Posts

Posted on

Elävän elämän kirjo

Kevät on tuonut tullessaan varsin keväälle tyypillisen sään, ensin on nautittu kauniista, aurinkoisesta kelistä ja sitten sää on muuttunut nopeastikin taas kylmäksi ja sateiseksi. Vähän niin kuin opiskeluiden kanssa. Ensin jostain asiasta kiinnostuu ja se tempaa mukaansa, sitten taas joidenkin asioiden suhteen on enemmän ”takkuisempaa” ja vettä viskoo vaakasuoraan.

Viimeinen kuukausi on mennyt lukiessa sosiaalityön aineopintojen kirjoja, lisäksi olen käynyt lapsioikeuden luennoilla ja tehnyt niihin liittyvää tehtävää. Lapsioikeus on todella mielenkiintoista, oikeudellisessa tulkinnassa mihinkään ei ole ns. valmiita ratkaisuja vaan korkein oikeuskin tekee päätöksiä, jotta niiden avulla ollaan voitu selkeyttää jonkin lain suhteen vallitsevaa oikeuden tilaa. Olen ymmärtänyt, että asiat, joita eri oikeusasteissa käsitellään ja joihin liittyy paljon tunteita, kuten lapsiin liittyviin asioihin, eivät koskaan ole helppoja viranomaisillekaan.

Oman koululaisen kanssa olemme miettineet myös opiskeluun liittyviä asioita. Ala-asteella tehdään jo päätöksiä tulevien opiskeluiden suhteen. Esim. kolmannella luokalla voi valita A2-kielen. Pitkäjänteisyys ja opiskeluihin panostaminen on asia, jonka haluan omille lapsilleni opettaa. Opiskelu aikuisena ei välttämättä ole kovin helppoa perheen ja töiden ohessa. Tietenkin on naiivia ajatella, että elämä muutenkin menisi aina oppikirjojen mukaan, mutta kun opiskelee ajoissa ja panostaa niihin asioihin kykyjensä mukaan, mihin on lahjoja, niin aikuisena voi päästä hieman helpommalla. Aina se ei tietenkään ole mahdollista ja joskus se “oma tie” voi esim. vallitsevan työtilanteen vuoksi muuttua. On monia aikuisia, jotka sen takia ovat palanneet uudelleen koulun penkille tai sitten ihan vain sivistääkseen itseä ja oppiakseen jotain uutta lisää. Syitä on monia ja itse olen kiinnostunut sosiaalityöntekijän ammatista, johon oma elävä elämä on antanut eväitä ja johon olen nyt hakemassa siihen tarvittavaa pätevyyttä.

Eli summa summarum:

Meitä opiskelijoita on erilaisissa elämäntilanteissa täällä avoimessa yliopistossa opiskelemassa. On heitä, jotka ovat vaihtaneet kokonaan alaa, nuoria, jotka odottavat opiskelupaikkaa, jatko-opiskelijoita jne. Elämän kirjo lienee avoimessa yliopistossa hyvinkin suurta ja se onkin juuri avoimen suuri rikkaus. Toivottavasti työelämän puolellakin nähdään avoimen yliopiston opintojen merkitys, sillä siellä ei pääse sen helpommalla kuin varsinaisissa tiedekunnissakaan.

 

Posted on

Me ja te?

Vuodenvaihde jakoi hujauksessa tunteman opiskelijat kahteen ryhmään: tiukalla aikataululla spartalaisen päämäärätietoisesti pääsykokeisiin lukevat Tulevat Opiskelijat ja kunhan nyt huvikseen ja virikkeeksi opiskelevat Huviajelijat. Itse kuulun Huviajelijoihin ja mussutan nyt hetken omieni puolesta!

