Tag: avoin yliopisto

Posted on

Avoimen opinnoista kohti unelmien tutkintoa

Tiedän, että moni pohtii vielä sitä, miten voisi saavuttaa unelmansa opiskelupaikan yliopistossa. Avoimen yliopiston väylä on yksi hieno tapa. Aivan jokaisessa oppiaineessa ei ole tätä väylää, eikä edes avoimen yliopiston opintoja, mutta monissa se on olemassa.

Joissakin yliopistoissa avoimen väylän kautta voi hakea tutkinto-opiskelijaksi, jos on suorittanut kyseisen oppiaineen perusopinnot, jonkin sivuaineeksi sopivan oppiaineen perusopinnot ja esimerkiksi joitakin kieliopintoja. Useimmin kuitenkin vaaditaan pääaineen kohdalta myös vähintään hyvin tiedoin suoritetut aineopinnot ja riittävä määrä muita opintoja. Vaikka avoimen väylän opiskelijavalintaan liittyvät vaatimukset tarkistetaan vuosittain, muutokset ovat usein melko pieniä.

Haluan rohkaista jokaista ottamaan askeleet kohti unelmien opiskelualaa. Vuosi avoimessa voi antaa hyvän pohjan valintakokeisiin. Esimerkiksi valtio- tai yhteiskuntatieteellisiä oppiaineita lukeva hyötyy suurella todennäköisyydellä läheisestä opinalasta. Käytännössä sosiologiksi haluavan kannattaakin valita sosiologian lisäksi esimerkiksi sosiaalipsykologiaa, valtio-oppia tai yhteiskuntapolitiikkaa, koska nämä kaikki sivuavat sosiologiaa. Muita suosituksiani voi kysellä kommenteissa.

Itse pääsin erityispedagogiikan pääaineopiskelijaksi Turun yliopistoon avoimen yliopiston väyläopintojen kautta, kun olin suorittanut siitä perus- ja aineopinnot sekä muita opintokokonaisuuksia että kieli- ja viestintäopintoja. Myöhemmin onnistuin saamaan myös sosiologian pääaineoikeuden pääasiassa avoimessa yliopistossa suoritettujen opintojen ansiosta.

Kieli- ja viestintäopintojen suorittaminen kannattaa avoimessa yliopistossa. Tällöin on hyvä mahdollisuus saada korvatuksi ne sitten, kun pääsee sisälle yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Kuitenkin korvaavuudet ovat aina opiskelupaikkakohtaisia. Näistä korvaavuuksista kannattaa kysyä etukäteen, jotta ei tule pettymystä sitten, kun on unelmien opiskelupaikan saanut.

Mitä kannattaa nyt tehdä, jos haluaa alkaa koota a) avoimen väyläopinnot tai b) tulevaisuuden tutkinnon osia kasaan? Tässä on luettelo, miten voi edetä:

  1. a) Tarkasta, onko haluamassasi opiskelupaikassa avoimen yliopiston väylää. Muista myös, että jokin toinen yliopisto saattaa tarjota haluamasi paikan pienemmillä vaatimuksilla.
    b) Tarkasta, mitä haluamassasi opiskelupaikassasi vaaditaan tutkintoon pääaineessa, sivuaineissa, kieli- ja viestintäopinnoissa sekä muissa opinnoissa.
  2. a) ja b) Voit katsoa, tarjoaako jokin yhteistyöoppilaitos  sinulle sopivia opintoja riittävästi.
  3. a) ja b) Harkitse erityisesti kansanopistolinjoja, joissa tarjotaan näitä alasi opintoja tai lähiopintoja. Usein suoritetut opintokokonaisuudet luetaan hyväksi eli korvataan tutkintoon sivuaineiksi. Jos haluamaasi opintokokonaisuutta ei ole tarjolla muuten kiinnostavalla opintolinjalla, kannattaa tiedustella, onko mahdollista sisällyttää haluamasi opintokokonaisuus linjaopintoihin.

