Tag: opiskelun tarkoitus

Posted on

Aatoksia

Miksi minä opiskelen? Yksi vastaus on, että on aikaa opiskeluun, toinen kiinnostus tietää ja kolmas jonkinlainen hyvitys itselle, etten ammoisina aikoina ollut kovin kiinnostunut koulunkäynnistä. Olen opiskelutyyliltäni se, joka kuuntelee ja piirtelee samalla. Aikuiselle hyväksyttävää, mutta ei 50-luvun lopun koululaiselle. Olin myös toivottoman ujo ja sosiaaliset taitoni olivat hakusessa.  Eli en ollut suosittua seuraa.

Olin senajan oppikoulusysteemissä  kummajainenkin. Esim. kasvien keruu oli suurimmalle osalle pakkopullaa. Kahtena kesänä piti kerätä yhteensä 80 kasvia, minä keräsin ensimmäisenä kesänä noin 100.  Seurasin lintujen kevätmuuttoa ja keräsin munia, kun toiset tytöt huomioivat ulkonäköään miellyttääkseen poikia.  Miksi en ole biologi tai jotain vastaavaa? Hyvä kysymys. Luulen, että en jaksanut olla tarpeeksi vahva ollakseni kummajainen hyödyntäen ominaisuutta jatkossa.

Olen kymmenen vuotta opiskellut avoimessa erilaisia kursseja. Olen miettinyt kiinnostukseni jatkoa.  Jospa yrittäisin alkaa alusta maalaamisen. Pääsin 80-luvun lopussa Vapaaseen Taidekouluun. Olin siellä vain puoli lukukautta. Värit olivat kalliita ja elin tosi tiukilla. Ainoa missä itse sai valita työvuorot oli vartijan työ Metrossa. Olin jotain kolmenkympin yli ja ihmettelin mitä minä teen Kulosaaren laiturilla rauhoittelemassa nuorta pojankloppipariani, joka halusi mennä aukomaan päätään rauhallisesti käyttäytyvälle humalaiselle.  Illat vartioin yli puoleyön helsinkiläisten matkustusrauhaa ja aamuisin raahauduin maalaus-tai teoriatunneille. Pakko kertoa, kaikkeen sitä joutuu, olin myös vartioimassa Vuosaaren  satamassa neuvostoliittolaista kalastusjalostusalusta. Ketään arveluttavaa ei saanut päästää alukseen, mutta keltään ei saanut kysyä mitä hän laivassa tekee. Minun piti tarkkailla ja tehdä terveellä järjellä omat johtopäätökset.  Työvuoron kesto oli 12 tuntia.

Annoin siis periksi aineelliselle elämälle. Jos taiteen tekemisen palo olisi mennyt kaiken edelle, olisin tyytynyt puutteeseen. Aikani ei ollut vielä.

Maalaamisen aloittamista olen siirtänyt. Olen sitä joskus tehnyt, joten tiedän mitä siitä seuraa. Jos tatsi on hyvä, en huomioi ollenkaan ajan kulua tai en malta edes syödä. Avoimen opiskelu ei vie edellä mainitun mukaisesti mennessään. Koira pääsee lenkille, ukko saa ruuan nokkansa alle ja elämä on sosiaalisen faktan mukaista.  Katsellaan nyt ensi syksynä mitä tapahtuu!

Posted on

Pientä pintaremonttia vai uusi, uljas elämä?

Moni meistä toivoo, että vuoden tai vuodenajan vaihtuessa myös elämä muuttuisi. Lupauksia laatuajasta perheen kanssa, uuden liikuntaharrastuksen aloittamista tai tutkinnon loppuun suorittamisesta tehdään itselle ja muille. Stailaukseen pääsevät niin koti, keho kuin mielikin. Mistä sitten johtuu, että pian innostus alkaa jo haihtua eikä mikään tunnukaan oikeasti muuttuneen?

On hyvä, että joskus pysähtyy miettimään, mitä elämältä haluaa. Uusi vuosi, kevät tai syksy voi hyvinkin tuoda mukanaan uusia ajatuksia, tunteita ja tekoja. Ajankohta ei kuitenkaan ole tärkeintä vaan se, että ymmärtää, mistä kaipaus muutokseen saa alkunsa. Pienillä arjen valinnoilla on elämässä paljon suurempi merkitys kuin lyhytaikaisilla päätöksillä.

