Vaihtokohde: Wollongong, Australia
Vaihtoaika: 5 kk
Saapumispäivä: 12.2.2016
Olen opiskellut kolmessa eri yliopistossa, kolmessa eri maassa. Tähän mennessä Wollongongin yliopiston opetus on ollut parasta. Luennot ovat yhden tunnin mittaisia, pienryhmäopetus perustuu vahvasti opiskelijoiden keskinäiseen keskusteluun ja opiskelun tuki on kunnossa.
Tunnin luennot
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan pitäisi heti kieltää kolmen ja neljän tunnin luennot. Olin niin turtunut moisiin maratoneihin, etten edes hoksannut, kuinka puuduttavia ne ovat, ennen kuin tulin Australiaan ja koin taas 50 minuutin-yhden tunnin luennot. Akateeminen vartti huomioon ottaen Suomessa voitaisiin käyttää kahden eli puolentoista tunnin luentoja. Jos luennoitsija kysyy opiskelijoilta mielipiteitä, tätä yleensä edeltää lyhyt keskustelutuokio vieruskaverin kanssa. Australiassa opiskelijat ovatkin aktiivisempia luennolla kuin Suomessa (oikeustaloustieteen luentokurssia mahdollisesti lukuun ottamatta).
Kaikki psykologian luennot äänitetään ja ne voi katsella livenä tai jälkeenpäin. Valitettavasti oikeustieteessä ei ole yhtä hyvää järjestelyä, vaikka joka luentosalissa on mahdollisuus äänittämiseen.
Keskusteluun perustuvaa pienryhmäopetusta
Jokaiseen kurssiin kuuluu pienryhmäopetusta kerran viikossa. Yhdellä kurssilla “pienryhmä” tosin on 100 henkeä, mutta se johtuu kurssin poikkeuksellisesta suosiosta. Tuolla kurssilla pienryhmässä on samaa tuntua kuin rikosoikeuden uudistuneessa opetuksessa. Pienryhmätunnilla keskustellaan ensin pienemmissä ryhmissä, sen jälkeen koonti tapahtuu koko 100 hengen voimin. Minun ryhmäni väri on violetti ja nimemme on The Flying Purple People Eaters, joka on viittaus australialaiseen lastenlauluun.
Pienryhmäopetuksen kantava voima on keskustelu. Kurssista riippuen opettaja saattaa pitää lyhyitä luento-osuuksia, mutta niitä seuraa keskustelu pareittain tai 3-6 hengen ryhmissä. Usein keskustelut pohjaavat myös kyseisen viikon kirjallisuuteen ja siihen perustuviin, ennalta valmisteltuihin tehtäviin. Kun opiskelijat huomaavat, että muilla opiskelijoilla on samansuuntaisia ajatuksia, he uskaltavat esittää ne myös isolle ryhmälle.
Pienempiä ryhmiä voi hyödyntää myös kisaamiseen. Ensimmäisellä psykologian perusteiden pienryhmätunnilla kisasimme ryhmissä oikeaoppisen kirjallisuusluettelon laatimisessa. (The Flying Purple People Eaters toi voiton kotiin!) Australian oikeusjärjestelmän alkeissa väittelimme siitä, pitäisikö Australian sisällyttää perustuslakiinsa luettelo kansalaisten (perus)oikeuksista. Forensisen psykologian kurssiin kuuluu 4-5 hengen ryhmissä pidettävä esitelmä.
Pienryhmäopetus kestää tunnin tai kaksi.
Myös Cambridgen yliopistossa on runsaasti pienryhmäopetusta, mutta siellä pienryhmä tarkoittaa 1-4 opiskelijaa ja yhtä opettajaa (“supervisor”). Me opiskelijaparat olimme niin kauhuissamme virheiden tekemisestä ja niin pelonsekaisen kunnioituksen lamauttamia (opettajamme saattoivat nimittäin olla alansa huippuja – maailmanlaajuisesti), että keskustelusta ei yleensä tullut paljon mitään.
Opiskelun tuki
Tukea saa paitsi kurssien opettajilta (joilla on vastaanottoajat Suomen tapaan), Student Support Advisoreilta (joille voi puhua mistä ongelmasta tahansa) ja mielenterveyspalveluilta, myös PASS-nimisestä opetusmuodosta. PASS eli Peer Assisted Study Session on joillain kursseilla tarjottava ylimääräinen opetustunti, jossa vanhemmat opiskelijat tuutoroivat nuorempia. Ryhmäkoko on korkeintaan 20 henkeä. Ryhmää vetää yksi vanhempi (esim. kolmannen vuoden) opiskelija, jolle maksetaan opetuksesta palkkaa. Hän suunnittelee tunnin itsenäisesti, mutta ryhmään osallistuvat voivat pyytää käsittelemään jotain tiettyä aihepiiriä. Opetus voi liittyä akateemiseen kirjoittamiseen, opiskelutekniikkaan tai itse kurssin aihepiiriin. Myös PASS on osallistavaa opetusta ja voi perustua pienempien ryhmien keskinäiseen kisailuun.
Opiskelijoita kannustetaan painokkaasti osallistumaan PASS:iin. Lukukauden alussa vanhemmat opiskelijat tai kurssin opettajat esittelevät PASS:n ajatuksen ja kannustavat osallistumaan. PASS-mainoksia on ympäri kampusta. Jos PASS:ssa käy vähintään 10 kertaa lukukauden aikana, voi osallistua arvontaan, jossa voi voittaa laskuvarjohyppäyskerran tai lahjakortteja. Lisäksi erityisen hankalilla kursseilla järjestetään ylimääräinen PASS ennen tenttiviikkoja olevan lukuviikon aikana – mutta vain säännöllisille PASS-osallistujille.
En kuitenkaan suosittele kokonaan Wollongongin malliin siirtymistä Suomessa. Täällä opetus nimittäin kestää koko lukukauden, 13 viikkoa (välissä yksi lomaviikko), minkä päätteeksi on lukuviikko ja tenttiviikot. Suomen “pikakursseissa”, jotka kestävät muutaman viikon, jolloin luentoja on joka päivä, on omat hyvät puolensa. Ne voivat muun muassa olla helpompia työssä käyvien opiskelijoiden kannalta. Ne mahdollistavat myös lomaviikon (tai -viikkojen) pitämisen kesken lukukauden eri aikaan kuin koko muu kansakunta. Ylipäätään opintojen joustavuus on Suomessa opiskelun suurin plussa. Siitä en luopuisi mistään hinnasta.