Joku saattaa ihmetellä, miksi suosittelen kansanopistolinjojen opintoja. Syyt ovat sekä taloudellisia että sosiaalisia. Niiden kautta voi saada opintotukea, koska ne ovat toisen asteen koulutusta. Toinen, omasta mielestäni vielä tärkeämpi syy on se, että niiden kautta usein tutustuu samaan lopputulokseen pyrkiviin ja samanhenkisiin ihmisiin, joista voi tulla hyviä ja tärkeitä ystäviä tai kavereita. Tämä sosiaalinen syy toki koskee myös avoimen yliopiston normaaliopetusta. Yhdessä oppiminen on iloinen asia.

Iloa ja voimia opintojen etsintään ja työstämiseen,

t. Jukka

Posted on

Digiä, wikiä, twitteriä ja facea…

Viime päivinä olen yllättänyt useamman kerran itseni miettimästä, mitä (opintojen) digitaalisuus erilaisine alustoineen oikeastaan tarkoittaa ja toisaalta sitä, miten avoimen yliopiston opiskelija on usein aika omillaan kaikkeen perehtyessään.

Osallistun huomenna Loviisa16-valmiusharjoitukseen, joka on Loviisan ydinvoimalan kansallinen pelastustoimintaharjoitus. Kriisiviestinnän opintokokonaisuuteni johdattamana toimin harjoituksessa toimittajana, paikallislehti Uusimaan toimittajaa edustaen. Rinnalleni samaan tiimiin saan itseasiassa Uusimaan ja Loviisan Sanomien toimittajat, joten kerrassaan mahtava tilaisuus tehdä toimittajayhteistyötä mahdollisimman aitoa kriisitilannetta simuloiden.

Odotan päivää paljon, vaikka kieltämättä Tshernobylin ydinvoimaonnettomuuden 30-vuotispäivän läheisyys saa hieman epämiellyttäviä vilunväreitä selkärankaan. Tausta-aineistona kun olen käynyt laajasti läpi ydinvoimalatietoutta ja poikkeuksellisen tarkoin perehtynyt juuri turvallisuuskysymyksiin ja näihin valitettaviin katastrofeihin Tshernobylissa ja Fukushimassa.

Valmiusharjoitus

Kansallisessa harjoituksessa kiinnitetään erityisen paljon huomiota viestinnän onnistumiseen ja erityisesti sähköiseen mediaan viestintäväylänä. Niinpä sosiaalisen median simulointialustat Yammerissa Twitterille ja Facebookille sekä uutisten luominen wikialustalle ovat olleet mielessä useana iltana. Niitä varten on tehty varsin perusteelliset ohjeet, mutta silti olen kerran jos toisenkin pyyhkinyt tuskanhikeä otsalta. Omatoiminen perehtyminen on työlästä ja epävarmuus alustan tarkoituksenmukaisesta käytöstä valtaa hetkittäin mielen. Nämä ovat niitä hetkiä, joissa avoimen opiskelija on yliopiston varsinaiseen opiskelijaan verrattuna erilaisessa asemassa ja lähtökohdissa. Verkoton ainakin osin.

Siinä, missä varsinainen opiskelija ottaa erilaiset työkalut haltuun luontevasti opintojen edetessä laajoina kokonaisuuksina, avoimen opiskelijalta odotetaan erilaisten alustojen taitamista varsin lyhyessä ajassa yksittäisten kurssien sitä vaatiessa. Usein hyvinkin itsenäisesti, kun kukaan ei huhuile laitoksen käytävillä perään tai tarjoa eteen (lähes) valmiita ratkaisuja ja luontaiset tiedonvaihtoon tarjoutuvat kahvihetketkin yliopiston kahvilassa opiskelijakavereiden kanssa ovat vähissä, kun kohtaamiset ovat pitkälti (suorittamista) verkossa. Puuh. Puuh. Kapasiteettini käsitellä asioita on juuri nyt aika rajallinen.

Yammer

Äärimmäisen kiinnostava valmiusharjoitus siis vain tuntien päässä. Vielä jokunen tunti aikaa opetella wikit ja digit, yammerit twittereineen ja hastageineen. Onneksi meilit kulkevat ja kannustavat sanat tavoittavat iltateen ääressä ihmettelevän.

Fortum, Säteilyturvakeskus. Poliisi. Pelastuslaitos. Ministeriöt. Kunnat. Lukuisat muut tahot. Mikä verkosto twiiteille ja uutisvirralle säteilyarvoista ja toimintaohjeista.

