Avainsana: sosiaalinen media
Miksi pikkuveli on mua parempi somessa?
Me nykyiset parikymppiset olimme varhaisteinejä, kun sosiaalisen median aikakausi alkoi. Sanotaan, että vuosi 2003 oli kaiken sen alku, mikä on nykyisin meille arkipäivää. Me olimme paikalla, kun Habbo Hotel eli kultavuosiaan. Olemme lukeneet blogeja lähestulkoon niiden synnystä asti, ja teemme niin yhä. Olemme Instagramissa, Facebookissa ja LinkedInissä kuin kotonamme.
Silti emme ole mitään verrattuna 2000-luvulla syntyneisiin Z-sukupolven edustajiin – todellisiin diginatiiveihin. Vaikka hekään eivät ole aivan syntyneet kännykkä kädessä, on teknologia ollut merkittävä osa heidän elämäänsä alusta alkaen. Heidän voi melkein sanoa oppineen käyttämään kosketusnäyttöjä ennen omia jalkojaan.
Mutta miten heidän internetin käyttönsä oikein eroaa meidän kymmenen vuoden takaisesta, tai jopa nykyisestä?
Kun ala-asteikäisinä internetin käyttömme keskittyi vahvasti lapsille suunnatuille sivustoille, tuntuvat nykyajan lapset olevan yhä enemmän erilaisissa sosiaalisissa medioissa. Me pelasimme Neopetsin ja Disneyn pelejä, kun taas nykyään suosittuja ovat Instagramin, YouTuben ja Snapchatin kaltaiset sovellukset. Sosiaalinen media oli meidän aikanamme vasta pientä kyhäilyä ja eliitin huvia. Se yleistyi samaa tahtia kun kasvoimme, ja otimme sitä ajan kuluessa yhä laajemmin ja laajemmin haltuun.
Yksi syy internetin käytön eroihin voi olla se, että 2000-luvun alkupuolella vanhempamme käyttivät tietokoneita lähinnä töissä, emmekä näin saaneet heiltä suoraa esimerkkiä internetin ihmeellisessä maailmassa toimimiseen. Etsimme itse omat suosikkisivustomme, jolloin luontevasti Disney, Barbie ja muut tunnetut lapsille suunnatut brändit valikoituivat ajanvietteeksi. Nykyaikana netti on kuitenkin yhä enemmän läsnä myös vanhempien arjessa, jolloin he toimivat sen käytössä esikuvina lapsilleen. Eli kun vanhemmat ovat internetissä, seuraavat lapset sinne myös ennakkoluulottomasti perässä kokeilemaan eri sovelluksia.
Kun meidän lapsuudessamme Habbo Hotellin ja mesen vuoro oli vasta kotona koulun jälkeen, tänä päivänä sosiaalinen media kulkee älylaitteissa jatkuvasti mukana. Z-sukupolvi, joka on tavallaan aina ollut online, saattaa käsittää internetin vähemmän erillisenä paikkana tosielämästä. Se on tosielämää, tai ainakin irrottamaton osa sitä ja sosiaalisia suhteita.
Nuoruudessamme netti oli myös anonyymimpi paikka, jonne henkilökohtaista tietoa oli näin matalampi kynnys jakaa. Esimerkiksi muotiblogien rantautuessa Suomeen bloggaajat blurrasivat naamansa esitellessään asujaan, eivätkä he välttämättä kertoneet edes oikeaa etunimeään. Nyt noin kymmenen vuotta myöhemmin muotiblogit ovat kaupallistuneet ja muuttuneet henkilöbrändiin nojaaviksi lifestyle-blogeiksi, jotka haastavat monet perinteiset mediat tarjoamalla arvokasta mainostilaa. Suomen suosituimpien bloggaajien väitetään tienaavan jopa kuusinumeroisia summia blogillaan ja sen tuomalla julkisuudella. Kenen tahansa Facebook-kommentti voi päätyä uutiseen tai jopa uutiseksi.
Vaikka internet ja sosiaalinen media ovat muuttuneet meidän nuoruudestamme, ovat huolenaiheet yhä samat: Vanhemmat olivat huolissaan nettipervoista jo 2000-luvun alkupuolella ja ovat sitä edelleen. Vain muutama kuukausi sitten Helsingin Sanomissa kerrottiin, kuinka nuorten Periscope-livelähetyksiin kommentoidaan paljon asiattomuuksia. Myös nettikiusaaminen hakee jatkuvasti uusia muotoja somealustojen lisääntyessä.
