Month: September 2017

Tutkijatapaamisessamme ehdimme käydä läpi monia asioita. Pohdimme mm. arvosanojen vertailukelpoisuuden tärkeyttä ja yksi keskustelun myötä esille noussut asia oli valtakunnallisen peruskoulun päättökokeen käyttöönotto. Edistäisikö se lukioon tai ammattikouluun pyrkivien tasavertaisia sisäänpääsymahdollisuuksia? Vai olisiko päättökoe liian stressaava ysiluokkalaisille?

Opettajat antavat arvosanoja keskenään erilaisilla perusteilla. Tämä näkyi myös lukemassamme tutkimuksessa, jossa lukion kurssiarvosanoja vertailtiin ylioppilastutkinnon arvosanoihin. Koulujen välillä oli eroja siinä, miten hyvin ne vastasivat toisiaan. Peruskoulun opetussuunnitelmassa annetut arviointikriteerit ovat hyvin tulkinnanvaraisia ja väljiä. Jääkö arvioinnissa yksittäiselle opettajalle liikaa valtaa? Olisiko peruskoulun yhteinen päättökoe ratkaisu ongelmaan? Arvosanat antavat oppilaalle palautetta hänen osaamisestaan. Ei kai oppilaalle saa antaa virheellistä kuvaa hänen osaamistasostaan?

Arvosanoilla on väliä, kun hakee opiskelupaikkaa seuraavalta koulutusasteelta. Mielestämme on oppilaan oikeusturvan kannalta ongelmallista, jos arvosanoja ei voi luotettavasti vertailla keskenään. Kilpailu opiskelupaikoista voi olla kovaa, varsinkin suurilla paikkakunnilla, jolloin pienetkin erot arvosanoissa voivat olla ratkaisevia. Mitä jos tämä pieni ero johtuu mielivaltaisesta arvioinnista?

Päättökokeen avulla koulut saisivat palautetta opetuksensa tasosta ja pystyisivät kehittämään opetustaan. Pohdimme, johtaisiko tämä kilpailuun koulujen välillä. Kilpailusta voi seurata hyvääkin, esimerkiksi motivaatiotason nousua.

Riskinä on kuitenkin, että opettajat alkaisivat opettamaan päättökoetta varten. Toisaalta se ei välttämättä ole ongelma, jos päättökoe on laadukas ja mittaa osaamisesta olennaisia asioita. Hetkeen sidottu päättökoe on altis häiriötekijöille: entä, jos oppilas on kipeä? Tai jännittää niin paljon, ettei hän suoriudu kokeesta omalla tasollaan? Onko ysiluokkalainen liian nuori kokemaan tulevaisuuttaan määrittävän yksittäisen kokeen aiheuttaman stressin?

Asiassa on monta puolta ja aihe herätti ainakin meissä paljon pohdintaa. Millaisia ajatuksia sinussa heräsi?

Terveisin,

Lukiotiimi, the other half

 

Heips!

Meillä syntyi muutamia ajatuksia ja pohdintoja, joita ajattelimme että olisi kiva jakaa myös teidän muiden kanssa.

Alussa olimme kaikki hieman hämillään tutkimuksen teosta, koska se oli suurimalle osalle meistä niin uutta. Nyt kun on päästy kiinni jutun juoneen ja saanut käsitteitä auki, niin se auttaa meitä menemään eteenpäin. Olemme saaneet tutkimukseen nyt hieman eri näkökulman ja saaneet paremmin kiinni tutkimuksemme tarkoituksesta. Meillä oli kyllä aika hyviä pohdintoja jo alussa, mutta koko aika oppii uutta ja pystyy kehittämään tutkimusta eteenpäin. Työskentely meidän tiimissä sujuu joka kerta paremmin ja meidän tiimityömme hioutuu koko ajan vain paremmin yhteen.

Meitä myös hieman jännittää tuleva tutkijatentti. Siitä aiheesta on monta kysymysmerkkiä, esim. kun meidän nimikkotutkija ei ainakaan pääse kyseisenä päivänä paikalle, että vaikuttaako se asiaan vai ei. Olisiko tentti tarkoitus pitää hänen kanssaan ja tuleeko se olemaan meidän omasta vai hänen tutkimuksestaan.

Minkälaisia ajatuksia teillä muilla on herännyt esimerkiksi  juuri tuota tulevaa tutkijatenttiä koskien? Niitä olisi todella kiva kuulla!

Tsemppiä kaikille!

Terkuin Tanja ja Birgitta/Seikkailijat

Apua mikä tiistai! Tuntuu, että aivot on ihan jumissa.

Mietittiin yhdessä ryhmän kanssa, että mikä on meidän tutkimuksen teoreettinen näkökulma. Tämä käsite tuli uutena meille kaikille, eikä se ollutkaan niin yksiselitteinen kuin ajateltiin. Koitettiin löytää netistä apua, mutta ei löydetty suoraa vastausta mihkään, joten keskusteltiin asiasta ja päästiin yhteisymmärrykseen.

Oliks teilläki ongelmia käsitteen ymmärtämisessä ja hahmottamisessa?