Kaikki alkaa vapaudesta olla oma itsensä. Vaikka en tänä keväänä olekaan hakemassa mihinkään oppilaitokseen, olen silti ihan oikea opiskelija. Ei riitä, että muut joskus vähättelevät opiskeluamme; teemme sen pätevästi itsekkin! Olen kuullut jo liian monta kertaa keskusteluissa “Joo ei. Mä luen muuten vaan” ja vielä anteeksi pyytävään sävyyn! Mitä ihmettä ihmiset? Opintopisteet on kaikilla yhtä päteviä.

En ole myöskään koskaan hakenut yliopistoon enkä ammattikorkeaan, mutta osaan silti antaa joitakin vinkkejä esim. ajankäytönsuunnitteluun, lukemiseen ja omasta jaksamisesta huolehtimiseen. Olen myös loistava suunnittelemaan opiskelueväitä jotka eivät sotke sormia ja säilyvät repussa. Kukaan ympäriltäni ei hae filosofiaa lukemaan, joten tunnustan että oppiaineesta puhuttaessa apuni voi olla vain lähinnä hämmentävää; kemiaa opiskellessasi et halua harhautua miettimään onko materia todellista eikä monikaan halua miettiä opeteltavan tiedon oikeutuksen perusteita. Pelkkä pänttääminen on jo ihan tarpeeksi. Jos kuitenkin tuot ongelmasi minulla ja tarjoan siihen apua, älä ohita sitä vain siksi että ole Huviajelija. Ohitusoikeus on silloin, kun neuvoni on huono ja olen väärässä, mutta sellaistahan ei tapahdu.

Huviajelijanakin minulla on oikeus elintilaan. Kun saavut kirjastoon tunti aukeamisen jälkeen (kuten kaikki) ja hakeudut siihen rauhallisen, mutta valoisan pöydän ääreen (kuten kaikki) ja huomaan minut siinä lukemassa, on ihan turha tuhahdella vaikkei kädessäni olekaan pääsykoekirjaa. Ei edes lukion oppikirjaa. Vaikka lukisin Suomen suosituinta filosofia Aku Ankkaa, minulla on oikeus vallata oma paikkani auringosta ja lekotella siinä. Nyt kun abitkin vaeltavat opiskelumaillamme, on elintila välillä vähissä, mutta yritetään silti käyttäytyä.

Jos annat minulle nämä perusoikeudet opiskelijana, lupaan pitää pitkää pinnaa kevään ajan. En anna pienten räjähdysten, hullujen aikataulujen, käsittämättömien sisäänpääsyprosenttikeskusteluiden enkä sponttaanien hermoromahdusten tulla opiskelutoveruutemme väliin. Ja sitä paitsi. Kenen muun kanssa voin tuhahdella ihmisille joilla on vapaa-aika ja muuta elämää?

Huvihurjastelija

Sisko

Posted on

Jonglöörausta sekä laskelmia

Osaan pyöritellä vain kahta palloa samaan aikaan. Vapaa-aika tippuu pois mitä lähemmäs kesää tullaan. Avoimen yliopiston tentit tukevat hyvin valintakokeeseen valmistautumista.

Poliittista historiaa, talous- ja sosiaalihistoriaa, yhteiskuntapolitiikkaa ja sosiologiaa lukemaan pyrkivät saavat kaikki tänä vuonna ulkoa osatakseen Therborn Göranin Maailma: Aloittelijan opas -opuksen!

Viime vuonna sosiologiaan haki 419 henkeä ja 34 otettiin vastaan eli sisäänpääsyprosentti oli noin 8. Talous- ja sosiaalihistoriaan haki 133 (ollut kovassa laskussa) ja aloituspaikkoja oli 15. Sisäänpääsyprosentti oli pyöristettynä 11. Pistää miettimään kuinka paljon todella haluan lukea sosiologiaa 😀 Mitä jos hakijoiden suhteen taso kallistuu jälleen alamäkeen, voisin hakea sittenkin strategisesti sitä lukemaan… Harkitseekohan kuin moni näin. Kun innostuneet ovat avanneet tuon uuden kirjan ja nähneet sisällön olevan aikalailla silkkaa historiaa, veikkaisin myös sosiologiaan pyrkivien määrän olevan nyt laskussa. Se on kiinnostava, mutta edellisvuoden teos antoi paljon kattavamman annoksen itse sosiologiaa; millainen se on tieteenalana, sen klassinen perinne ja niin edelleen.

