Se n. kerta

Oletko yrittänyt saavuttaa tai saada jotakin, joka ei vain tunnu kohdallasi onnistuvan syystä tai toisesta? Yrität ehkä monta kertaa ja saatat vaihtaa tapaa, millä voisit tavoittaa haluamasi. Saatat jossakin kohdassa luovuttaa tai sitten olet päättänyt jatkaa niin kauan, kunnes onnistut.

Itse olen monta kertaa ollut n. kertaa yrittämässä jotakin. N. kerralla tarkoitetaan sellaista numeerista kertaa, jota ei ole laskettu tai jota ei halua määritellä tarkemmin.

Yksi näistä yrityksistäni oli pyrkimys päästä yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Olin valinnut erityisen suosiotun alan eli psykologian. Sitten avoimessa yliopistossa opiskelin sen lisäksi muitakin opintoja ja pian alkoi vaikuttaa siltä, että erityispedagogiikka olisi hyvä kakkosvaihtoehto. Se tieteenalana tavallaan on lähellä psykologiaa ja sen teemat koskettivat mina, sillä olenhan itsekin monivammainen. Yritin myös monta vuotta päästä lukemaan erityispedagogiikkaa, kunnes n. kerta toi toivotun lopputuloksen avoimen väylän kautta. Tässä yhteydessä n oli 8. Kuitenkin myöhemmin olen havainnut eri syistä, että maailmani menisi turhan pieneksi, jos vammaisena työskentelisin vammaisalalla. Minua kiinnostaa enemmän ihmisten koulutus ja oppiminen, laaja-alainen hyvinvointi, sukupuoli ja sateenkaari-ihmiset. Haluaisin opettajaksi, mutta en erityisopettajaksi.

Näin ollen eri syistä johtuen olen sitten hakeutunut myös sosiologian tai nykyisemmin sosiaalitieteiden pääaineopiskelijaksi, mutta opinto-oikeuteni käsittää vain kandidaatin tutkinnon. Lisäksi sivututkintona opiskelen sukupuolentutkimuksen maisteritutkintoa. En usko, että se yksinään riittäisi minulle (monille muille kylläkin) tuomaan alaan liittyvää työpaikkaa varsinkaan koulutuksen piiristä, mutta elämä voi välillä yllättää iloisestikin.

Tiedän, että joku voi tätä kirjoitustani kritisoida rankastikin. Joillakin elämä menee aina suunnitelmien mukaan, mutta toiset taas saavat yrittää kerta toisensa jälkeen. Tiedän kuitenkin kokemuksesta sen, että vaikeuksienkin kanssa aikaan saatu tavoiteltu asia tuntuu erityisen mukavalta. On jopa järkevää tavoitella unelmiaan, koska silloin ihminen tietää, mitä juuri sillä hetkellä elämältään haluaa.

Huomenna alkaa yhteishaku. Uskalla tavoitella unelmiasi sitä kautta! Jos siinä ei tällä kerralla tule toivottua tulosta, voit opiskella avoimessa yliopistossa. Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kesäopinnot on julkaistu viime perjantaina, joten voit katsoa, olisiko siellä jokin sinua kiinnostava kurssi tai opintokokonaisuus, joka voisi auttaa sinua eteenpäin tavoitteissasi.

t. Jukka

P.S. Pahoittelen, että olen ollut hiljaa täällä blogimaailmassa. Itselläni on tapahtunut monia asioita, kuten koiran poismeno ja olkapääni on pysynyt kipeänä, vaikka sen kuntoutuksessa ollaankin menty parempaa kohti.

25 vuotta!

Täytin 25 vuotta 8.10.2002. Siitä ei ole siis nyt kyse, vaan ajattelin ottaa esiin sen, mitä tapahtui 25 vuotta sitten. Elämäni muuttui silloin monella tavalla.

Olin kirjoittanut edellisenä keväänä ylioppilaaksi ja toiminut kesällä puhelinmyyjänä. Osallistuin psykologian pääsykokeisiin Tampereella, mutta se ei tuottanut kunnon tulosta. Niinpä päädyin aloittamaan avoimessa yliopistossa psykologian perusopinnot ja toisen kotimaisen kielen kurssin eli niinsanotun virkamiesruotsin. Siitä alkoi taival, joka jatkuu edelleen.

