Tag: kehitysmaatutkimus

Posted on

Ystävyyttä tenttikirjan kanssa

Kun lapset ovat nukahtaneet, on hyvä hetki aloittaa tenttikirjan lueskelu – seuraavaan tenttiinhän on vielä pitkä aika, joten tässä vaiheessa lukeminen voi olla kevyempääkin selailua. Kirja kädessä sohvalle ja ajatukset pois työasioista.

Kahden sivun jälkeen kissa hyppää syliin, ja työntää kirjan päättäväisesti pois. Neulanterävät kynnet polkevat tasatahtia ja kissa hurisee onnellisena saadessaan kerrankin huomiota ilman lasten väliintuloa. Huokaus. Ei siis tenttikirjaa, vaan silityksiä ja rapsutuksia karvaiselle kaverille – kyllähän sekin tarvitsee hellittelyhetkiä.

Kissan kehräys rentouttaa, ja kun se jonkin ajan päästä kyllästyy sylittelyyn ja lähtee etsimään pehmeämpää nukkumispaikkaa, tartun taas tenttikirjaan. Tehokas opiskelijaminä yrittää ottaa vallan, ja tarttuu alleviivauskynään. Mutta ei, en halua olla niin tehokas tällä kertaa, enkä halua suhtautua kirjaan pelkkänä tenttimateriaalina. Paul Collierin The Bottom Billion tuntuu oikeasti mielenkiintoiselta kirjalta, ja annan itselleni luvan lukea sitä ilman mitään mieleenpainamisen pakkoa. Oikeastaan tämä tapa on minulle melko tehokas oppimisstrategia. Jos yritän pakolla oppia ja muistaa, muistan paljon vähemmän kuin silloin, kun luen tekstin rauhallisin mielin ja tunnen aitoa kiinnostusta sitä kohtaan. Pyrin kuitenkin jättämään itselleni aikaa vielä kertailla kirjan aiheita ennen tenttiä.

Työelämässä teen parhaan tuloksen, kun tiedossa on täsmällinen ja mielellään melko tiukka deadline. Opiskelussa sama ei päde ainakaan sellaisenaan. Kaipaan mahdollisuutta tutustua kirjoihin ja aiheisiin rauhassa, ystävystyä niiden kanssa, että ymmärtäisin niitä paremmin. Totuus on kuitenkin se, että hitaan alun jälkeen tulee aina eteen se hikinen loppukiri. Silloin on pakko ottaa käyttöön tehokas opiskelijaminä, että saa kaiken tenttimateriaalin luettua ajoissa.

Posted on

Joka tietoa lisää…

Myöhäisellä iltakävelyllä kissan kanssa lumisen talvimaiseman keskellä on aikaa pohtia vaikkapa elämää ja elämän epäreiluutta. Saman äärettömän tähtitaivaan alla samalla planeetalla saman ihmislajin edustajat elävät keskenään täysin erilaisissa ja suurelle osalle ihmisiä äärimmäisen epäsuotuisissa olosuhteissa.

Kehitysmaatutkimuksen opinnot saavat globaalin omatunnon heräämään tavalla, joka tekee oman olemisen välillä hyvin vaikeaksi. Suomi ei ehkä ole ollut menneinä aikoina yksi kolonialismin tukipilareista tai muutenkaan ollut vaikuttamassa suuressa mittakaavassa kehitysmaiden kurjuuden lisääntymiseen, mutta oman osansa globaalista epätasa-arvosta saa kantaa jokainen teollistunut maa ja näiden maiden asukas.

Mitä sitten voisin itse tehdä? Riittääkö, että maksan kuukausittaista summaa kummiorganisaatiolle, että se voi jatkaa kehitysapuprojekteja Nepalissa ja Ghanassa, kummilapsieni yhteisöissä? Mitä se auttaa, että lukiessani köyhimpien maiden armottomasta tilanteesta ja lähes olemattomista mahdollisuuksista päästä osaksi suurempaa hyvinvointia, tunnen turhautumista, suuttumusta ja kyvyttömättömyyttä puuttua tilanteeseen?

Tieto lisää tuskaa. Opintojen alkuvaiheessa tuntuu lisäksi jatkuvasti siltä, että tiedon lisääntyessä pala palalta täytyisi silti tietää vielä määrättömän paljon enemmän voidakseen oikeasti ymmärtää aihetta kokonaisvaltaisesti – tai suhteessa muihin aiheisiin. Eniten toivon, että ehkä joskus, jollain oikealla hetkellä, voisin käyttää omaksumaani tietoa myös muuhun kuin keskusteluihin oman itseni kanssa.

Posted on

Kohti kesää

Pakkanen paukkuu, mutta kesä siintää jo mielessä! Heti kesäopintojen tultua näytille ensi kuussa täytynee käydä niitä tutkailemassa. Joku ihana kurssi pitämään aivot virkeänä aikana, jolloin päätoimisissa opinnoissa on tauon paikka. Viime kesänä en ajoituksen takia päässyt toiselle haluamalleni kurssille, ehkä latinan opinnot voisivat siis alkaa tänä vuonna? Tai kenties suuntaankin psykologian puolelle, jota mietiskelen pääaineekseni maisteriopintoihin ulkomailla.

Eilen oli jälleen luentoilta. Aiheena oli maailmankauppa, kuten koko kurssillakin, mutta nyt katsoimme hieman sitä, kuinka suurta (pientä) osaa köyhimmät maat siinä pelaavatkaan. Tuntuu, että monitieteellisyys tai mikä se virallinen termi lieneekään, ulottuu hyvin laajalle. Enää ei voi olla vain kapean alan x tuntija, vaan täytyy tietää myös aloista y, z, å, ä sekä ö. Aiempien opintojeni myötä kirjahyllyyni tiensä löytänyt John Slomanin Economics on päässyt taas tiuhaan lukuun. Lopputyötä varten olen muutenkin ratsannut omia kirjavalikoimiani ja ajattelin hyödyntää perusopintojen parista kirjaa Kicking away the Ladder (Ha-Joon Chang). Taloustiedettä ja politiikkaa ei siis voi päästä karkuun kehitysmaatutkimuksen parissa.

Eilinen tunti herätti minussa mietteitä: onko se kauppa niin tärkeää kuitenkaan? Voidaanko kaikkea mitata bruttokansantuotteella ja onko kansainvälinen kauppa kehitystä? Jos on, niin mihin suuntaan? Eivät uusia kysymyksiä, mutta tahdon ajatella opiskelemani asian mielekkyyttä ja merkitystä, en vain opetella “hauki on kala”, vaan miettiä mitä tarkoitetaan termillä “kala” ja toisekseen tahdon tietää myös kaiken eliöstä nimeltä hauki. Jos oikein ahkera olen, tarkistan myös vastapuolen mielipiteen; kenties muilla on erilainen kuva siitä, mikä hauki on.

Tällaista tällä kertaa, kalat ja kesä mielessä!