Aikatauluni teholukemista varten on tehty, urheilemisen aloitin pitkän tauon jälkeen ja ei kun enemmän harjoittelua! Netistä löytyy blogeja, joissa sisään päässeet kertovat miten valmistautuivat koitokseen. Järkytyin joidenkin lukemisen määrästä, mutta se vasta lisäsikin motivaatiota! Sen verran helpolla oletin pääseväni, keskeneräiset projektit tauolle, kaljan juonti nurkkaan, työtä työn päälle. Kannattaisi ennemminkin heittää se vapaa-ajan pallo pois. Kyllä se kimpoo takaisin.

Sari

Posted on

Tenttijännityksestä ja opiskelijat kansalaisaktiiveina

Tenttijännitys on varmasti yksi sellaisista asioista, joka askarruttaa opiskelijaa, sitähän tuossa aiemmassa blogissa Karoliinakin pohti. Minä, joka ennen en ole sellaisesta kärsinyt (monesta muusta asiasta tosin kyllä ;-)) sain kokea sen nyt viime maanantaina, että tuleva tentti jännitti. Vaikka oli lukenut hyvin ja tiesi, että tekee parhaansa, niin jotenkin ”kutkuttava” tunne oli ennen tenttiä ja mietitytti, mitähän opettaja mahtaa kysyä.. mutta hyvinhän se tentti lopulta meni kuitenkin. Turhaan jännitin.. anyway uskon niin, että jos ei ikinä olisi mistään asiasta ns. ”perhosia vatsassa”, niin tokkopa sitä aina edes yrittäisi parhaansa. Tietynlainen jännitys saa ihmisen keskittymään ja tekemään todella voitavansa.

Tunnustuksen antaminen itselle usein unohtuu tenttien ja muiden sellaisten jälkeen. Itseäänkin voi muistaa jollain kivalla jutulla, kun on mennyt tentit ja muut hyvin. Vaikkapa uusi vaate tai koru, mikä nyt ketäkin miellyttää.

Meillä on ollut sosiaalityön aineopinnoissa pientä kansalaisaktiivisuutta nähtävissä, mikä on hieno asia. On tehty adressi maisteripaikkojen lisäämisestä sosiaalityön sivuaineopiskelijoille ja vastauksen asiaan voi lukea flammasta. (dekaanin vastaus asiaan) Maisterivalinnan paikkoja tullaan anomaan lisää yliopiston puolesta vastauksen mukaan. Tämä on iso juttu, sillä pätevistä sosiaalityöntekijöistä on oikeasti ISO PULA. Sosiaalityöntekijän ammatti on vaativa ja jos ihminen haluaa syventää osaamistaan esim. sosionomi AMK  – pohjalta tai sosiaalityötä sivuaineena lukien ja valmistua sosiaalityöntekijäksi, niin se osoittaa jo mielestäni todellista kiinnostusta alaa kohtaan ja juuri niitä motivoituneita sosiaalityöntekijöitä tarvitaankin. Eli olkaamme aktiivisia kansalaisena, hyvät muut opiskelijat!

Kevättä kohden mennään, nyt on jo maaliskuun ensimmäinen päiväkin.. tämä on oikeastaan aika ihanaa aikaa ja ihmiset alkavat olla hyvällä tuulella.. ehkäpä se tsemppaa meitä opiskelijoitakin tässä kevään opiskelu”rutistuksissa”.. valoisaa kevään odotusta,

-Maria-

Posted on

Vertaistukea verkkokurssien opintopiirityöskentelystä

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni ja se liittyy opintopiirityöskentelyn ylistämiseen. Suosittelen sitä varsinkin heille, keillä on uteliaisuutta muita saman kurssin opiskelijoita kohtaan ja se auttaa toki paljon sisällön muistamisessa, kun kirjoittaa tiivistelmiä ja keskustelee aiheista, vaikkakin netissä.