Alkuni oli hiukan kankeaa. Koska en ollut mitenkään yliopisto-orientoituneesta piiristä lähtöisin, jouduin tekemään työtä oppimiseni ja opiskelutaitojeni kanssa. Kuitenkin lopputuloksenani oli psykologian perusopinnot arvosanalla erinomaiset tiedot ja 25 opintopisteen sivuaine myöhemmin kasvatustieteen kandidaatin tutkinnossa. Sen sijaan tein ruotsin vielä kahdesti uudestaankin, sillä halusin korottaa arvosanani tyydyttävistä tiedoista hyviin tietoihin. Lopulta onnistuinkin siinä.

Mikä muu muuttui 25 vuotta sitten, oli ruokavalio. Tein mainitsemiani opintoja eräällä kansanopistolinjalla ja asuin oppilaitoksen asuntolassa. Ryhdyin kasvissyöjäksi, josta sitten ajan myötä olen tiukentanut jonkin verran linjaani vegaanisempaan suuntaan.

25 vuodessa on tapahtunut paljon muutoksia. Silloin alussa ilmoittauduttiin opintokokonaisuuksiin, mikä ei enää ole kaikkien yliopistojen tapa. Kasvisruokana tarjottiin herne-maissi-paprikaseosta, eikä nykyajan kasviproteiinituotteista ollut juurikaan tietoa. Tofu oli harvinaista herkkua.

Näin se aika muuttuu.

Terveisin, Jukka

Rohkaisua opintojen suunnitteluun

Yhteishaun tulokset on julkistettu jo pari viikkoa sitten. Onnittelut kaikille valituille, olipa polku mikä tahansa! Haluan kuitenkin nyt keskittää ajatukset hakijoihin, joille tällä erää ei opiskelupaikkaa yliopistossa suotu.

Itse yritin mielestäni aivan liian pitkään ensimmäistä yliopistopaikkaani, jonka sain yksitoista vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin hyötynyt sellaisesta ohjauksesta, jota en kuitenkaan mistään saanut. Olen ollut erittäin itseohjautuva omissa opintojen suunnitteluissani, joten ohjaavan henkilön olisi pitänyt olla tietoinen siitä, mitkä teemat minua kiinnostavat. On totta, että työkseen ohjaavan henkilön tulisi olla myös selvänäkijä, että osaisi antaa vihjeet parhaiten sopivista opiskelupaikoista ja vastaavasti johdatella opiskelijaa suututtamatta häntä.

Halusin psykologiksi. Ainakin kaksi kertaa olin lähellä saada opiskelupaikan. Vuonna 2000 mukaan kuvioihin astui erityispedagogiikka, johon aloin pyrkiä ja johon olin kahdesti todella lähellä päästä sisään: 2004 5. varasija kolmen peruuttaessa ja 2006 2. varasija yhden peruuttaessa. Kyseessä oli Jyväskylän yliopisto. 2007 minut valittiinkin Turun yliopistoon, mutta valitettavasti koin aika pian niin, että minua lähinnä kiinnostaisi joko opettaa erityispedagogiikkaa tai tuutoroida sitä aikuisille avoimessa yliopistossa esimerkiksi jossakin kansanopistossa ja tehdä opintoneuvontaa (jota rakastan) ja koulutussuunnittelua, josta edellisessä kirjoituksessani olenkin maininnut.  Pienten lasten kanssa tehtävään kenttätyöhön sopivat paremmin muut henkilöt kuin minä. Olin jo ennen tuota kiinnostunut aikuiskasvatustieteestä. mutta valitettavasti mielenkiintoni heräsi hiukan liian myöhään. Jos olisin tiedostanut, että aikuiskasvatustiede on erittäin lähellä sitä, mikä minua kiinnostaa, olisin varmasti keskittynyt siihen.

Toisaalta pääsin sosiologian pääaineopiskelijaksi 2011 erillisvalinnassa. Olin lukenut sosiologian perusopinnot muutaman vuoden aikana ja viimeisen tentin jälkeen alkuvuodesta 2006 vannoin, etten opiskelisi ikinä sosiologiaa. Sosiologia vaikutti teorioilta ja rakenteilta, jotka eivät olleet auenneet minulle. Jokin kuitenkin alkoi sosiologiassa kiinnostaa ja löysinkin itseni 2007 sosiologian aineopintojen luennoilta. Myöhemmin minulle alkoi avautua sosiaalisen eriarvoisuuden tutkimus, joka onkin minua kiinnostava teema. Olisipa joku kertonut siitäkin tarpeeksi valaisevasti riittävän ajoissa.

