pääsiäislomailua

Pääsiäisenä alkavat usein näkyä ensimmäiset kevään merkit. Vaikka tänä vuonna pääsiäistä on vietetty jo maaliskuun puolella, on aurinko alkanut mukavasti lämmittää. Kesäaikaan siirtyminenkin osui pääsiäissunnuntaihin. Valoisien iltojen ansiosta tuntuu, kuin aikaa olisi taas enemmän.

Pääsiäisellä on monille vahva uskonnollinen merkitys, joillekin se tarjoaa vain muutaman ylimääräisen vapaapäivän. Riippumatta siitä, minkälaisen sisällön juhlalle annamme, se herättää väistämättä jonkinlaisia mielikuvia tai muistoja. Kun hain lapseni kanssa pajunoksia, mieleeni muistui vastaavia retkiä omasta lapsuudestani. Vaikka maailma on muuttunut valtavasti, näyttää pääsiäismunan avaaminen olevan pienelle virpojalle vieläkin yhtä jännittävää. Juhlat rytmittävät vuoden kulkua, ja perinteet luovat sisältöä niin lasten kuin aikuistenkin elämään. Lapsen touhuja katsellessa on ollut hauskaa seurata, miten tiput, pajunkissat ja puput ovat syrjäyttäneet vähäksi aikaa tavalliset leikit.

Kiireisen aikataulun keskellä elävälle aikuiselle, juhlapyhät ovat mahdollisuus rentoutua. Joskus voi olla sellainenkin tilanne, että päivät on käytettävä opiskeluun tai muihin rästitöihin. Itsellänikin alkukevät on ollut niin tiivistahtinen, että monet asiat ovat saaneet odottaa. Ennen pääsiäistä ajattelin, että hyödynnän osan ajasta opiskeluun. Niin kuitenkin kävi, että en ole avannut yhtäkään kirjaa. Tällä kertaa laiskottelu ei edes kaduta. Kun on pitkästä aikaa rentoutunut kunnolla, jaksaa taas paremmin ahertaa kesään saakka. Olen tyytyväinen myös siihen, että pääsiäislomalla on vietetty yhteistä aikaa perheen kanssa. Jos lapselle voi tarjota hyviä kokemuksia, on se lopulta kaikkein tärkeintä. Tämän haluan pitää mielessä, kun huhtikuussa mietin, miksi olen jättänyt kaiken taas viime tinkaan.

Keväisin terveisin,
Johanna