Tag: tentti

Posted on

Back in the game, y’all!

Kesä on kuumimmillaan, mutta opiskelu ei lakkaa osaltani koskaan. Oli mulla ekan kerran työurallani pari viikkoa kesälomaa, kylläkin. Käytin ne tehokkaasti esseen kirjoittamiseen. Syksyn ja talven tuskailin brittiläisen avoimen yliopiston maisteriopintojeni kanssa ja sain kokea muutamia karvaita pettymyksiä mitä esseiden arvosanoihin tuli, mutta lopussa tuli kuitenkin kiitosta. Lopputentti oli järisyttävän suuri, puolen vuoden kaikki hankittu tieto testissä. Vaadittiin tarkkuutta, jollaiseen en ole muualla törmännyt, kun piti muistaa sanatarkasti lainauksia ja jopa sivunumeroita myöten.

Olin aivan kipsissä lukiessani muutamia vanhoja koekysymyksiä. Onneksi avoin yliopisto järjesti pitkän viikonlopun Readingin yliopistolla ja siellä vietimme kolme päivää tiukan pänttäyksen vallassa. Tämä toki maksoi jonnin verran, mutta en koe, että rahani olisivat menneet hukkaan. Sain tentistä kiitettävän arvosanan. Lukuviikonloppu toi minulle myös kestäviä opinto-ohjeita hyödynnettäväksi kaikkeen opiskeluun. Siksi ennen tenttiä ovat kaikki kaapin ovet meillä verhoillut keltaisilla muistilapuilla, joihin olen kirjoitellut määritelmiä ja lyhennelmiä teksteistä.

Syksyllä on Helsingin avoimessa development economics tjsp. nimetty kurssi, jonne olen ilmoittautunut. Keväällä näköjään alkavat vihdoin kehitysmaatutkimuksen aineopinnot, joita olen muutamia vuosia odotellutkin. Mullahan alkaisi kohta olemaan sitten kandin tarpeet kasassa ihan täältä kotimaisen avoimen kautta hankittuna, jos nyt sitten ajattelee, että AMK:ssa tekemäni kielisuoritteet sekä tilastotieteelliset kurssit voisivat paikata näiden suorittamattomuutta tällä puolen.

Työpaikaltani tarjoavat itseopiskeltua alan tutkintoa, jonka suorittamiseen menee noin vuosi. Palkka nousee about satasella, kun sen vaan saa kasaan. Toisaalta olen ajatellut myös ylempää AMK-tutkintoa ja tuota ammatilliseen opettajakorkeaan hakemista. Noh, jos kerran jalat Suomen kamaralla vielä joitain vuosia niin mikä etteivät kaikki nämä voisi toteutua?

Syksyllä aloitan erään vapaaehtoistyönkin, olen kovin innoissani. Vastapainoa palkkatyölle, opinnoille ja perheelle. Lämpöisiä kelejä kaikille, minä alan työstää seuraavaa esseetäni Nepalin sisällissodasta ja odottelen ensi kuuta, että pääsen kontaktiluennoille avoimeen!

Posted on

Takatalvi?

Kevään kolmas luento on alkanut ja toinenkin lauantaitentti on jo takana. Nyt se lauantaiaamukin tuntui jo ihan siedettävältä, tosin ajatus liikkui huomattavan tahmeasti. Liekö takatalvea ajoittain aistittavissa ikkunan molemmin puolin. Vaikka antropologian johdatuskurssi oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja tenttikirjakin hyvä, en meinannut millään saada luettua tenttiin. Nuokuin todella vakavasti tenttikirjan päällä ja ajatukset karkailivat mikä minnekin. Sitkeästi puurtamalla sain kuin sainkin kirjan ja aineistot luettua läpi edellisenä iltana ja tentissä ilokseni huomasin, että jotain ainakin oli jäänyt kirjastakin mieleen. Mutta kyllä otti koville.