Kaikista ei voi tulla yhden tietyn oppiaineen pääaineopiskelijaa. Avoin yliopisto on siitä hyvä, että siellä voi kokeilla, onko jokin oppiaine itselle sopiva vai ei. Jotkut oppiaineet avautuvat helpommin sillä, että prosessoi opiskeltavaa asiaa useamman oppijan kesken tai opettajan johdolla. Samassa tutustuu muihin samasta alasta kiinnostuneisiin opiskelijoihin.

Haluan sanoa nyt etenkin niille, joilla ei ole nyt opiskelupaikkaa, että ette ole huonoja ollenkaan. Teillä on omat vahvuutenne ja niihin pitää uskoa. Moni haave toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa myös rakentaa, mikäli mahdollista, avoimen opintojen väylää tekemällä kursseja ennakkoon. Erittäin monilla aloilla etenkin yliopistoissa opintokokonaisuudet hyväksytään osaksi tutkintoa. Aikaisemmin vaadittiin monissa paikoissa nykyistä enemmän opintoja, jotta pystyy hakemaan avoimen väylää pitkin tai maisterivalinnan kautta, joka edellyttää korkeakoulututkintoa. Itse olisin esimerkiksi voinut hakeutua esimerkiksi ensin sosiologian pääaineopiskelijaksi. Siihen olisin lukenut sivuaineena aikuiskasvatustiedettä. Myöhemmin olisin voinut hakea maisteriopintoihin myös aikuiskasvatustieteen alalla kandidaatin tutkinnon ja tarpeeksi laajojen aikuiskasvatustieteen opintojen jälkeen. Toisin päinkin olisin voinut opiskella, mikäli kaksi tutkintoa olisi ollut varma päämääräni. Samoin alanvaihto voi olla helpompaa, jos opiskelee hyvän pohjan uudelta alalta valmiiksi. Kaikille aloille ei tosin avoimen väylää vielä ole.

Suosittelen etenkin kansanopistolinjoille hakeutumista, jos unelmien opiskelupaikka ei ole kohdallesi osunut. Ne ovat auttaneet minutkin pitkälle. Olen saanut sitä kautta kavereita ja jopa ystäviä. Olen tutustunut moniin, jotka ovat tavoitelleet samoja opiskelupaikkoja. Näin ollen valintakokeisiin valmistautuminenkin on ollut helpompaa. Keskustele myös akateemisten tuttujesi kanssa ja selvitä, kuinka hyvin itseäsi kiinnostavia teemoja voi hänen alallaan tai aloillaan (sivuaineet huomioiden) käsitellä. Nyt on siis aika suunnitella tulevan lukuvuoden opinnot. Tiedätkö jo, mitä haluat oppia?

Onnistuneita suunnitteluita toivoen,

Jukka

P.S. Minut valittiin nyt Helsingin yliopistoon suorittamaan filosofian maisterin tutkinto sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.

P.P.S. Annan myös mielelläni henkilökohtaisia neuvoja opintojen suhteen. Minultakin saa kysyä eri opinaloista – vastaan kyllä esimerkiksi sähköpostin  kautta.

 

 

Alkushokkina hylätty ja primitiivireaktio

Oli syksy 1996. Aloltin silloin opinnot avoimessa yliopistossa. Opiskelin silloin eräässä kansanopistossa. Suoritin Turun yliopistoon psykologian perusopintoja ja Helsingin yliopistoon sitä tutkintoon kuuluvaa ruotsia.

Perhetaustani ei ole akateeminen. Olin kyllä ollut hyvä opiskelija lukiossa lukuun ottamatta pitkää englantia ja laajaa matematiikkaa. Vahvimpiin aineisiini lukiossa kuuluivat äidinkieli ja uskonto.

Ensimmäisiä opintoviikkojani sain orientaatiojaksoista. Sitten tuli ensimmäinen oppimistehtävä psykologiassa. Arvosana-asteikko oli hyväksytty/hylätty. Tein työtäni suurella innolla ja yritin tehdä hienoa jälkeä. Saimme muutaman viikon kuluttua oppimistehtävät takaisin ja sain omani tuloksella hylätty.

