University of Helsinki
Sain viimein proseminaarini kasaan (tähän voin laittaa sulkeisiin helpottuneen huokaisun). Puskin sitä tehokkaasti kuin pieni peura ja lopulta voin sanoa olevani tulokseen tyytyväinen. Huomenna saan siitä opettajan arvion ja viilausten jälkeen jään odottamaan opponoijan kirpsakkaa kieltä. Hyvä kun sain viimein opponoijan ylipäätään. Minulla on sen verran kummallinen aihe.
Tutkin kolmea alkemistista teosta, Ramon Lullin De nova logicaa, Agrippa von Nettesheimin Scala del numero dieciä sekä J. Browningin First Degree Boardia. Työt ovat keskenään muutoin täysin erilaiset, mutta niissä kaikissa teemana on askelmat. Askelmat ovat osa alkemistien Opus Magnumia, suurta teosta, johon kuuluvat lisäksi muun muassa sellaiset teemat kuin Aatamin lankeemus, kaaos, suihkulähde, tuli, käärme, linnoitus, aamurusko, kaaos ja synkkä yö. Tarkoituksenani on selvittää, millä tavoin mystiikan maailmankuva ilmenee näennäisesti hyvin erilaisissa teoksissa.
Joten kun kyselin opponoijia, yleisin vastaus oli: “Mutta en minä tiedä mitään alkemiasta!” No, tuskin suurin osa Suomesta tietääkään. Niinpä suhtauduin työhöni eräänlaisena sivistystehtävänä ja suurella intohimolla. Onhan jonkun kerrottava eksyneille lampaille siitä kuinka homma oikeasti makaa.
Tällaisen suuren työn vääntäminen työn ohella on rassaavaa. Ajatusten on pysyttävä kasassa, jottei unohda tärkeitä ideoita, mieleen tulvahtaneita tulkintoja ja sitä mitä yleensäkin on aikaisemmin kirjoittanut kuusi sivua sitten. Tällaiseen moodiin ei ole helppo päästä, kun pää on ollut hetkeä aikaisemmin työasioissa.
Kaikista vaikeinta proseminaarissani oli sanojen suomentaminen. Alkemistinen kuvasto vilisee latinan ja heprean kielen sanoja, joista kaikki mahdollinen oli suomennettava, jotta kuvia pystyi ylipäätään tulkitsemaan. Niinpä istuin nenä kiinni Kabbalan elämänpuussa ja sormet hypistellen latinan sanakirjaa. Voinkin sanoa muodostaneeni erittäin symbioottisen suhteen kummankin kanssa niin, että hoen oppimiani sanoja jopa suihkussa. Kether, Hokhmah, Binah, Gevura, Hesed, Tif’eret, Hod, Netsah, Jesod, Shekhina…
Vedin syvään helpotuksen henkeä saadessani laittaa paperikasan nippuun, kunnes seuraavalla tunnilla hoksasin, että viikon päästä on tentti. Olen juossut maratonin ja heti perään pitäisi pyrähtää sadan metrin lenkki. Ja arvatkaa, mitä aihealuetta tentti koskee. Kirkkoja.
Mikä on alkemia/alkemisti? Onko esim. Harry Potter kuvitteellinen alkemisti?
Hämärästi muistan käsitteet viisasten kivi ja kullan jalostaminen joistain metalliseoksista.
Muistelen, että lempikirjassani (Gabriel Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys) José Buendía yritti lihottaa vaimonsa Ursulan myötäjäisiksi saamat kultarahat. Lopputulos ei vastannut odotuksia.
Proseminaarisi aihe kiinnostaa kovasti. Onko mahdollista kuvailla aihetta hieman?
Kiva, että aihe kiinnostaa! Alkemia on niin monisyinen juttu, että siitä kyllä löytyy tutkittavaa vaikka kuinka. Taidanpa käsitellä proseminaarini aihetta täällä blogissa hieman yksityiskohtaisemmin, mutta ajattelin tähän laittaa jo tietoa asiasta.
Perinteisesti miellettynä alkemia on oppi, jonka tavoitteena on muuttaa epäaitoja metalleja kullaksi. Alkemian mukaan alkumateria, materia prima, on synnyttänyt neljä elementtiä: maan, veden, ilman ja tulen, ja kaikki muu materia on syntynyt näistä. Niinpä he tekivät paljon kemiallisia kokeita, esimerkiksi vaikkapa sekoittivat erilaisia jauheita lyijyyn. Tavoitteena oli luoda viisastenkivi, lapis philosophorum, joka muuttaisi epäjalot metallit kullaksi.
Toisaalta suurin osa alkemisteista painotti ja painottaa vieläkin ensisijaisesti oman itsensä henkistä kehitystä. Epäjalon muuttaminen kullaksi symboloi heille sielun jalostumista. He käyttivät erilaisia menetelmiä ja oppeja saavuttaakseen valaistumisen, saman tilan, josta itämaiset uskonnot puhuvat. Tällaisia oppeja olivat muun muassa meditaatio sekä yksinkertaisesti elämänkokemuksista oppiminen.
Alkemistit ottivat ajatteluunsa mukaan erilaisia mystiikan oppeja, kuten esimerkiksi juutalaisten Kabbalan, joka on erittäin rakkaudellinen oppikirja siitä kuinka saavutamme paremman elämän. Muutosprosessi on siis kärsimys-kuolema-ylösnousemus. Kuolema tässä tarkoittaa symbolistisesti kuolemaa.
Toisin sanoen haitalliset luonteenpiirteet, kuten vaikkapa viha, kauna, katkeruus, itsekkyys jne. pyritään jalostamaan pois vaihe vaiheelta eli tappamaan. Sitä seuraa puhdas sielu eli uudestisyntyminen, jolloin sielu on muuttunut kullaksi, hän on saavuttanut jumalallisuuden ja puhtaan tietoisuuden.
Tätä tapaa kutsutaan usein esoteeriseksi alkemiaksi ja sitä on sanottu intialaisen tantran länsimaiseksi vastineeksi.
Harry Potterissa siis on hieman eri tarkoitus 😀 Mutta itse näen niin, että jokainen joka on omistautunut itsensä kehittämiseen, jokainen joka haluaa saavuttaa sisäisen tasapainon ja tuntea universumin itsessään, on esoteerinen alkemisti. Ja tavallaanhan me kaikki olemme sillä tiellä, eikä siihen tarvita joogaa tai Kabbalaakaan, vaikka ne oikein kivan ja mielenkiintoisen lisän antavatkin 🙂
Kiitos Katja aiheen selvittämisestä.
Olin väärillä jäljillä alkemian suhteen. Ajattelin onko mitään järkeä yrittää saada jalostetuksi kultaa, uskon sen olevan mahdotonta. Lopullinen päämäärä onkin sielun jalostaminen kullaksi ja kuten sanoit, olemme kaikki sillä tiellä.
Onnea kirkko-tenttiin!