Opiskelen elämää varten

Moni aikuisopiskelija on avoimessa opiskellessaan törmännyt varmasti kysymykseen: ”Koska valmistut?”. Hyvää tarkoittava kysymys on toisilla heräämää mielenkiintoa opiskeluitasi kohtaan. Tutkintoon moni meistä saattaa tähdätäkin, toisaalta mitä se tähtääminen tarkoittaa, sen voi ajatella niin monella tavalla. Ei ole itsestään selvää, että pääsen opiskelemaan yliopistoon sitä mitä haluan, toisaalta sekin mitä haluan voi muuttua myös matkan varrella tai sitten “elämän realiteetit” tulevat vastaan eli opintopolkua on vaihdettava syystä tai toisesta tai minua voi kohdata sairaus, työttömyys tai muu vaikea elämäntilanne. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että opiskelusta on aina hyötyä, teki sitä sitten tutkintoa kohden tai avoimessa muuten.

Uusimmat hallituksen ajatukset aikuiskoulutustuen mahdollisesta muuttamisesta lainaperustaiseksi (ts. en tarkemmin tiedä tämän sisältöä), mutta se myös askarruttaa aikuisopiskelijoita. Onko minulla enää taloudellisesti mahdollista opiskella töiden ohessa, jos en voi missään vaiheessa ottaa opintovapaata töistäni käyttääkseni siihen aikuiskoulutustukea? Työmarkkinoilla on kova kilpailu. Yksi tutkinto ei välttämättä takaa enää töitä ja jos uuden tutkinnon hankkiminen sen takia ei ole enää kaikille mahdollista taloudellisesti, niin en näe kuinka se takaisi sitä, ettei työttömiä ainakaan niin paljoa enää maassamme olisi. Toivottavasti tämä asia on sellainen, mitä hallitus vielä pohtisi.

Mutta palatakseni vielä elinikäisen oppimisen ideaan.. voiko saavutuksilla kuitenkaan mitata sitä, mitä itse asiassa ”opiskeluiden matka” tarjoaa? Onko päämäärä tärkeämpi kuin itse matka sinne? Mitä jos vastaisinkin seuraavalle kysyjälle, joka kysyy opinnoistani, että opiskelen elämää varten, koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteeni ja missä näitä tietoja tarvitsen. Se on ainakin varmaa, että keskustelua tällainen vastaus voisi herättää.

Voimia sinulle opiskeluun, missä ikinä kanssamatkaaja niitä tarpoatkin! 🙂  -Maria-