Continue reading “Alkushokkina hylätty ja primitiivireaktio”

Lomaa ja opiskelua

Olen niin odottanut tätä päivää, vähän yli kaksi viikkoa kesälomaa töistä, tänä aikana pääsen täysillä keskittymään opiskeluihin, kokeilemaan opiskelijaelämää ja miettimään voisinko vielä kokopäiväisesti lähteä tähän maailmaan. Arki-illat tulen istumaan persoonallisuuspsykologian ja kognitiivisen psykologian luennoilla ja päivät kuluu tentteihin lukiessa sekä uskontotieteen ja kirjoittamisen verkkokurssien parissa. Juuri nyt en haluaisi viettää lomaa millään muulla tavalla eikä edes mahdolliset kesäkuiset lumisateet haittaa. 🙂

Yhtenä aamuna kun olin herännyt ihan liian aikaisin, katselin kirjapinoa, jonka olen Kaisa-kirjastosta kantanut kotiin. Siitä tuli mieleen hauska (tai silloin hävettävä) muisto lapsuudesta kun olin peruskoulun ensimmäisellä luokalla ja kouluni kirjasto oli jo tuttu paikka. Olin jonain päivänä vähän innostunut ja kiikuttanut noin metrin pinon kirjoja lainaustiskille. Opettaja, luokkaan palattuani, vei minut takaisin kirjastoon ja pakotti palauttamaan suurimman osan kirjoista. Ihan kamalaa. 🙁 Olen aina ollut innokas lukemaan, mutta en ollut nuorempana mitenkään erityisen ahkera koululainen, varmaankin ihan keskiverto. Kun minua, tai luokkakavereitanikaan, ei yläasteikäisenä kiinnostanut ruotsin kieli ollenkaan, opettaja sanoi meidän tulevan katumaan myöhemmin kielen opiskelematta jättämistä. Terveisiä yläasteeni ruotsin opettajalle, olit oikeassa!

Nyt aikuisena opiskeluun on löytynyt uusi into ja mahdollisuutta opiskella sekä Suomalaisen koulutuksen tasoa ja pieniä kustannuksia osaa arvostaa ihan eri tavalla.

Johdatus persoonallisuuspsykologiaan-kurssi alkoi jo tällä viikolla, ja edellisellä luennolla kävimme läpi perinnöllisyyttä, geenien ja ympäristön vaikutusta persoonallisuuden kehitykseen. Opin ensinnäkin sen, että minun pitää lukea vielä todella paljon, että ymmärrän käsitellyt aiheet kunnolla, mutta myös sen, että minulla saattaa olla perittyä taipumusta yliopistoelämään, olenhan osittain kasvatettukin Tampereen teknillisellä yliopistolla. 🙂

Auttoi geenit sitten tai ei, kuten aiemmin mainitsin, minulla ei ole lukiotaustaa, joten avoimen yliopiston opintoihin lähteminen jännitti. Toistaiseksi se on ollut turhaa ja kaikki on mennyt hyvin. Toisaalta yhtään kurssia en ole suorittanut loppuun, joten en voi vielä sanoa sen enempää pärjäämisestä. Psykologian perusopintokokonaisuuden valitseminen omien opintojen alkuun on kuitenkin oppimisen kannalta ollut erittäin hyvä asia, vaikka en sitä etukäteen tajunnutkaan, mutta tästä oppimisen psykologiasta lisää myöhemmin.

Ettei tämä kuulostaisi liikaa siltä, että kaikki on vain ruusuilla tanssimista, niin lisätään vielä, että se ei sitä todellakaan ole. Huonojakin hetkiä on ollut paljon, kun ei osaa, kun ei tiedä, kun ei ymmärrä, kun melkein itkettää kun on herännyt viideltä aamulla töihin ja illalla pitäisi vielä jaksaa luennolle. Mutta luennolta saa lisää virtaa kun käsiteltävät asiat on mielenkiintoisia ja se kun pääsee kaikkien vaikeuksien yli, lopulta ymmärtääkin jotain ja oppii uutta, on todella palkitsevaa. Positiivisia puolia löytyy lopulta paljon enemmän kuin negatiivisia. Nyt nautin lyhyen hetken kokopäiväisen opiskelijan elämää ja olen kiitollinen mahdollisuudesta opiskella tässä vaiheessa elämää. Ja vaikka lomasäällä ei ole niin väliä, toivon silti, että lumisateet olisi jo tältä kesältä ohi! 🙂

Tiukkoja faktoja ja pohdiskelevia esseitä

Avoimen yliopiston opinnoissa olen nauttinut vapaudesta ja siitä, että olen saanut suunnata energiaani asioihin, jotka minua kiinnostavat. Olen ajatellut, että tällaista yliopistossa opiskelu on.

