme saattoivat nimittäin olla alansa huippuja – maailmanlaajuisesti), että keskustelusta ei yleensä tullut paljon mitään.

Opiskelun tuki
Tukea saa paitsi kurssien opettajilta (joilla on vastaanottoajat Suomen tapaan), Student Support Advisoreilta (joille voi puhua mistä ongelmasta tahansa) ja mielenterveyspalveluilta, myös PASS-nimisestä opetusmuodosta. PASS eli Peer Assisted Study Session on joillain kursseilla tarjottava ylimääräinen opetustunti, jossa vanhemmat opiskelijat tuutoroivat nuorempia. Ryhmäkoko on korkeintaan 20 henkeä. Ryhmää vetää yksi vanhempi (esim. kolmannen vuoden) opiskelija, jolle maksetaan opetuksesta palkkaa. Hän suunnittelee tunnin itsenäisesti, mutta ryhmään osallistuvat voivat pyytää käsittelemään jotain tiettyä aihepiiriä. Opetus voi liittyä akateemiseen kirjoittamiseen, opiskelutekniikkaan tai itse kurssin aihepiiriin. Myös PASS on osallistavaa opetusta ja voi perustua pienempien ryhmien keskinäiseen kisailuun.

Opiskelijoita kannustetaan painokkaasti osallistumaan PASS:iin. Lukukauden alussa vanhemmat opiskelijat tai kurssin opettajat esittelevät PASS:n ajatuksen ja kannustavat osallistumaan. PASS-mainoksia on ympäri kampusta. Jos PASS:ssa käy vähintään 10 kertaa lukukauden aikana, voi osallistua arvontaan, jossa voi voittaa laskuvarjohyppäyskerran tai lahjakortteja. Lisäksi erityisen hankalilla kursseilla järjestetään ylimääräinen PASS ennen tenttiviikkoja olevan lukuviikon aikana – mutta vain säännöllisille PASS-osallistujille.

En kuitenkaan suosittele kokonaan Wollongongin malliin siirtymistä Suomessa. Täällä opetus nimittäin kestää koko lukukauden, 13 viikkoa (välissä yksi lomaviikko), minkä päätteeksi on lukuviikko ja tenttiviikot. Suomen “pikakursseissa”, jotka kestävät muutaman viikon, jolloin luentoja on joka päivä, on omat hyvät puolensa. Ne voivat muun muassa olla helpompia työssä käyvien opiskelijoiden kannalta. Ne mahdollistavat myös lomaviikon (tai -viikkojen) pitämisen kesken lukukauden eri aikaan kuin koko muu kansakunta. Ylipäätään opintojen joustavuus on Suomessa opiskelun suurin plussa. Siitä en luopuisi mistään hinnasta.

Vaihtokohde: Wollongong, Australia
Vaihtoaika: 5 kk
Saapumispäivä: 12.2.2016

Luennot alkoivat tällä viikolla. Olin toki käynyt pääkampuksella jo monta kertaa edellisillä viikoilla, muun muassa orientaatiota varten. Yliopistolle pääseminen on helppoa. Pääkampukselle kulkee kaupungin ilmainen bussi, The Gong Shuttle, sekä yliopiston ilmainen bussi. Sen sijaan pääkampuksella navigointi on hieman hankalampaa. Kampus on suuri ja rakennukset levittäytyneet alueelle hujan hajan. Rakennus numero 18 ei välttämättä ole lähelläkään rakennusta numero 17, sen sijaan rakennukset 23 ja 67 saattavat istua kylki kyljessä. Onneksi kampuksella on paljon viittoja, joiden avulla suunnistaa.

Sen sijaan yliopiston kirjastoon eksyin kaksi kertaa, ennen kuin opin kulkemaan siellä. Kirjasto ei oikeastaan ole edes sokkeloinen (toisin kuin esimerkiksi Cambridgen yliopiston kirjasto), mutta portaikot on onnistuttu piilottamaan pylväiden ja kirjahyllyjen taakse ja seinien sisään. Tultuani sisään 2. kerroksen sivusisäänkäynnistä yritin etsiä katutason pääovea, mutten meinannut löytää edes portaita.

Orientaatiosta
Orientaatio oli yhteinen kaikille vaihto-opiskelijoille. Tapasin toisen suomalaisen, tanskalaisen sekä 6 amerikkalaista. Vaihto-opiskelijoista suurin osa on amerikkalaisia. Kiinalaisia oli yllättävän vähän, ottaen huomioon maantieteellisen etäisyyden.

