Uusi alku

Päätään ei voi jättää tyhjäkäynnille pitkäksi aikaa, jos on lähes koko elämänsä käynyt koulua, opiskellut ja tehnyt siihen päälle vielä muutaman vuoden töitä. Tämän havaitsin, kun äitiyslomani loppui keväällä 2010 ja jäin hoitovapaalle. Kolme vuotta valmistumisen jälkeen opiskelu alkoi taas tuntua hyvältä ajatukselta. Muistin haaveeni uskontotieteen perusopintojen täydentämisestä ja löysinkin avoimesta heti sopivat, minulta uupuvat kurssit kevääksi!

Oli tuttu ja samalla kuitenkin outo tunne marssia vuosien tauon jälkeen yliopistolle ja istua luennolla. Tunne oli jollain tavalla myös vapauttava: tässä opiskelen nyt itseäni varten, juuri sitä mikä minua kiinnostaa ja itselleni sopivaan tahtiin. Mahdollisimman pikaisen valmistumisen peikko ei enää häärinyt kaiken tekemisen taustalla, niin kuin se teki viimeisinä vuosina yliopistolla. Poissa oli myös kaikkialle tunkenut graduahdistus. Voi kun olisi silloin ymmärtänyt asioiden suhteellisuuden! Tässä ehkä onkin ainakin itselleni kiteytynyt ”aikuisopiskelun” ydin: ilo itse oppimisesta. Niin mielenkiintoista ja hauskaakin kuin opiskelu oli parhaimmillaan yliopistossa, oman paikan etsimiseen meni paljon aikaa ja energiaa. Nyt ainakin jollain tavalla elämä on selkeytynyt, ja itse opiskeluunkin suhtautuu eri tavalla, sanoisiko avoimemmin.

Toki elämän tässä vaiheessa opiskeluun liittyvät muut haasteet ovat taas aivan erilaisia. Elämässä on lapsen myötä lisää liikkuvia osia, joita täytyy sovitella yhteen, että aikaa jää myös sille opiskelulle. Mutta niinpä opiskelu on hyvin intensiivistä, silloin kun on sen aika! Bussimatkatkin olen ottanut hyötykäyttöön luennoille mentäessä ja tultaessa. Olen oppinut asettelemaan tenttikirjat ja paperit syliin siten, että bussissakin voi tehdä muistiinpanoja.

Ensimmäinen luentoni keväällä oli uskontotieteen Uskonnot kulttuurienvälisessä vuorovaikutuksessa. Luennoitsija oli innostava, opiskelijat ahkeria keskustelemaan ja kurssi oli mitä ajankohtaisin myös Suomen tilanteessa. Sain paljon uusia ajatuksia, oivalluksia, tietoja. Uusi alku innosti ja kannusti katselemaan myös kauemmas tulevaisuuteen; mitä jos opiskelisinkin enemmän?