Olen opiskellut lähinnä sosiaalipsykologiaa, joka sisältää melko laajan skaalan kaikenlaista. Jopa Helsingissä ja Tampereella opetettava sosiaalipsykologia on painottunut hieman eri tavoin. Työelämässä sosiaalipsykologi voi olla yhtä hyvin suunnittelemassa kaupunkia kuin yrityksen hr-henkilönäkin -riippuen omista kiinnostuksen kohteista. Useimmilla kursseilla on kannustettu keskittymään niihin aiheisiin, jotka itseä kiinnostavat. On ollut tietynlainen valinnan vapaus kurssin sisältämistä aiheista.

Myös psykologia on minusta kiinnostavaa ja aloitinkin perusopinnot nyt syksyllä. Ensimmäisenä kurssina oli Neuro- ja kognitiivinen psykologia. Kurssi sisältää melko paljon tietoa ja monet tenttivätkin neuro-osuuden ja kongnitiivisen osuuden erikseen. Oppiakseni mm. mitä aktiopotentiaali tarkoittaa, olen tehnyt muistikaavioita ja pieniä lappusia ympäri asuntoa. Aikamoista ulkoaopettelua siis. Täytyy myöntää, että tämä hieman yllätti minut. Olin tottunut oppimispäiväkirjoihin ja pohdiskeleviin esseisiin, joissa asioita käsitellään monelta eri kantilta. Hermosolun rakenne kuitenkin on juuri se mikä se on, eikä siinä ole pohdinnalle sijaa.

Omat tietoni eivät riitä erittelemään sosiaalipsykologian ja psykologian eroja tämän enempää. Luulenpa kuitenkin, että psykologiassakin kannustetaan suuntaamaan niitä asioita kohti jotka kiinnostavat, se hetki vain ei ollut ihan ensimmäisellä kurssilla vielä. En epäile ettenkö selviäisi tämänkin kurssin (jostakin niistä kolmesta) tentistä ihan kunnialla. Käsittääkseni muut psykologian kurssit ovat hieman erilaisia ja ehkä lähempänä sitä mitä odotin. Katsotaan mitä vastaan tulee, kun keväällä edessä on persoonallisuuspsykologian kurssi.

T:T

IMG_20151012_174907

Päätinpä lukea pääsykokeisiin… Ja lopettaa lukemisen

Innostuin niin Avoimen psykologian opinnoista, että päätin alkaa lukemaan psykan pääsykokeisiin. Kaksi kuukautta jaksoin tankata 450-sivuista tilastotieteen opusta. Eilen printtasin netistä kokeeseen tulevat 10 artikkelia ja niitä silmäiltyäni alkoi näyttää kirkkaalta: Tämä ei olekaan minun juttuni. Artikkelit olivat mm. aiheista Psykofysiikka, Magnetoenkefalografia ja Ihmisaivojen peilausjärjestelmät. Tuli olo, että tämä ei kyllä ole sitä, mitä minä haluan opiskella. Se psykologia, josta minä olen kiinnostunut, ei ole fysiikkaa, tilastotiedettä eikä biologiaa. Voinemme todeta, että pääsykoemateriaali toimi tarkoituksensa mukaisesti: Karsi pois ne, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu alalle. Ja luojan kiitos on avoin yliopisto – siellähän voin suorittaa psykasta perusopintojen lisäksi aineopinnotkin!