En ole koskaan itse kärsinyt kevätväsymyksestä, ennemminkin olen hidastunut syksyisin alkavasta pimeydestä, mutta nyt täytyy kai jo harkita tuota toistakin selitysmallia. Opiskeluintokin oli jo vähän aikaa aika nollassa, mutta onneksi mielenkiintoiset luentokurssit kykenevät herättelemään ajoittaisesta apatiasta. Nyt on siis meneillään johdatus yhteiskuntafilosofiaan. Taas kerran erittäin mielenkiintoista ja näin vaalien alla myös hyvin ajankohtaista!

Viestinnän opintojen aloittaminenkin kohtasi takatalven, kun huomasin, että alkava kurssi on vaihtoehtoinen toisen, syksyllä alkavan kanssa. Molemmat aiheet olisivat kyllä hyödyllisiä ja mielenkiintoisia, ja aikani pähkäiltyäni päädyin valitsemaan sen syksyllä alkavan. Asiaan voi myös vaikuttaa se, että loppukeväästä ja alkukesästä näyttää tulevan opintojen suhteen todella kiireistä aikaa, muutama luento menee osittain päällekkäin ja aika intensiivisiä kolmen tunnin luentoja on luvassa. Voimia siis kaivataan, ehkäpä takatalvesta voi ottaa ilon irti ja keräillä vielä hetken voimia horrostamisesta ennen kevään koitoksia.

Posted on

Päätöksiä

Vuosi on melkein lopussaan ja opinnotkin tältä syksyltä. Uskontotieteen esseestä sain hyvän palautteen, oli mukavaa saada ihan sanallinen arvio pelkän numeron lisäksi. Toivottavasti vielä joskus pääsen opiskelemaan lisää uskontotiedettä, yksi tutkimusaihekin tuon esseen pohjalta muhii mielessä. Olisi mahtavaa päästä toteuttamaan se joskus!

Viimeinen tentti tältä vuodelta oli viikko sitten, tuloksia vielä odottelen. Tenttikirjojen pohjalta ja kurssin nimen perusteella odotin ihmeissäni tenttiä: mitä siinä oikein voidaan kysyä? Onneksi kysymykset olivat ihan selkeitä ja yksi niistä jopa innosti todella. Kirjoittaminen oli silti hieman hankalaa, liekö jo vanha vuosi painanut päälle tentissäkin. Odotan silti innolla elämänkatsomustiedon opintojen jatkumista keväällä, silloin on luvassa luentojakin!

Kulunut vuosi on ollut mielenkiintoisten opintojen aikaa, uusien päätösten ja niiden pitämisen aikaa. Sitä samaa toivon ja odotan myös tulevalta vuodelta. Jouluna on toivottavasti myös aikaa rauhoittua hyvän romaanin kanssa sohvan nurkassa jouluherkkuja mutustaen. Rauhallista joulua ja innostavaa uutta vuotta kaikille!

Posted on

Takapakkia

Välillä näinkin päin. Viimeinen essee sai murska-arvion; olin liian tekninen ja unohdin henkilökohtaisen puolen. Briteissä pitävät siitä, että omaa henkilökohtaista puolta peilataan kaikkeen. Ainakin oma kokemus tällainen arvosteluista. Itse jotenkin aina sorrun kuvittelemaan, että riittäisi tuoda esille vastaukset tehtävänasettelussa esitettyihin kysymyksiin. Ensi kerralla parempi onni. Tai en taida jättäytyä onnen varaan, olen jo aloittanut uuden esseen valmistelun. Kysymys on haastava, pitää esitellä USAn voimia poliittisena valtana haastavia maailmankuvia.

Eilen oli psykologian tentti, eikä sekään mennyt loistavasti. Uusintaan mennään aivan varmasti. Neuropsykologiasta oli kysymyksiä joihin en ollut varautunut, mutta saattaa olla, että kognitiivinen osio meni oikein. Uusinnassa voi suorittaa vain sen toisenkin, joten koko hommaa ei tarvitse tehdä toistamiseen, jos puolet kokeesta oli hyväksyttävästi oikein. Tämän kurssin perusteella tuntuu siltä, ettei psykologia ole minua varten. Antropologia on lähempänä sellaista ihmistuntemusta, jota itse kaipaan.  Pyörähdin kotiin tentistä kuitenkin kirjakaupan kautta hakien kurssikirjan maanantaita ajatellen. Huomenna alkaa kehityspsykologia, voihan se mieli vielä muuttua tässä!