Oma asemapaikkani on Porvoon pelastusasemalla. Onpas kiehtovaa.

– Marika

Posted on

Suoritusmerkintöjä

Qi-tsing! Ja 5 opintopistettä kilahtaa opintorekisteriin! Jos pisteitä siivittää vielä hyvä arvosana, olen aivan onnessani. Saan mielihyvää, kun tekemästäni työstä tulee jotain näkyvää ja konkreettista -vaikka se sitten olisikin “vain” numero Weboodissa.

Avoimessa opiskelu on ollut minulle tärkeää eniten siksi, että olen saanut opiskella sitä mikä kiinnostaa ja tehdä sen omaa tahtia -ilman sen suurempia tutkinnonsuorituspaineita. Kuitenkin suoristusmerkintä kurssista saa minut iloiseksi ja suunnittelemaan uusien kurssien opiskelua. Innostun.

Mikä merkitys siis on päämäärillä?

Viime syksynä päätin, että suoritan perusopintojen kokonaisuuden sosiaalipsykologiasta. Tämä ei minulle riittänyt, vaan aloin haaveilla myös psykologian perusopintojen suorittamisesta ensi syksyyn mennessä. Sitten tuli muita kiireitä ja aikataulu alkoi kiristyä. Havaitsin ikäväkseni, että oi niin hauskasta opiskelusta oli tullutkin suorittamista. En enää opiskellut niinkään koska minua kiinnosti vaan koska olin päättänyt tämän kurssin suorittaa -ja kavereillenikin olin jo kertonut tavoitteeni!

Tajusin, että erikseen ovat ne mahdottomat ja mahdolliset päämäärät. Oli luopumisen aika.

Hiihtolomani otin iisisti, koska tarvitsin lomaa, emme edes lähteneet reissuun, koska halusin päiviä, jolloin voisin herätä rauhassa ja miettiä ihan sen hetken mukaan mitä haluaisin tehdä. Otin rennosti, mutta lomani lopussa sain kuitenkin kovan flunssan. Viisi päivää sängynpohjalla olivat tietyllä tavalla se oikea lomani, jolloin oli pakko levätä. Sieltä sängynpohjalta löytyi myös uusi hitaampi minä, joka kuuntelee enemmän omaa jaksamistaan ja suorittaa vähemmän.

Juuri nyt on meneillään sosiaalipsykologian perusopinnoista viimeinen kurssi. Yksi päämäärä siis häämöttää jo horisontissa! Kaiken lisäksi myös kurssin sisältö kiinnostaa ja innostaa 🙂 Nyt hoidetaan tämä ja sen jälkeen mietitään seuraavia juttuja.

Opiskelun iloa ja valoa!

T:T

IMG_20160312_173437

Posted on

Joulun odotusta

”Asiakastyön taidot”-kurssi eli viimeinen kurssi sosiaalityön aineopinnoista on nyt päättynyt, viimeinen essee omasta kasvusta sosiaalityön opinnoissa palautettu viime viikolla eli tämä tarkoittaa, että nyt odotellaan vain opintojakson arvosanaa ja koko aineopintojen yhteisarvosanaa. Eli voin nyt täysillä keskittyä joulun odotukseen, laittelemaan joululahjoja kuntoon sekä mikä tärkeintä, hiljentyä joulun sanomaan.

Ensi keväällä 2016 keskityn sosiaalityön yliopistohakuihin. Haluan myös harrastaa lisää liikuntaa ja olla enemmän perheeni kanssa. Pääsijalla elämässäni on kuitenkin perheeni ja tämän jälkeen ansiotyöni sekä viimeisenä opiskelu. Opiskelusta ei siis kannata ottaa liikaa paineita, sillä muuten siitä katoaa kaikki ilo. Jos elämä menee liikaa ns. ”suorittamiseksi”, niin en usko sen hyödyttävän opiskelua. Kannattaa huolehtia siitä, että lepotaukojakin tulee opiskelussa. Aikuisopiskelijalla ei tarvitse olla kiirettä mihinkään.