Päätöstä eilen pohtiessani mielessä pyöri monta asiaa. Päällimmäisenä vaivasi se, että ehdin käyttämään meneillään olevasta vuorotteluvapaastani kaksi kuukautta tähän lukemiseen. Lisäksi nolotti, että ehdin jo kertoa niin monelle lukevani psykan pääsykokeisiin. Tarkemmin pohdittuani tulin siihen tulokseen, että tämä on ollut minulle erittäin tärkeä prosessi läpikäydä. Eipä tarvitse myöhemmin pohtia, olisiko pitänyt. Muistui mieleeni myös aiemmista taloustieteen opinnoistani käsite “uponneet kustannukset”. Tulevaisuuden päätöksiä ei koskaan tulisi perustaa siihen, mitä on jo menneisyydessä tullut tehtyä. Vain tulevaisuus on edessä ja elämättä… Ja so what, jos olen kertonut muille ihmisille lukemisestani. Minullahan oli  hyvin perusteltu syy lopettaa lukeminen.

Ehdin lukemisputkeni aikana pohtimaan myös moraalisia kysymyksiä: Olisiko minulla oikeus viedä joltain nuorelta opiskelupaikka, kun minulla on jo yksi korkeakoulututkinto ja hyvä työpaikka? Tähän en löytänyt yhtä oikeaa vastausta. Toisaalta se on väärin, mutta ihmisellä pitää kai olla oikeus myös muuttaa elämänsä suuntaa vielä “keski-iässäkin”.

Mutta kuulkaas – nyt paistaa upea keväinen aamuaurinko ja minulla on vielä vuorotteluvapaastani neljä kuukautta jäljellä. Taidanpas lähteä Kaivarin rantaan kävelemään ja aurinkoon lueskelemaan – ilman tavoitteita ja päämääriä!

Aivoista aivoille

Olipas piristävää lähteä työpäivän jälkeen vaihteeksi luennolle! Neuroanatomiaa opiskeltavaksi ja oikein pursun innosta päästä taas tekemään lasten kanssa kipsimuotilla aivojen pienoismallia, josta voin opiskella tenttiä varten aivokurkiaisia ja muita sellaisia. Psykologian perusopintojen alkua sopii juhlistaa myös katsomalla tv-sarjasta House useampi jakso.

Aiemman kurssin arvosana ei ole vielä tullut: odottavan aika on pitkä. Viimeisin brittiesseen arvosana oli jälleen 90% ja sain suitsutusta palautteeksi: “It is highly original and completely engaging, supported by a typically excellent research effort.” Tällainen auttaa jaksamaan ja yrittämään vielä kovemmin. Syytä olisikin, sillä lopputyö brittikurssille ja essee toiselle sekä neuro- ja kognitiivisen psykologian tentti kaikki ennen kesäkuun puoliväliä. Lopputyöstä puuttuu onnekseni enää 600 sanaa, mutta en ole siihen laisinkaan tyytyväinen. Erinomaisen palautteen kääntöpuoli; alkaa miettiä yltääkö mikään samaan?

Aika valmistautua uuteen työpäivään ja miettiä noita psykan kotitehtäviä. Mieli virkistyy, kun on jotain uutta tiedossa. Heinäkuussa on sitten aika palautua, kun ei ole mitään tekemistä. Saas nähdä, miltä silloin tuntuu.

Opintoaddiktio

Nyt on kesäksi tekemistä: 35 op. Ilmoittauduin psykologian perusopintoihin, sekä kehitysmaatutkimuksen 10 op mittaiselle englanninkieliselle kurssille. Ilman tekemistä olen kuin Sherlock Holmes vailla rikosta, mitä tutkia. Ainoa mahdollisuus on pitää itseni kiireisenä; oleminen ei riitä. Olen ehtinyt aloittaa kuntosalikäynnitkin jälleen. Juoksumatolle vien mukanani kurssikirjallisuutta – aivot saavat uuden otteen tekstistä fyysisen rasituksen aikana.

Onnekseni huomasin eilen bussissa, että olen päässyt tekstin sisään. Yritin loppusyksystä lukea etukäteen erästä tenttikirjaa ja nyt sen lukeminen tuli ajankohtaiseksi taas. Kirja avautui minulle, johtuen ilmeisesti siitä, että opintoja aiheesta oli jo käytynä enemmän kuin syksyllä. Jos se riippuu vain minusta, toivon loppuelämäni voivani kokea niitä ihania hetkiä, jolloin ymmärtää todella sisäistäneensä jotakin uutta.