Jalkapallo vie jonkin verran opiskeluaikaa tässä kuukauden ajan. Yksi brittiläinen kurssi pyörii taustalla, siitäkin jo 50% tehty ja ennen heinäkuista taukoa vain kehityspsykologia käytävänä. Eiköhän tässä selvitä niin, että saa katsottua matsit, mutta suoriutuu myös opiskelun asettamista velvollisuuksista. Enää noin kuukausi siihen hetkeen, kun pääsykokeista tulevat tulokset. Siihen asti on aikaa herkutella ajatuksella, että “ehkäpä”…

Posted on

Väliaika ilman taukoja

Tällä hetkellä olen tuuliajolla. Maanantaina pääsee taas ilmoittautumaan uusiin opintoihin, jotta kesällä ei olisi liian kuivaa. Siihen asti olen vailla Helsingin avoimen yliopiston kursseja. Sain lopputyön edelliseen valmiiksi noin viikkoa ennen määräaikaa ja sain sen jopa palautettua oikeaan paikkaan Kaisaniemeen, vaikka luentomonisteissa kehotettiinkin palauttamaan työ Bulevardille.

Sain heti seuraavana päivänä valmiiksi myös varsinaiseen opinahjooni toisen esseen – noin kuusi sivua laskennallisia asioita bruttokansantuotteesta ja maailmankaupan vapauttamisen vaikutuksista köyhemmissä maissa. Kulkivat niin rinta rinnan nuo aiheet, että saatoin aika lailla samoilla lähteillä kirjoittaa molempiin. Oli myös suunnattoman helppoa kirjoittaa kuuden sivun essee samasta aiheesta kuin aiemmin tuli tehtyä 15 sivua! Esseekimaran kruunasi tieto siitä, että edellinen Britteihin lähtenyt essee sai arvosanan 90 %, joka on sama kuin ylin mahdollinen meillä (85 % – 100 % = kiitettävä omassa yliopistossani). Ei tullut siis tehtyä töitä turhaan!

Olivathan ne esseen kirjoittamisen vaiheet kohtalaisen ankeita. Työmatkalla bussissa oli pidettävä mukana vain oppikirjoja ja jätettävä dekkarit väliin. Mitään rientoja ei voinut ajatellakaan, kun takaraivossa tykytti ajatus, että esseen tulisi pian olla valmis. Tuskailin yhden iltapäivän BKT-laskukaavojen kanssa, kun nuo logaritmit eivät ole minulle luontaisimpia matemaattisia laskuja. Mutta! Mikä onnistumisen tunne, kun sain sen laskun tehtyä ja sain jopa sanallisesti selostettua miten päädyin lopputulokseen! Olo vastasi varmaan Tenzing Norgayn ja sir Edmund Hillaryn fiilistä heidän päästyään vaikeuksien jälkeen Mount Everestin huipulle. Aivan itse, minä sen tein ja minä selätin sen hankalan tehtävän!

Liian pitkää aikaa en ehdi lepäämään; minua odottaa tehtävä, jossa tarvitaan peliteorian sovellusta Afrikan kalakantoihin maailmankaupan näkökulmasta ja toivottavasti ehdin ilmoittautua lukemaan psykologian perusopintoja kesäksi! Itsenäinen opiskelu on minulle sopivin suoritusmuoto ja koen oppineeni valtavasti näistä kirjallisista töistä. Tenttiä kirjoittaa kokeen tarkistajaa varten, mutta essee tulee itselle. Nyt jään odottamaan miten Suomen päässä työni arvostellaan. En odota liikoja – 15 sivua oli vaikea saada täyteen.

Posted on

Proseminaari purkissa!