Olen siis siirtymässä myös bloggauksessani ensi kevään 2016 mittaiselle tauolle palatakseni sen jälkeen tavalla tai toisella taas asiaan. Haluan kiittää omalta osaltani tästä yhteisestä matkasta kanssabloggaajia, muita opiskelijoita ja Teitä, hyvät lukijat! Toivottavasti olette saaneet kirjoituksistani jotain; jotain motivaation siementä kenties tai varmuutta muuten opiskeluun. Itselleni kirjoittaminen on ollut antoisaa ja nämä kirjoituksethan eivät täältä mihinkään katoa, jotta niihin voi taas palata uudelleen. Joulun aikana voi hyvin nauttia kupillisen glögiä, mennä sohvalle ja käpertyä villasukat jaloissa peiton alle tutkiskelemaan näitä blogeja. Taustalla voi soida esim. “Varpunen jouluaamuna”, joka aina uudelleen ja uudelleen herkistää kuulijan.christmas-cookies-553457_960_720

Rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta toivotellen,

-Maria-

 

Posted on

Opiskelen elämää varten

Moni aikuisopiskelija on avoimessa opiskellessaan törmännyt varmasti kysymykseen: ”Koska valmistut?”. Hyvää tarkoittava kysymys on toisilla heräämää mielenkiintoa opiskeluitasi kohtaan. Tutkintoon moni meistä saattaa tähdätäkin, toisaalta mitä se tähtääminen tarkoittaa, sen voi ajatella niin monella tavalla. Ei ole itsestään selvää, että pääsen opiskelemaan yliopistoon sitä mitä haluan, toisaalta sekin mitä haluan voi muuttua myös matkan varrella tai sitten “elämän realiteetit” tulevat vastaan eli opintopolkua on vaihdettava syystä tai toisesta tai minua voi kohdata sairaus, työttömyys tai muu vaikea elämäntilanne. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että opiskelusta on aina hyötyä, teki sitä sitten tutkintoa kohden tai avoimessa muuten.

Uusimmat hallituksen ajatukset aikuiskoulutustuen mahdollisesta muuttamisesta lainaperustaiseksi (ts. en tarkemmin tiedä tämän sisältöä), mutta se myös askarruttaa aikuisopiskelijoita. Onko minulla enää taloudellisesti mahdollista opiskella töiden ohessa, jos en voi missään vaiheessa ottaa opintovapaata töistäni käyttääkseni siihen aikuiskoulutustukea? Työmarkkinoilla on kova kilpailu. Yksi tutkinto ei välttämättä takaa enää töitä ja jos uuden tutkinnon hankkiminen sen takia ei ole enää kaikille mahdollista taloudellisesti, niin en näe kuinka se takaisi sitä, ettei työttömiä ainakaan niin paljoa enää maassamme olisi. Toivottavasti tämä asia on sellainen, mitä hallitus vielä pohtisi.

Mutta palatakseni vielä elinikäisen oppimisen ideaan.. voiko saavutuksilla kuitenkaan mitata sitä, mitä itse asiassa ”opiskeluiden matka” tarjoaa? Onko päämäärä tärkeämpi kuin itse matka sinne? Mitä jos vastaisinkin seuraavalle kysyjälle, joka kysyy opinnoistani, että opiskelen elämää varten, koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteeni ja missä näitä tietoja tarvitsen. Se on ainakin varmaa, että keskustelua tällainen vastaus voisi herättää.

Voimia sinulle opiskeluun, missä ikinä kanssamatkaaja niitä tarpoatkin! 🙂  -Maria-

Posted on

Moikka!

Täällä kirjoittaa uusi bloggaaja! Moi kaikille!
Tämä syksy ja uusien kurssien alku toi mieleeni viime syksyn, jolloin astelin ensimmäistä kertaa sisään Avoimen yliopiston luennolle. Silloinen luento oli osa sosiaalipsykologian johdantokurssia ja miltei jokainen tuoli salissa oli täysi. Opintojeni edetessä olin erityisen iloinen siitä, miten tosissaan ihmiset suhtautuivat opiskeluun. Vaikka kyseessä ovat kaikille avoimet kurssit, opiskelu Avoimessa yliopistossa ei ole puuhastelua. Luennoilla keskustellaan ajankohtaisista ja kiperistä kysymyksistä innostuneessa ilmapiirissä. Ja ovathan kurssit tietenkin sisällöllisesti ja vaatimustasoltaan samoja, joita yliopiston puolellakin opiskellaan.