Meitä nuorempiin diginatiiveihin liitetään usein odotuksia esimerkiksi siitä, kuinka he ottavat somen kotikentäkseen ja lunastavat vihdoin lupaukset sosiaalisen median demokratiaa lisäävästä voimasta. Puheita voidaan pitää osin liioiteltuina, sillä nuorten somekäyttäytymisessä korostuu pienten piirien kanssa viestiminen verkostoitumisen ja yhteisöjen luomisen sijaan, sekä myös passiivinen YouTube-tähtien seuraaminen pikemmin kuin aktiivinen sisällöntuotanto. Voi olla, että diginatiiveja ei edes kiinnosta demokratian lisääminen somessa, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta puhumattakaan. Nämä lupaukset tullaan lunastamaan ehkä vuosikymmenien päästä, tai sitten ei koskaan.
Vuosien kuluessa lasten ja aikuisten sosiaalisen median käyttö tulee luultavasti lähentymään toisiaan yhä enemmän ja enemmän. Merkittävintä ja ehkä myös mielenkiintoisinta on kuitenkin se, ketkä tulevat johdattamaan kansan somevaellusta. Kun aiemmin nuoret ja lapset seurasivat vanhempiaan internetiin, on suunta sosiaalisessa mediassa selkeästi päinvastainen – me veimme ja vanhemmat seurasivat perässä. Ja vaikka nyt me parikymppiset pidämme itseämme melko ylivertaisina ja ennakkoluulottomina somekäyttäjinä, takaa on tulossa vielä toinen toistaan kovempia sukupolvia. Kohta se on se pikkuveli, joka vetää meitä hihnassa uusien somealustojen luokse meidän vain ihmetellessä ja voivotellessa perässä.
Emma ja Liina
Muutosvastarinta somessa: inise ensin, sopeudu sitten
15. maaliskuuta Instagramin käyttäjien keskuudessa kuohui. Noin 400 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää keräävä kuvanjakopalvelu julkaisi tiedotteen tulevasta muutoksesta: Instagram on siirtymässä algoritmimalliin, jonka myötä palvelussa jaetut kuvat ja videot järjestetään jatkossa kronologian sijaan käyttäjän aiempaan toimintaan perustuvaan tärkeysjärjestykseen. Instagram perusteli päätöstään muun muassa palvelun suosion kasvulla, mikä on johtanut jaettujen kuvien ja videoiden määrän moninkertaistumiseen ja siihen, että käyttäjät “ohittavat kokonaan keskimäärin 70 prosenttia syötteensä kuvavirrasta”. Tämän vuoksi “käyttäjän kannalta tärkeimmät kuvat ja videot jäävät usein näkemättä”. Uusi algoritmi optimoikin julkaisut, joiden Instagram uskoo olevan käyttäjälleen merkittävimpiä, suoraan syötteen alkuun.
Uutiset uudistuksesta olivat hädin tuskin tulleet julki, kun se jo sai sovelluksen käyttäjät raivon partaalle.
Tuhannet Instagramin käyttäjät haukkuivat uudistuksen typeräksi ja tarpeettomaksi omilla sosiaalisen median kanavillaan. Instagramin tuhoa povaava aihetunniste #RIPInstagram ponnahti nopeasti eri sosiaalisten medioiden kärkeen. Vetoomus, joka haluaa säilyttää Instagramin syötteen täysin kronologisena, on kerännyt jo yli 300 000 tukijaa. Muutos tuomittiin myös monessa perinteisessä mediassa, kuten talouslehti Forbesissa.
Sosiaalisen median uudistusten vastustaminen ei ole mikään uusi ilmiö. Facebookin aikajana-uutuutta vastustettiin jo 2012 ja blogipalvelu Tumblr on saanut useaan otteeseen kritiikkiä käyttäjiltään lanseeratessaan muutoksia. Vastustuksesta huolimatta sosiaaliset mediat muuttuvat, kehittyvät ja uudistuvat jatkuvasti. Niiden on pakko, mikäli ne haluavat pysyä mukana kovassa kilpailussa käyttäjien suosiosta.
Voisi kuvitella, että käyttäjät kyllä sisäistävät muutospakon. Miksi uudistuksia silti niin hanakasti vastustetaan? Ovatko syynä kenties perustavanlaatuiset eroavaisuudet sosiaalisen median käyttäjien ja ylläpitäjien käsityksissä siitä, millaisia sosiaaliset mediat oikeastaan ovat?