Täällä blogissa on aiemmin kirjoitettu kuinka yksinäiseksi voi tuntea olonsa verkkokursseilla varsinkin jos on vahvasti sosiaalinen oppija. Voin uskoa, vaikka en ole käynyt “normaalia” verkkokurssia. Kävin tässä viimeksi ensimmäisen verkkokurssini, missä yhden kirjan sai korvattua opintopiirityöskentelyllä niin ettei sitä tentitä. Kirjoitimme alustuksia kirjan luvuista ja niistä laadimme kysymyksiä. Alustuksissa oli suotavaa tuoda omiakin näkemyksiä esiin, kuten “Tämä oli minulle aivan uutta…” ja “Mielenkiintoista, että…”, vaikka ei toki ollut pakko. Kysymykset saivat liittyä alustuksen kautta omiin kiinnostuksen kohteisiin. Esimerkiksi uskotteko kapitalismin väistyvän länsimaissa sosialismin tai muun korvaavan sosiaalis-taloudellisen järjestelmän tieltä ja mitä tapahtuisi jos uskonnolliset juhlat ja symbolit poistettaisiin kokonaan Suomesta jne. Kysymysten ja omien ajatustemme pohjalta syttyikin luontevaa keskustelua, vaikka meitä oli vain kolme, mikä taas vei muuhunkin kuin kirjan sisältöön ja olimmekin hieman eri mieltä yhdestä aiheesta. Lopuksi kirjoitimme kaikki positiiviset arviot kurssista ja otan niitä jatkossakin!

Tämän seurauksena minun on helpompi puhua heille oikeassa elämässä jos törmäämme. Moodlen opintopiirityöskentelyn “pakon” kautta pääsimme vaihtamaan ajatuksiamme ja tutustumaan jonkin verran. Muuten tuo keskustelufoorumin käyttö on ollut hyvin vähäistä käymilläni kursseilla ja uskallusaste sinne kirjoittamiseen on suurempi.

Posted on

Haahuilua

Ensi viikolla olisi taas luvassa tentti ja pelko sekä paniikki alkaa iskeä. Tämä kurssi on ollut tähän mennessä kaikista mielenkiintoisin ja antoisin mutta olen aikataulusta auttamatta jäljessä. Vuodenvaihde meni kauheassa kiiressä ja sen jälkeinen sairastelu on saanut opiskelurytmini täysin sekaisin. En voi kuitenkaan pistää kaikkea sairastamisen piikkiin, vaikka yritänkin itseäni sillä huijata.

Tunnistan itsessäni haahuilijan piirteitä, joiden takia välillä on todella vaikeaa keskittyä siihen yhteen ja tärkeään asiaan. Rupesin pohtimaan tänään tätä asiaa kun luin ajatuksia päämääristä. Vaikka olenkin hyvin päämärätietoinen, haahuilen ja koitan tehdä aivan liian monta asiaa samaan aikaan. Tälläkin hetkellä koitan pitää kiinni monesta eri suunnitelmasta kuitenkaan niissä onnistumatta, sillä en keskity niihin tärkeimpiin ja oleellisimpiin asioihin.

Toki välillä on kyse vain turhautumisesta, josta juuri Sisko ja Maria hyvin kirjoittivatkin. Aina ei mielenkiinto riitä, varsinkaan jos asia ei ole juuri se suurin mielenkiinnon kohde, joka onkin täysin ymmärrettävää.

Kuitenkin minulla on vielä paljon opittavaa siitä, kuinka välillä pitäisi tarttua vain yhteen asiaan kerrallaan ja lopettaa se ennen kuin taas aloittaa uutta. Haluaisin olla superihminen, joka hoitaa tentit, työt, pääsykokeisiin lukemiset ja vapaa-ajan ohjelmat ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei minusta todellakaan ole siihen, vaikka aina sitä yritän.