Avoimessa yliopistossa olen löytänyt jälleen innostukseni opiskeluun. Kaikki on hyvin vapaata ja tietynlaisesta suorittamisesta on voinut luopua. Toki 28-vuotiaana opiskelee jo eri elämänkokemuksellakin kuin aikoinaan aloittaessani muotoilun opintoja tuoreena ylioppilaana. Jotta opiskelu ei kuitenkaan aivan leviäisi käsiin tämän kaiken vapauden innoittamana, olen asettanut joitain tavoitteitakin. Tällä hetkellä tähtäimessä on saada valmiiksi sosiaalipsykologian ja psykologian perusopinnot ensi syksyyn mennessä.
Koulutustaustaltani olen siis Muotoilija (amk) ja työelämääkin on tullut nähtyä jo useamman vuoden ajan. Tällä hetkellä teen osa-aikatöitä ja satunnaisia freelance-projekteja. Arkea rytmittävät myös kuvataideopinnot Avoimessa taidekoulussa. Tässä hetkessä minulle tärkeintä on, että keskityn asioihin, jotka minua kiinnostavat. Vaikka sitä selkeää päämäärää ei olisikaan kokoajan näkyvissä.

Innostavaa syksyä kaikille ja tavataan taas!

T:TIMG_20151003_164739

 

 

Posted on

Viimeisiä rutistuksia ennen kesälomaa

Itselläni alkaa olla viimeisiä rutistuksia opiskeluissani ennen kesälomaa.. yksi tehtävä vielä tekemättä, johon olen kohta lukenut tarvittavan aineiston. Tämä tehtävä on osa sosiaalityön aineopintojeni kokonaisuutta ja liittyy nuoriin eli valinnainen erityisalakurssi. Sosiaalityön avoimen yliopiston opintojeni painopisteet ovat olleet samoja kuin sosionomi AMK-opinnoissanikin eli “lapsuus ja nuoruus” sekä “mielenterveys ja päihteet” ovat olleet siis niitä alueita, joihin olen opinnoissani erikoistunut, lisäksi vielä vammaisten asiat.

Heinäkuussa on sitten luvassa ihan vain lomaa, joka kuluu lepäillen ja perheen kanssa aikaa viettäen. Olen myös löytänyt itselleni uuden samanhenkisen ystävän, josta olen suunnattoman kiitollinen, hänen kanssaan on mukavaa rupatella ja jakaa omaa arkeaan. Nämä ovat niitä hetkiä, joista todella saa voimaa arkeen työn, opiskeluiden ja perheen keskellä.

Ensi syksyllä on luvassa yksi viikon työharjoittelu  omien töiden ylityövapailla todennäköisesti sosiaalitoimistossa tai muussa paikassa, jossa tehdään sosiaalityötä, esim. sairaalassa. Odotan harjoittelua innolla, on hienoa päästä tekemään sitä työtä käytännössä, mitä on viime aikoina opiskellut. Ensi syksyn opinnot ovat syventäviä, joten aikaa opiskeluihin on hyvä varata.

Lopuksi haluan toivottaa Sinulle lukijani oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää! Tavataan taas viimeistään syyskuun alussa, kun opintoni jatkuvat! :-)

kesä

Posted on

Elävän elämän kirjo

Kevät on tuonut tullessaan varsin keväälle tyypillisen sään, ensin on nautittu kauniista, aurinkoisesta kelistä ja sitten sää on muuttunut nopeastikin taas kylmäksi ja sateiseksi. Vähän niin kuin opiskeluiden kanssa. Ensin jostain asiasta kiinnostuu ja se tempaa mukaansa, sitten taas joidenkin asioiden suhteen on enemmän ”takkuisempaa” ja vettä viskoo vaakasuoraan.

Viimeinen kuukausi on mennyt lukiessa sosiaalityön aineopintojen kirjoja, lisäksi olen käynyt lapsioikeuden luennoilla ja tehnyt niihin liittyvää tehtävää. Lapsioikeus on todella mielenkiintoista, oikeudellisessa tulkinnassa mihinkään ei ole ns. valmiita ratkaisuja vaan korkein oikeuskin tekee päätöksiä, jotta niiden avulla ollaan voitu selkeyttää jonkin lain suhteen vallitsevaa oikeuden tilaa. Olen ymmärtänyt, että asiat, joita eri oikeusasteissa käsitellään ja joihin liittyy paljon tunteita, kuten lapsiin liittyviin asioihin, eivät koskaan ole helppoja viranomaisillekaan.

