Author: Juuso M Kurttila

Tutkimukseen tutustuessa törmää jatkuvasti toinen toistaan kummallisempiin sanoihin, joita on vaikea käsittää suomenkielisiksi. Kollaboraatiot ja transitiot hyppivät silmille ja saavat minut kyseenalaistamaan kykyni ymmärtää äidinkieltäni.

Tuntuu siltä, että vaikeaselkoinen kieli olisi tutkimustyössä itseisarvoista.

Suosikkisanaksemme on matkan aikana valikoitunut tutkijatapaamisessakin noin kolme miljoonaa kertaa mainittu artefakti. Nimikkotutkijatekstissämme artefakteista kerrotaan seuraavaa: “Artefaktit ovat ulkoisia työvälineitä, joita mieli voi käyttää apunaan, mutta jotka eivät varsinaisesti kuitenkaan kuulu mielen omaan toimintaan tai muuta olennaisesti sen toiminnan luonnetta”.

Kun tarpeeksi märehdimme artefaktin määritelmää kävi ilmi, ettei se suinkaan korista tekstiämme turhaan, vaan palvelee tärkeää tarkoitusta. Artefakti on tiivis ja helppo tapa ilmaista kerralla kaikki nuo mahdolliset ulkoiset työvälineet. Se voi olla jokin fyysinen esine, kuten tietokone, joka helpottaa verkoston välistä viestintää. Se voi olla myös jokin sosiaalinen käytäntö – viitataan sen merkiksi, että haluaa käyttää puheenvuoron.

Vaikeaselkoinen kieli helpottaa aiemmin käsiteltyihin asioihin viittaamista. Kaikessa ironiassaan se siis oikeasti helpottaa tutkimustekstin lukemista ja käsittelemistä. Hankala kieli on siis artefakti. Artefakti on artefakti.

 

Juuso / Luova verkosto

Terve! Meidän ryhmä käsittelee verkostoissa syntyvää luovuutta ja älykkyyttä. Ryhmämme koostuu kymmenestä luovasta opiskelijasta, joista kaksi opiskelee kotitalouden opettajaksi, viisi käsityön opettajaksi ja kolme yleistä- ja aikuiskasvatustiedettä.

Lööppi, josta lähdettiin liikkeelle, kuului näin: ”Luovuus on verkostoissa, eikä yksilöissä”. Pohdimme ensiksi luovuuden ja verkoston käsitteitä ja se osoittautuikin yllättävän haastavaksi.

Verkoston käsitettä pohtiessa suurimpia ongelmia oli luoda ero perinteisen yhteisön ja verkoston välille. Ryhmässämme oltiin hyvin samaa mieltä ideasta, jossa verkosto on yhteisöä spontaanimmin syntynyt ja vähemmän hierarkisesti toimiva joukko. Luovuuden käsitteen määrittelyssä emme päässeet ehkä yhtä konkreettiseen maaliin, kuin verkoston kanssa. Kuitenkin olimme yhtä mieltä siitä, että luovuudella ratkaistaan ongelmia, kehitetään jo olemassa olevia ideoita sekä luodaan uutta. Käsitteiden määrittelyyn tuntui kuluvan suurin osa ensimmäisen ryhmätapaamisemme ajasta.

Käsitteiden tarkempi määrittely osoittautui kuitenkin todella tarpeelliseksi, ja suunnitelma oli helppo rakentaa niiden varaan. Käsitteitä määritellessä ryhmämme sisällä oli erilaisia näkökulmia, mutta kun olimme sopineet yhteiset määritelmät käsitteille, ei näkökulmaeroilla voitu enää saavuttaa mitään. Työskentely ryhmämme sisällä onkin ollut kevyttä ja mukavaa, ehkä juuri siitä syystä.

Toisessa lähitapaamisessa esittelimme tuotoksemme ja olimme tyytyväisiä esitykseemme. Saimme hyvää palautetta ja synnytimme keskustelua tutkimukseemme liittyen. Päätavoitteena oli saada yleisö ymmärtämään tutkimuksenne tarkoitus ja viesti tuntui menevän hyvin perille.

Ryhmämme jatkaakin eteenpäin nimikkotutkijan tekemän tutkimuksen parissa, joka osoittautui pieneksi yllätykseksi. Luovuuden sijaan avainsanana käytetään verkostojen lisäksi älykkyyttä, mistä emme varsinaisesti keskustelleet. Odotamme innolla professori Kai Hakkaraisen tapaamista!

Seuraavaan kertaan,
Luovan verkoston luovat verkostoitujat