Parin kuukauden päästä alkava valmennuskurssi pyörii jo mielessä ja saa aikaan perhosia vatsanpohjaan. Ensin täytyy kuitenkin hoitaa muutama tentti alta pois, jotta pääsen keskittymään täysillä yhden unelman toteuttamiseen. Ystävien usko minuun vaikuttaa ainakin olevan vankka, joten odotan jo innolla tulevaa. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tehtävää edessä. Ehkäpä tämäkin haahuilija onnistuu vielä viemään jonkin asian onnistuneesti loppuun.

-Karoliina

Posted on

Kun PLÄÄH – turhautumisen tunteista opiskellessa

Sisko Sundström oli kirjoittanut hauskan haikun opiskeluun liittyvistä turhautumisen tunteista tänne ”Elämää ja opintoja”-blogiimme, jota olen kovasti mainostanut tutuille ja tuntemattomille, joita avoimen opiskelut kiinnostavat; tule katsomaan millaista se opiskelu on, tämä on siis hyvä näyttämö siihen, ehkäpä se rohkaisisi Sinuakin..

Juu, mutta Siskon mainioon blogiin.. tunne on minullekin tuttu. Kun on hankalaa avata kurssikirja, kun ei huvittaisi yhtään ja televisiostakin tulee monen monta mielenkiintoisempaa sarjaa, joihin haluaisi uppoutua. Kun tekisi mieli vain istua rakkaan kainalossa sohvalla ja syödä jotain hyvää sekä antaa ”piutpaut” opiskelulle.. PLÄÄH

Varsinkin silloin, kun aihe on jotain, mikä ei itseä kiinnosta sillä hetkellä yhtään; välillä on kursseja, joita ”ahmii” tiedonnälkäänsä ja sitten taas niitä, joiden toki tietää olevan hyödyllisiä, mutta vähemmän mielenkiintoisia..

Itseäni turhautti vielä kahta kauheammin, kun kesken kiireisimmän opiskelukauden sain juuri kuumeisen ”köhä”-taudin, joka ei millään meinannut päästää otteestaan. Tämän takia minulta jäi näkemättä tämän sivuston blogin muita kirjoittajia yhteisen projektimme puitteissa Helsingin keskustan kahvilassa, no joku toinen kerta sitten. 🙂

Kun on oikein vaikeaa, niin silloin on varmaankin hyvä tehdä välillä jotain muuta, käydä kävelyllä tai katsoa jokin sarja, parempiakin hetkiä tulee.. toisaalta ei saisi minun mielestä rasittaa itseään liikaa, toisaalta rytmittää tekemisiään hieman kalenteriin, niin kun sitä seuraa, on omassa ohjelmassa hyvä pysyä.

Älä myöskään katso, mitä muut tekevät, jokainen tekee omaa juttuaan ja itsensä vertailu muihin ei ainakaan auta enempää, vaan saa tuntemaan olonsa vieläkin surkeammaksi. Juu ja yhden piristävän jutun meille kaikille avoimen yliopiston kursseja ”kahlaaville” vielä löysin seuraavasta; siinä meille esikuvaa kerrakseen ja jotain mihin tähdätä, joten GO FOR IT ;-):

Hanna Salminen väitteli valtiotieteistä – aloitti opinnot Avoimessa yliopistossa

Posted on

Kun kaikki muut tekosyyt on käytetty

Aloitus tökkii

En saa kiinni ollenkaan

Mistä löytyy syy?

 

Voisinko syyttää

itseopiskelua?

Tuskinpa tohdin

 

Voisiko olla

ettei aihe kiinnosta?

Kiinnostaa paljon

 

Laiskuuteniko?

Hyvinkin mahdollista!

Olen saamaton

 

Miten tajuan

että on jo tammikuu?

Vuosi vaihtui jo!