Uuden harrastuksen tai opiskelun voi aloittaa miettimättä sitä, jaksaako sitä jatkaa. Jos jostain asiasta kiinnostuu aidosti, siitä tulee pian tärkeä ja luonnollinen osa elämää, ja aikaakin järjestyy. Kiinnostutaan siis itsestämme, läheisistämme, uusista elämyksistä tai palataan vaikka jonkun vanhan lempiharrastuksen pariin aivan rauhassa ja ilman suorittamisen pakkoa. Elämänmittainen projekti rakentuu pala palalta, eikä sille ole määrätty yhtä ainoaa suuntaa tai päämäärää. Monilta tahoilta kuultu totuus on hyvä muistaa: emme voi muuttaa toisia, ainoastaan itseämme.

Posted on

Aurinkoisia ajatuksia

Aurinko paistaa ja houkuttelee viettämään aikaa ulkona. Vulkaaninen tuhkapilvi tuntuu melko kaukaiselta ajatukselta keväisen lämpimänä iltana, vaikka moni tuttava onkin joutunut hankaluuksiin peruttujen lentojen vuoksi. Itse mietin, löytäisikö nettikaupasta tilaamani kurssikirja perille vai joutuisiko sekin tuhkapilven saartamaksi. Eilen kirja kuitenkin toimitettiin perille DHL-lähetin kautta – erittäin hyvää asiakaspalvelua.

Meneillään oleva kurssi kehitysmaatutkimuksen yhteiskuntatieteellisistä perusteista on hyvin mielenkiintoinen, ja erityisesti sitä on kurssikirja, Anthony Giddensin Sociology. En muista pitkiin aikoihin nähneeni moista järkälettä. Kirjaa ei meinaa edes jaksaa nostaa, on se sen verran painava ja iso kooltaan. Sitä ei tarvitsisi lukea tenttiä varten kokonaan, mutta en varmaankaan voi vastustaa kiusausta lukea koko teosta, niin mielenkiintoiselta se vaikuttaa.

Olen taas hyvin iloinen siitä, että aloitin kehitysmaatutkimuksen opinnot, vaikka aluksi mietinkin, miten selviän tästä haasteesta perhe-elämän ja töiden ohessa. Oivalluksen ilo uusien asioiden yhdistyessä aiempaan tietoon ja palasten loksahdellessa kohdalleen on aina yhtä hieno tunne.

Posted on

Joka tietoa lisää…

Myöhäisellä iltakävelyllä kissan kanssa lumisen talvimaiseman keskellä on aikaa pohtia vaikkapa elämää ja elämän epäreiluutta. Saman äärettömän tähtitaivaan alla samalla planeetalla saman ihmislajin edustajat elävät keskenään täysin erilaisissa ja suurelle osalle ihmisiä äärimmäisen epäsuotuisissa olosuhteissa.

Kehitysmaatutkimuksen opinnot saavat globaalin omatunnon heräämään tavalla, joka tekee oman olemisen välillä hyvin vaikeaksi. Suomi ei ehkä ole ollut menneinä aikoina yksi kolonialismin tukipilareista tai muutenkaan ollut vaikuttamassa suuressa mittakaavassa kehitysmaiden kurjuuden lisääntymiseen, mutta oman osansa globaalista epätasa-arvosta saa kantaa jokainen teollistunut maa ja näiden maiden asukas.

Mitä sitten voisin itse tehdä? Riittääkö, että maksan kuukausittaista summaa kummiorganisaatiolle, että se voi jatkaa kehitysapuprojekteja Nepalissa ja Ghanassa, kummilapsieni yhteisöissä? Mitä se auttaa, että lukiessani köyhimpien maiden armottomasta tilanteesta ja lähes olemattomista mahdollisuuksista päästä osaksi suurempaa hyvinvointia, tunnen turhautumista, suuttumusta ja kyvyttömättömyyttä puuttua tilanteeseen?

Tieto lisää tuskaa. Opintojen alkuvaiheessa tuntuu lisäksi jatkuvasti siltä, että tiedon lisääntyessä pala palalta täytyisi silti tietää vielä määrättömän paljon enemmän voidakseen oikeasti ymmärtää aihetta kokonaisvaltaisesti – tai suhteessa muihin aiheisiin. Eniten toivon, että ehkä joskus, jollain oikealla hetkellä, voisin käyttää omaksumaani tietoa myös muuhun kuin keskusteluihin oman itseni kanssa.