Haluan sanoa muutaman sanan pääsykokeista, vaikka ne eivät suoranaisesti liity avoimen yliopiston opintoihin, uskon, että kokeisiin lukiessani olen oppinut opinnoissani ja etenkin tulevissa tenteissä hyödynnettäviä taitoja. Ensimmäinen tentti onkin edessä jo kesäkuun puolessa välissä, joten tässä ei ole juurikaan aikaa ottaa rennosti vaikka pääsykokeisiin lukeminen on ohi. Sanottakoon vielä, että jos on puhetta hyvistä fiiliksistä elämässä rankkaisin aika korkealle sen tunteen kun olet antanut henkisesti ja fyysisesti kaikkesi kokeisiin lukiessa ja jälkeenpäin tiedät tehneesi ehdottomasti parhaasi mihin sillä hetkellä pystyit. Ei mitään hajua riittääkö se loppujen lopuksi, ja sitä tietoa tässä odotellaan seuraava kuukausi, mutta tällä hetkellä riittää se, että tiedän tehneeni parhaani. 🙂

Opiskelutaidoista olen tässä prosessissa oppinut ainakin sen, että minulla on vielä paljon opittavaa mutta on hienoa kun koko ajan kehittyy! Muutamia muita huomioita pääsykoeprossesista seuraavassa;

-Keskity yhteen asiaan jos aikaa on rajallisesti. Yritin aluksi lukea kaksiin eri pääsykokeisiin (filosofia ja englanti) töiden ohella, mutta kun aikataulu alkoi näyttää mahdottomalta keskityin ainoastaan ykkösvaihtoehtooni ja olisi kannattanut toimia näin jo alusta asti.

-Aikatauluta ja suunnittele opiskelusi. Opiskelin alussa liikaa päivän fiiliksen pohjalta ja loppua kohden tein suunnitelmaa seuraavaa päivää ajatellen. Jatkossa suunnitelman voisi tehdä ainakin koko viikolle etukäteen ja on tärkeä myös kirjata ylös opiskeluun kulunut aika. Huomasin, että arvioin ihan liian optimistisesti lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen kuluvan ajan.

-Lähesty opittavaa asiaa monesta eri kulmasta, eri metodein. Tee muistiinpanoja, miellekarttoja, piirrä kuvia ja katsele videoita, nauhoita tai kuuntele audiomateriaaleja, kirjoita esseitä ja referaatteja, tee muistikortteja… Kokemuksesta varmasti löytyy ne itselle parhaiten toimivat tavat ja on myös olemassa testejä, joiden avulla voi kartoittaa omaa oppimistyyliään.

Mitä itse ehdin konkreettisesti tekemään oli koealueen lukeminen tehden muistiinpanoja, koealueen lukeminen toiseen kertaa alleviivaten ja kolmannen kerran lukeminen tehden vielä tiivistetymmät muistiinpanot. (Koska muistiinpanojen tekemisessäkin oli ja on minulla opittavaa.) Näitä muistiinpanoja kertasin useampaan kertaan. Katselin aiheeseen liittyviä videoita (vahva suositus – Crash Course YouTubessa). Seuraavaksi olisin siirtynyt miellekarttojen tekoon ja referaattien/esseiden kirjoittamiseen – jos aika ei olisi loppunut kesken. Uskon, että tämä olisi tuonut lisävarmuutta esseemuotoisessa kokeessa mutta olin onneksi ehtinyt edes muutaman lyhyen tekstin kirjoittaa, joten tekstin tuottaminen sujui ilman suurempia ongelmia. Oli kuitenkin tärkeää, kaikista kirjoitusvirheistä päätellen, että ehdin myös oikolukea ja korjata vastauksieni virheet kokeessa. Oikolukiessa löytyi vielä myös muutamia uusia ajatuksia vastauksiin.

-Älä jännitä, luota itseesi ja oppimaasi. Tein jonkin verran visualisointiharjoitusta koetilanteeseen liittyen ja uskon, että se auttoi – tilanne ei jännittänyt lainkaan vaan oli päinvastoin hauska, uusi kokemus. Luota siihen, että opitut asiat kyllä löytyvät koetilanteessa. Jätin enemmittä huomioitta ensireaktioni, etten tiedä yhtään mitään. Aloin listaamaan asioita, joita tiedän. Aloitin helpoimmista kysymyksistä ja vaikeammat, joihin en ensin uskonut voivani edes vastata tuntuivatkin paljon helpommilta kun palasin niihin. Tämän neuvon sain useammastakin lähteestä ennen koetta ja se todella toimi. Hyviä neuvoja voisi olla myös olla katsomatta Helsingin Yliopiston hakijatilastoja ja puhumatta kavereiden kanssa siitä kuinka vaikeaa yliopistoon pääseminen on. Itsehän tein molemmat virheet. 🙂

-Nuku tarpeeksi! Neuropsykologian kurssilla tähän mennessä opittua, aivot, muiden toimintojen ohella, luovat uusia muistiyhteyksiä unen aikana. On siis tärkeämpää nukkua ennen tenttiä kuin valvoa väkisin viimeinen yö viime hetken lukemisen parissa.

Näitä (ja muita) oppeja lähden nyt soveltamaan kurssien kanssa. Asiat eroavat ainakin niin, että nyt joudun keskittymään useampaan asiaan samalla kertaa – toisaalta kurssitenttien kanssa ei ole samanlaisia paineita onnistumisesta kuin pääsykokeen kanssa.