Sosiaalisesta mediasta tuli osa elämäämme nopeasti, muttei suinkaan kertarysäyksellä. Sosiaalisen median mutkikasta matkaa ja kehityksen suuntaviivoja on kartoitettu esimerkiksi teoksessa Sosiaalisen median lyhyt historia (Suominen, Östman, Saarikoski ja Turtiainen. Gaudeamus 2013), jossa käydään läpi sosiaalisen median syntyhistoriaa vuosituhannen alusta vuoden 2013 korville. Pikkuhiljaa blogien, virtuaalimaailmojen, nettikeskustelupalstojen, kuvajakelun, laajakaistaverkkojen, sosiaalisten verkostointipalvelujen ja mobiilisovellusten myötä sosiaalinen media on liittynyt yhä kiinteämmin osaksi ihmisten ja organisaatioiden jokapäiväistä kommunikaatiota sekä näin myös yhteiskunnan rakenteita.
Samalla kun sosiaaliset mediat ovat integroituneet yhteiskuntaan, ne ovat läpikäyneet monta sisäistä muutosvaihetta. Monet nykypäivän suosituitut sosiaaliset mediat muuttuivat ensin opiskelijoiden kokeiluista akateemikkojen ja älymystöjen kommunikaatiokanaviksi, sitten koko kansan viihteeksi ja lopulta vakavasti otettaviksi yrityksiksi sekä opetus- ja markkinointivälineiksi. Ajatellaanpa vaikka Facebookia: vuonna 2004 kolme Harvardin yliopistonörttiä koodasi opiskelija-asuntolassaan yhteisöpalvelun koulunsa opiskelijoille. Kahden vuoden kuluttua palvelulla oli lähes 13 miljoonaa käyttäjää ympäri maailmaa. Tänä päivänä yli 3000 ihmistä työllistävä Facebook on maailman kymmenenneksi arvokkain brändi.
Sosiaaliset mediat ovat siis suuryrityksiä, joissa pyörivät suuret rahat. Tuotot kerätään mainostajilta, joita varten palvelut keräävät tietoja käyttäjistään. Moni lukuisista uudistuksista, kuten Instagramin algoritmimuutoskin, liittyy pohjimmiltaan tavalla tai toisella taloudellisiin seikkoihin.
Sosiaaliset mediat mielletään usein vapaiksi, omaehtoisiksi ja käyttäjälähtöisiksi: verrattuna vaikkapa perinteiseen mediaan, niissä ohjat ovat käyttäjillä. Tästä näkökulmasta tarkasteltaessa unohdetaan usein se, että sosiaaliset mediat ovat voittoa tuottavia yrityksiä, jotka käyttävät valtaa ja määrittelevät itse, mitä ominaisuuksia ja mahdollisuuksia ne käyttäjilleen tarjoavat. Ehkä tässä ristiriidassa piilee syy siihen, miksi erityisesti käyttäjien valtaa kaventavat muutokset aiheuttavat suurta kiukkua ja kränää: jokaisen uuden muutoksen myötä illuusio omaehtoisesta mediasta järkkyy. Kun vaikkapa Instagramin kohdalla käyttäjä on saanut itse aiemmin hallita uutisvirtaansa, ei hän suostu luopumaan tästä oikeudesta helpolla. Ristiriita yrityksen ja käyttäjien välille syntyy, kun yrityksen liiketoiminta ja käyttäjien halu luoda ja käyttää vapaasti sosiaalista mediaa eivät kohtaa.
Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, miten Instagramin uudistuksen käy. Usein epämiellyttävien muutosten tullessa käyttäjät ensin protestoivat, mutta lopulta kuitenkin sopeutuvat uusiin ominaisuuksiin, kuten vaikkapa Facebookin aikajanan tapauksessa. Harva enää edes muistaa, miltä Facebook näytti ennen aikajanaa. Instagram on kuitenkin luvannut kuunnella käyttäjiensä palautetta, ja mahdollisesti algoritmi-muutos voisi olla vapaaehtoisesti valittava.
Käyttäjän paras mahdollisuus taistella muutosta vastaan ja osoittaa valtansa taitaa silti olla oman käyttäjätilin poistaminen. Mittavasta vastarinnasta huolimatta suhtaudumme kuitenkin varauksella massojen Instagram-lähdölle, joten yritys taitaa tässäkin vetää lopulta pidemmän korren.
– Roosa, Ripsa ja Anni