Oman koululaisen kanssa olemme miettineet myös opiskeluun liittyviä asioita. Ala-asteella tehdään jo päätöksiä tulevien opiskeluiden suhteen. Esim. kolmannella luokalla voi valita A2-kielen. Pitkäjänteisyys ja opiskeluihin panostaminen on asia, jonka haluan omille lapsilleni opettaa. Opiskelu aikuisena ei välttämättä ole kovin helppoa perheen ja töiden ohessa. Tietenkin on naiivia ajatella, että elämä muutenkin menisi aina oppikirjojen mukaan, mutta kun opiskelee ajoissa ja panostaa niihin asioihin kykyjensä mukaan, mihin on lahjoja, niin aikuisena voi päästä hieman helpommalla. Aina se ei tietenkään ole mahdollista ja joskus se “oma tie” voi esim. vallitsevan työtilanteen vuoksi muuttua. On monia aikuisia, jotka sen takia ovat palanneet uudelleen koulun penkille tai sitten ihan vain sivistääkseen itseä ja oppiakseen jotain uutta lisää. Syitä on monia ja itse olen kiinnostunut sosiaalityöntekijän ammatista, johon oma elävä elämä on antanut eväitä ja johon olen nyt hakemassa siihen tarvittavaa pätevyyttä.

Eli summa summarum:

Meitä opiskelijoita on erilaisissa elämäntilanteissa täällä avoimessa yliopistossa opiskelemassa. On heitä, jotka ovat vaihtaneet kokonaan alaa, nuoria, jotka odottavat opiskelupaikkaa, jatko-opiskelijoita jne. Elämän kirjo lienee avoimessa yliopistossa hyvinkin suurta ja se onkin juuri avoimen suuri rikkaus. Toivottavasti työelämän puolellakin nähdään avoimen yliopiston opintojen merkitys, sillä siellä ei pääse sen helpommalla kuin varsinaisissa tiedekunnissakaan.

 

Posted on

Ihmemies ja muita syksyn helmiä

Onpa ollut syksy. Sanon syksy, kun ei tuo talvi näytä ollenkaan tulevan. Kalenteri on täynnä menneitä kiireitä, melkein jokainen elämän osa-alue on kokenut päivityksen ja huomaan muuttuneeni ihmisenä. En mitenkään radikaalisti, olen ihan oma itseni, mutta pienissä asioissa. Mielipiteeni ovat putsattu pölyistä, ajatukseni ovat oppineet uusia reittejä ja mieleni on avartunut uuden opitun myötä. Olen saanut uusia ihmisiä elämääni ja löytänyt itsestäni voimia ja kykyjä joita en tiennyt omaavani.

Helppoa kaikki ei tietysti aina ole ollut ja välillä on ollut itku lähellä. Yksin marraskuun pimeässä olen kironnut maailmaa ja suunnitellut vakavissani komeroon erakoitumista. Tahdonvoima on ollut koetuksella, kun väsyneenä on pitänyt valita kouluun menemisen ja sänkyyn jäämisen välillä. Pitkiä päiviä, kirjoittamisesta kipeitä ranteita ja tenttijännitystä. Kaikesta on kuitenkin selvitty.

Vaikka olenkin löytänyt sisäisen supersankarini tänä syksynä, en olisi selvinnyt kaikesta uudesta ilman apua. Työpaikalla työkavereiden kannustuksen lisäksi työvuorosuunnittelu on auttanut parhaan mukaan ja aikataulut on saatu toimimaan kitkatta. Koululla oli mahtavat perehdytykset,  kaikkiin kysymyksiini on vastattu nopeasti ja selkeästi ja meitä filosofian opiskelijoita on hemmoteltu ikiomalla Kaisalla. Ystäväni ovat ymmärtäneet vaikka olen kadonnut viikoiksi kerrallaan ja perheeni on kestänyt hullut aikataulut ja oudot filosofiset pohdiskelut. Eritystä kiitosta ansaitsee oma Koti-Batmannini. Oman työn ja opiskelun lisäksi tämä todellisen elämän Ihmemies on pitänyt vaimonsa ruokittuna, pakottanut nukkumaan tarpeen vaatiessa, pyörittänyt arkea vaivattoman oloisesti ja kaikin puolin ollut aivan mahtava kumppani! Kiitos Rakas <3