 

Tentti tulossa

Uusi kurssi ovella

Pitää skarpata!

 

Voin myös kirjoittaa

opiskelublogiini

haikun jutusta

 

Ainahan tämä

sormien laskeminen

järkevämpää on

 

Kun oikeasti

kirjojen avaaminen

ja opiskelu

 

Sisko

Posted on

Uuden vuoden lupauksia

Uusi vuosi 2015 on vaihtunut ja lomat vietetty ja arkeen palaaminen alkanut. Joululoman aikana tein yhtä koulutehtävää – opiskelija ei lepää lomillakaan ;-), no joo, aikaa oli tehtävään tekemiseen hyvin ja turha kasata liikaa tehtäviä yhteen nippuun vaan jakaa niitä tasaisesti pitkin vuotta, sen olen oppinut.

Aiemmin oli keskustelua täällä palstalla siitä, miten yksin opiskelija on varsinkin suorittaessaan opintoja avoimessa yliopistossa. Tämä sinänsä ei ole uusi asia, vaan asia on askarruttanut meitä opiskelijoita ennenkin. Kannattaakin tutustua seuraavaan linkkiin; ihan yleisesti tiedoksi niille, jotka eivät ole vielä siihen tutustuneet:

Opitaan yhdessä

Sosiaalisesta mediasta voi siis löytää joitakin yhteisiä keskustelufoorumeita yhteiseen ajatuksenvaihtoon. Itsekin olen törmännyt mm. ”aikuisopiskelijat”- ryhmiin siellä. Oman HOPS:in eli opiskelusuunnitelman tekeminen myös opintojen ohjaajan kanssa voi auttaa selkeyttämään sitä, mistä olen matkalla ja mihin.

Itse jatkan tämän tulevan kevään sosiaalityön aineopintojen parissa, tälle keväälle mahtuu niin sosiaalityön teoreettisten lähtökohtien tarkastelua kuin sosiaalioikeuttakin eri kurssien muodossa.

Sosiaalityön teoreettisten lähtökohtien kurssilla (5op.), joka alkoi jo siis viime vuoden 2014 puolella, olemme käyneet läpi erilaisten historian vaikuttajien ja ajattelijoiden ajatuksia kuten esim. Pierre Bourdieun ajatuksia, joka on peräänkuuluttanut Ranskassa enemmän Keynesiläistä talousajattelua, Michel Foucaultin ajatuksia, joka kehottaa ihmisiä näkemään, ettei ole vain yhtä tapaa ajatella ja kriittisen sosiaalityön sekä rakenteellisen sosiaalityön peruskysymyksiä jne.

Yksi asia on selkeä haaste avoimessa yliopistossa opiskelussa eli kaikista haastavinta, mitä olen muilta aikuisopiskelijoilta kuullut, on varmasti se, kun on useampi kurssi päällekkäin. Onneksi kuitenkin helpompiakin aikoja tulee.

Eli kannattaa kuitenkin elää päivä kerrallaan, sillä sen ajattelu kuinka paljon on vielä edessä, ei välttämättä auta eteenpäin. Tsemppiä kaikille!

t.Maria

P.S Niin ja blogini aihe.. se uuden vuoden 2015 lupaus.. lupaan olla ahkera opiskeluissa ja vuoden päästä on sitten tämän asian ”inventaario”, joten katsotaan miten käy 😉

Posted on

Uutta vuotta ja resurssienhallintaa

Voin ilokseni kertoa aloittaneeni vuoden 2015 monen muun asian lisäksi innokkaalla kirkkohistorian opiskelulla. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä historia on aina ollut lempiaineitani ja siksi on ollut kiva palata sen pariin melkein neljän yo-kirjoituksista kuluneen vuoden jälkeen. Minusta on kiinnostavaa tutkia historiassa esiintyviä syy-seuraus-suhteita, jotka jatkuvat satojen vuosien ajan. On valaisevaa tietää, miten jopa tuhansia vuosia sitten tapahtuneet asiat vaikuttavat tähän päivään ja miksi minunkin elämäni ylipäätään on sellaista kuin se on. Tai kuten professori Kaarlo Arffman kirjoittaa kurssin oppimateriaalissa: ”Kannamme mukanamme ympäristömme välittämiä ajatuksia, jotka joskus ovat peräisin hyvinkin kaukaa – jopa vuosituhansien takaa.”