Sain viimein proseminaarini kasaan (tähän voin laittaa sulkeisiin helpottuneen huokaisun). Puskin sitä tehokkaasti kuin pieni peura ja lopulta voin sanoa olevani tulokseen tyytyväinen. Huomenna saan siitä opettajan arvion ja viilausten jälkeen jään odottamaan opponoijan kirpsakkaa kieltä. Hyvä kun sain viimein opponoijan ylipäätään. Minulla on sen verran kummallinen aihe.

Tutkin kolmea alkemistista teosta, Ramon Lullin De nova logicaa, Agrippa von Nettesheimin Scala del numero dieciä sekä J. Browningin First Degree Boardia. Työt ovat keskenään muutoin täysin erilaiset, mutta niissä kaikissa teemana on askelmat. Askelmat ovat osa alkemistien Opus Magnumia, suurta teosta, johon kuuluvat lisäksi muun muassa sellaiset teemat kuin Aatamin lankeemus, kaaos, suihkulähde, tuli, käärme, linnoitus, aamurusko, kaaos ja synkkä yö. Tarkoituksenani on selvittää, millä tavoin mystiikan maailmankuva ilmenee näennäisesti hyvin erilaisissa teoksissa.

Joten kun kyselin opponoijia, yleisin vastaus oli: “Mutta en minä tiedä mitään alkemiasta!” No, tuskin suurin osa Suomesta tietääkään. Niinpä suhtauduin työhöni eräänlaisena sivistystehtävänä ja suurella intohimolla. Onhan jonkun kerrottava eksyneille lampaille siitä kuinka homma oikeasti makaa.

Tällaisen suuren työn vääntäminen työn ohella on rassaavaa. Ajatusten on pysyttävä kasassa, jottei unohda tärkeitä ideoita, mieleen tulvahtaneita tulkintoja ja sitä mitä yleensäkin on aikaisemmin kirjoittanut kuusi sivua sitten. Tällaiseen moodiin ei ole helppo päästä, kun pää on ollut hetkeä aikaisemmin työasioissa.

Kaikista vaikeinta proseminaarissani oli sanojen suomentaminen. Alkemistinen kuvasto vilisee latinan ja heprean kielen sanoja, joista kaikki mahdollinen oli suomennettava, jotta kuvia pystyi ylipäätään tulkitsemaan. Niinpä istuin nenä kiinni Kabbalan elämänpuussa ja sormet hypistellen latinan sanakirjaa. Voinkin sanoa muodostaneeni erittäin symbioottisen suhteen kummankin kanssa niin, että hoen oppimiani sanoja jopa suihkussa. Kether, Hokhmah, Binah, Gevura, Hesed, Tif’eret, Hod, Netsah, Jesod, Shekhina…

Vedin syvään helpotuksen henkeä saadessani laittaa paperikasan nippuun, kunnes seuraavalla tunnilla hoksasin, että viikon päästä on tentti. Olen juossut maratonin ja heti perään pitäisi pyrähtää sadan metrin lenkki. Ja arvatkaa, mitä aihealuetta tentti koskee. Kirkkoja.

Posted on

Tehoviikko

Viime viikolla ei paljoa pyöritty. Aloin tottumattomuuttani lukemaan ensimmäiseen tenttiini aivan liian myöhään. Alkuviikon sijaistoiminnot karsiutuivat, liikunta jäi kokonaan ja jäljellä jäimme, kuin myrskyn hiljaisessa silmäkkeessä vastakkain hankautuvat ajopuut, minä ja etiikan teoriat. Töiden jälkeen istuin ja luin. Olin kyllä kaivannutkin akateemista englantia, ja seuraavan tentin teen tyylikkäämmin, nautin enemmän ja suoritan vähemmän.

 

VR:lla on kätevä tenttijuna, joka on Helsingissä puoli yhdeksän aikaan lauantaina. Ehtii kävellä Fabianinkadulle kirjoittamaan yhdeksäksi. Lähtiessäni juna ei päässytkään aikataulun mukaan liikkeelle, vaan jouduin odottamaan tunnin Helsingin asemalaiturilla eikä se haitannut ollenkaan. Tentti oli mennyt läpi eikä minulla ollut enää kiire.