Psykologian kurssikirjat ovat vaikuttavia kooltaan. Saa nähdä millaisen määrän tietoa ehtii omaksua kesän aikana. Onneksi oppimisen ei tarvitse tapahtua ainoastaan kurssia varten. Pyrin ostamaan kaikki kurssikirjat, jos vain mahdollista ja jos näen ne hyödyllisinä myöhempää käyttöä varten. Jokaisella uudella lukemisella tajunta laajenee ja mieleen jää uusia seikkoja. Vaikka tila uhkaakin loppua sen suhteen, ettei enää yhtään uutta kirjahyllyä mahdu kotiini, niin olen ainakin saanut kohtalaisen lähdekirjaston luotua. Helpottaa esseiden kirjoittamista, kun voi napata omasta hyllystään juuri sen kirjan, missä se oli se hyvä kohta, joka summaa juuri sen, mitä haluaakin sanoa.

7. toukokuuta pitäisi LUMID-tulosten tulla. Toivottavasti kehitysmaatutkimuksen lopputyön tulokset tulisivat myös siihen mennessä. Minulla on opiskeltavaa brittipuolella ennen psykologian ensimmäisen perusopintokurssin alkamista. Hyvä niin! Holmes turvautui keinotekoisiin stimulantteihin tylsyyden vallitessa, mutta onneksi avoimesta saa kursseja kaikkina vuodenaikoina.

Väliaika ilman taukoja

Tällä hetkellä olen tuuliajolla. Maanantaina pääsee taas ilmoittautumaan uusiin opintoihin, jotta kesällä ei olisi liian kuivaa. Siihen asti olen vailla Helsingin avoimen yliopiston kursseja. Sain lopputyön edelliseen valmiiksi noin viikkoa ennen määräaikaa ja sain sen jopa palautettua oikeaan paikkaan Kaisaniemeen, vaikka luentomonisteissa kehotettiinkin palauttamaan työ Bulevardille.

Sain heti seuraavana päivänä valmiiksi myös varsinaiseen opinahjooni toisen esseen – noin kuusi sivua laskennallisia asioita bruttokansantuotteesta ja maailmankaupan vapauttamisen vaikutuksista köyhemmissä maissa. Kulkivat niin rinta rinnan nuo aiheet, että saatoin aika lailla samoilla lähteillä kirjoittaa molempiin. Oli myös suunnattoman helppoa kirjoittaa kuuden sivun essee samasta aiheesta kuin aiemmin tuli tehtyä 15 sivua! Esseekimaran kruunasi tieto siitä, että edellinen Britteihin lähtenyt essee sai arvosanan 90 %, joka on sama kuin ylin mahdollinen meillä (85 % – 100 % = kiitettävä omassa yliopistossani). Ei tullut siis tehtyä töitä turhaan!

Olivathan ne esseen kirjoittamisen vaiheet kohtalaisen ankeita. Työmatkalla bussissa oli pidettävä mukana vain oppikirjoja ja jätettävä dekkarit väliin. Mitään rientoja ei voinut ajatellakaan, kun takaraivossa tykytti ajatus, että esseen tulisi pian olla valmis. Tuskailin yhden iltapäivän BKT-laskukaavojen kanssa, kun nuo logaritmit eivät ole minulle luontaisimpia matemaattisia laskuja. Mutta! Mikä onnistumisen tunne, kun sain sen laskun tehtyä ja sain jopa sanallisesti selostettua miten päädyin lopputulokseen! Olo vastasi varmaan Tenzing Norgayn ja sir Edmund Hillaryn fiilistä heidän päästyään vaikeuksien jälkeen Mount Everestin huipulle. Aivan itse, minä sen tein ja minä selätin sen hankalan tehtävän!

Liian pitkää aikaa en ehdi lepäämään; minua odottaa tehtävä, jossa tarvitaan peliteorian sovellusta Afrikan kalakantoihin maailmankaupan näkökulmasta ja toivottavasti ehdin ilmoittautua lukemaan psykologian perusopintoja kesäksi! Itsenäinen opiskelu on minulle sopivin suoritusmuoto ja koen oppineeni valtavasti näistä kirjallisista töistä. Tenttiä kirjoittaa kokeen tarkistajaa varten, mutta essee tulee itselle. Nyt jään odottamaan miten Suomen päässä työni arvostellaan. En odota liikoja – 15 sivua oli vaikea saada täyteen.