Onkin tosi kiva olla pitkästä aikaa innostunut opiskelusta, sillä syksyn opintoni menivät lopulta vähän niin ja näin. Aloitin innoissani syyskuussa lukemisen ja tehtävien kirjoittamisen ja kaikki oli tosi mielenkiintoista. Sitten kuitenkin iski päälle sata ja yksi muuta asiaa elämässä ja jouduin priorisoimaan aika rankalla kädellä. Kävi niin, että juuri avoimen opinnot jäivät tärkeysjärjestyksen häntäpäähän, mikä näkyi myös tuloksissa. Sain suoritettua kahdesta kurssistani vain toisen ja senkin kakkosen arvosanalla. Kirjoitin eksegetiikan loppuesseen lähinnä viimeisenä iltana ja lähdeaineiston lukeminen oli lievästi sanottuna heikoissa kantimissa. En ollut juurikaan tarttunut kirjoihin sitten Vanhan Testamentin käsittelyn ja Uuden Testamentin osuuteni lopputyöstä näytti varmaan juuri siltä.

Arvosanasta huolimatta olin silti hirveän tyytyväinen omaan oppimistulokseeni. Kirjoitinkin kurssin itsearvioon, että opin näkemään Raamatun ihan uudella tavalla osana koko länsimaisen kulttuurin kehitystä ja sain paljon hyödyllistä ja kiinnostavaa faktaa omien uskonnollisten näkemysten pohdintaan. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että vaikka UT:n aineiston sisäistämisessä oli paljon aikataulullisia ongelmia, oli se hankalampaa muutenkin. Vanha Testamentti ei ole hengelliseltä sisällöltään niin merkittävää siinä uskonnollisuudessa, johon itse olen kasvanut, joten sitä oli helpompi lähestyä tiedollisesta näkökulmasta. UT sen sijaan, erityisesti evankeliumien osalta, on suurempi osa omaa hengellisyyttäni ja olisi siksi varmasti vaatinut nimenomaan enemmän aikaa upotakseen kunnolla.

Jouduin myös tietoisesti suuntaamaan voimavarojani, kun katselin loppusyksystä tätä tulevaa vuotta 2015. Päädyin tiputtamaan pois tekstianalyysin luentokurssin tammi-helmikuulta. Sinänsä harmi, sillä se olisi ehdottomasti ollut suosikkini kirjallisuustieteen kursseista. Raivasin kuitenkin mieluummin aikaa lukea kirjallisuustieteen perusteiden tenttiin, joka jäi toisesta syksyn kurssista tenttimättä joulukuussa. Syynä totaalinen ajanpuute, yllätys yllätys. Onneksi tenttikertoja on useampia.

Oli hyvä huomata oppineensa vähän armollisuutta itseään kohtaan sitten pahimpien koulupingotuspäivien yläasteella ja lukiossa. Eletty elämä välissä on tehnyt tehtävänsä, joten esseen laatu ei ole enää maailmoja mullistava seikka. Voi rauhassa keskittyä poimimaan rusinat pullasta, eli tekemään kunnolla tehtävät, jotka tuntuvat parhailta ja hutaista suoritetuiksi ne, jotka eivät nappaa ollenkaan. Jee, tunnen itseni kunnon yliopisto-opiskelijaksi tällä ajatustavalla!

Pidemmittä puheitta aivan loistavaa uutta vuotta 2015 itse kullekin. Olkoon se täynnä haasteita, kehittymistä ja elettyä elämää – vaikka sitten uusien yliopisto-opintojen muodossa!