Kevään kurssitarjonta on nyt netissä ja ilmoittautumiset kovassa vauhdissa. Jos olet kahden vaiheilla ja mietit lähteäkkö opiskelemaan vai ei, klikkaa linkkiä ja ilmoittaudu mukaan! En lupaa että aina olisi helppoa, mutta ehdottomasti on sen arvoista! Kohta koittava joululoma on oivaa aikaa suunnitella tulevaa ja ladata pattereita.

Rauhallista, ähkyisää ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille! Palataan ensi vuonna uusin seikkailuin!

Sisko

 

Posted on

(Yksi) Totuus verkko-opiskelusta

Jos tämän blogin tarkoitus on antaa rehellinen kuva opiskelusta avoimessa yliopistossa sitä kenties harkitseville, niin nyt seuraa muutama painava varoituksen sana verkko-opiskelusta. Olet tosi yksin. Oikeasti.

Vastuunotto ei sinänsä ole ollut mikään yllätys, kun kerran yliopistossa ollaan. Kukaan ei tule potkimaan pepulle sitäkään vähää mitä lukiossa. Verkkokursseilla tämä vielä korostuu, sillä mitään luentoihin verrattavaa ”lukujärjestystä” ei ole olemassa. Kirjallisilla tehtävillä on deadlinet, mutta niiden tekeminen edellyttää ensin jonkinlaista materiaalin omaksumista, eli: tartu kirjaan ja lue! Ota tai jätä.

Tämä oli siis kuitenkin odotettavissa. Sen sijaan en osannut varautua vertaistuen puutteen ongelmiin. Minulle on tullut yllätyksenä se, miten voimakkaasti opiskellut asiat saattavat muuttaa omaa mielenmaisemaa. Varsinkin teologia on ymmärrettävästi sellainen aine, jossa ollaan tekemisissä melko syvien asioiden kanssa. Niinkin ”vaatimaton” asia kuin oma maailmankuva on mennyt remonttiin, jossa kukaan ei kuitenkaan ole mukana antamassa kommenttia tapetin kuviosta. Eikä onnittelemassa siitä, että sain listat asennettua viivasuoraan. Ei saa edes porakonetta lainattua, jos oma menee rikki. Kyllä on kuulkaa ollut välillä aika orpo olo läppärin ruudun takana istuessa.

Toki Moodlen kurssisivulla on sekä yleinen keskustelufoorumi, että ryhmätehtäviä, joissa on suorastaan pakotettu kommunikoimaan muiden opiskelijoiden kanssa. Varmasti joku saakin tätä kautta tarvitsemansa jakamisen kokemuksen tai ei edes osaa kaivata sellaista. Itse kuitenkin koen nettikeskustelun käytännössä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa aika näennäiseksi jakamisen muodoksi. Omien ajatusten testaus ja kehittäminen vuorovaikutuksessa on oikeastaan mahdotonta, koska vuorovaikutus on niin hidasta ja vaatii jo jonkinlaista muodollista esitystapaa (vrt. keskustelukumppanin välittömät reaktiot). On vähän vaikea esittää kirjallisia kysymyksiä, kun ei oikein itsekään tiedä, että mitä haluaa kysyä.

Tarkoitukseni ei ole lobata verkko-opiskelua vastaan. Itsenäisille oppijoille se on loistava vaihtoehto. En itsekään vaihtaisi tällä hetkellä verkkokurssejani luentoihin muun elämän kiireisten aikataulujen takia, mutta neuvo niille, jotka tietävät itsensä vahvasti sosiaalisiksi oppijoiksi: käykää se kurssitarjonta vielä kerran läpi. Jos sittenkin löytyisi luentoversio.

Valoisaa joulunodotusta kaikille, terveisin yksi jouluhullu ja adventtiaddikti (:

-Taru