Orientaatioon kuului ohjeistus kursseille ja pienryhmätunneille ilmoittautumisesta, yliopiston tukijärjestelmien (esim. Student Support Advisers) esittely ja viisumeihin, terveydenhuoltoon ja työntekoon liittyvä luento. Opiskelijoiden jakamattoman huomion saivat kuitenkin Australiassa matkustelusta (erityisesti pienellä budjetilla), surffaamisesta (virallisesti surffausturvallisuudesta), ja Australian (suloisista tai myrkyllisistä) eläimistä kertovat osiot. Surffiopettaja onnistui myyntipuheessaan, koska varasin hänen puheidensa jälkeen itselleni paikan opiskelijoiden surffiviikonlopusta. Siitä lisää, kun sen aika koittaa…

Ilmastoidussa luentosalissa tapahtuneen orientaation jälkeen oli vuorossa kampuskierros ja opiskelijakortin hakeminen. Koska olin kuitenkin tehnyt näistä molemmat jo edellisellä viikolla, siirryin suoraan karnevaaliosioon. Yliopiston palvelut, seurat ja järjestöt esittäytyivät HY:n avajaiskarnevaaleja vastaavassa tapahtumassa. Juttelin yliopiston turvallisuustiimille, yliopiston ympäristöpalveluille, retkeilyseuralle, ranskalaiselle kerholle, LGBTI-järjestölle, matkatoimistolle ja liikuntapalveluille. Kuuntelin livemusiikkia ja söin ilmaisen kasvispurilaisen. Ensi viikolla on vielä Clubs’ Day, jossa opiskelijaseurat pääsevät esittelemään toimintaansa laajemmin.

Orientoitumiseen
Ensimmäinen luentoni oli psykologiaa. Valitessani kursseja totesin, että minun kannattaa lukea psykologiaa vaihdossa. Ensinnäkin, psykologia on yleismaailmallinen tiede, toisin kuin oikeustiede, joka on suurelta osin kansallista. Siten psykologian osaaminen on helpommin siirrettävissä maasta toiseen. Toiseksi, uskon, että psykologian perusteiden hallitseminen on juristille sekä hyödyllistä että tärkeää. Ajan kulumisen vaikutus todistajan muistikuviin, tekijän mielentilan vaikutus syyntakeisuuteen ja jopa tuomarin nälkäisyyden vaikutus tuomion ankaruuteen ovat aihepiirejä, joita psykologia voi valottaa. Psykologian perusteet -kurssin koordinaattori sanoi opettaneensa aiemmin kurssia, jolla oikkarit oppivat käyttämään hyväksi psykologista tietämystä – ihmisten heikkouksia ja epävarmuuksia – oman kantansa pönkittämiseksi oikeudessa. En ole ihan varma, oliko hän tosissaan. Kolmanneksi, lukemalla psykologiaa vaihdossa vältän pääsykokeen, joka on välttämättömyys psykologian opiskelemiseksi HY:ssa.

Psykologian lisäksi opiskelen Australian oikeutta ja kansainvälistä oikeutta. On jossain määrin absurdia istua samassa luentosalissa 18-vuotiaiden kanssa, opiskelemassa asiaa, joka liippaa läheltä Oikeudellisen ajattelun perusteet -kurssin sisältöä. Jopa metodi on samanlainen kuin Suomessa: oikeusjärjestelmän syvärakenteita ja ristiriitaisuuksia hahmotetaan tutkimalla sopivia oikeustapauksia. Tarkoitus on argumentoida puolesta ja vastaan ja huomata politiikan ja arvomaailman vaikutus oikeudenkäyttöön. Tai sitten tulkitsen kurssin tavoitteita omaa taustatietoani ja mielenkiintoani vasten.

Läksyjä ropisee heti ensimmäisestä viikosta alkaen. Jo ensimmäiselle oikeustieteen luennolle meidän tuli lukea oppikirjan 1. luku sekä oikeustapaus McBain v Victoria. Luennon jälkeiselle pienryhmätunnille (tutorial) piti lisäksi pohtia oikeustapaukseen liittyviä kysymyksiä. Psykologian kurssiin kuuluu viikottaisia tehtäviä, jotka tehdään Moodle-alustalla. Opiskelua ei voi jättää tenttiä edeltävän illan pänttäämiseen. Kurssit noudattavat aika lailla samaa kaavaa: viikossa on
1) 0-2 luentoa, joissa viikon aihe esitellään, sekä
2) 1 pienryhmätunti tai seminaaritapaaminen, jota varten on luettavaa sekä tehtäviä, jotka syventävät luennolla opittua.
Kurssien arvosteluun kuuluu osallistuminen pienryhmätapaamisissa (10-20%), välitehtävät (20-40%) sekä lopputentti tai pitkä essee (50-60%).

Pikkuhiljaa pääkoppa tottuu taas elämän aikatauluttamiseen.