Nyt aivot narikkaan ja nähdään muutaman päivän päästä!

ps. tässä teille Motivaatisafkan motivaatiobiisivinkki: https://www.youtube.com/watch?v=rxoViE3SMqw

Rakkaudella Tessy, Saara & Inkeri

Heippa toverit!

Tapasimme tutkijamme Heta Tuomisen viime viikolla ja pääsimme tarkemmin käsiksi paljon tunteita ryhmässämme herättäneeseen aiheeseen. Ajattelimme avata teille tutkimuksemme keskeisimpiä termejä, jotta teidän olisi helpompi seurata matkaamme. Sen jälkeen pohdimme  muutamia teemoja termeihin liittyen.

Keskeinen termi tutkimuksessamme on tavoiteorientaatiot, joita käytetään  apuna nuorten motivaation ja hyvinvoinnin tutkimisessa. Tavoiteorientaatioilla kuvataan opiskelijan henkilökohtaisen motivaation laatua ja sitä, mihin opiskelija oppimisessaan pyrkii. Erilaisia tavoiteorientaatioita voidaan tunnistaa  viisi kappaletta:

1. Oppimisorientaatio: pyrkimys oppia uutta ja kehittyä
2. Saavutusorientaatio: pyrkimys menestyä ja saada tuloksia.
3. Suoritus-lähestymisorientaatio: pyrkimys pärjätä muita paremmin ja näyttää kyvykkäältä muiden silmissä
4. Suoritus-välttämisorientaatio: pyrkimys välttää vaikutelmaa kyvyttömyydestä muiden silmissä
5. Välttämisorientaatio: pyrkimys vältellä vaivannäköä ja ponnistelua

Mielenkiintoista tavoiteorientaatioihin tutustumisessa oli pohtia, minkälaisia oppijoita itse olemme ja kuinka motivaatio vaihtelee tilanteesta ja opiskeltavan asian sisällöstä riippuen. Heta kertoikin meille, että monia orientaatioita voi esiintyä myös yhtä aikaa. Yllättävää kuitenkin oli se, kuinka tavoiteorientaatiot ovat suhteellisen pysyviä ja harvoin vaihtelevat ääripäästä toiseen. Jäimmekin Hetan kanssa pohtimaan, mitkä tekijät vaikuttavat orientaatioiden muodostumiseen.  Emme saaneet tyhjentävää vastausta kysymykseemme, mutta uskomme tavoiteorientaation syntyvän monen tekijän summana. Persoonallisuus on varmasti yksi tekijä, mutta hyvin tärkeä rooli on myös ulkoisilla tekijöillä, kuten sosiaalisilla suhteilla.

Hetan mukaan koulun alkaessa ekaluokkalaiset tulevat innoissaan kouluun oppimaan.  Shokeeraavaa oli mielestämme se, kuinka nopeasti tämä oppimisinto monilla laantuu ja muuttuu suoritushakuisemmaksi tai jopa oppimisen välttelemiseksi. Tavoiteorientaatiot alkavat siis muodostua jo hyvin nuorella iällä oppilaiden huomatessa, että heitä arvioidaan ja vertaillaan keskenään. Tästä voimmekin päätellä, että orientaatiot syntyvät hyvin paljon ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta, esimerkiksi opettajien suhtautumisesta oppilaiden väliseen kilpailuun.

Tunnistatko itsesi jostakin tavoiteorientaatiosta? Oletko huomannut muutoksia orientoitumisessasi erilaisissa oppimistilanteissa tai eri elämänvaiheissa?

Oppimisen iloa kaikille toivottaa,

Menestyksen hinta

Ps. Tutustu innostavan Hetan ajatuksiin opiskelumotivaatiosta ja hyvinvoinnista: https://youtu.be/5tBIabVgudc

Artikkelin ja tutkijatapaamisen pohjalta asiantuntijatiimimme jäi pohtimaan luonnonvärjäykseen liittyviä keskeisiä asioita. Huomiomme kiinnittyi mm. siihen, että kiinnostus luonnonväriaineiden muita kuin väriominaisuuksia kohtaan on lisääntynyt ympäristötietoisuuden myötä.

Luonnonväreillä on lääkinnällisiä, esim. antibakteerisia ja uv-säteiltä suojaavia ominaisuuksia. Kun väriaine on väriliemenä, jossa on tekstiili värjäytymässä, on siellä mukana antibakteerisia ominaisuuksia, esim. flavonoideja, jotka siirtyvät tekstiiliin.
UV-suoja syntyy, kun tekstiilissä oleva väriaine ”sitoo” UV-säteen, eikä päästä sitä iholle. Näin ollen tekstiilin käsittelystä voidaan poistaa yksi vaihe, kun nämä ominaisuudet saadaan värjäyksen yhteydessä.

Vaikka luonnonväreissä on todettu olevan paljon hyvää, on niiden matka värjäyksen valtavirtaan vielä pitkä. Ongelmana ovat mm. asenteiden ja rahan ohella tuotannolliset haasteet. Luonnonväreillä värjätyt vaatteet koetaan helposti ”ekohippien vauhkoiluna”. Tehtaiden tuotannon kääntäminen ympäristömyötäisempään suuntaan, vaatisi suuria investointeja ja motivaatiota, niin laitteiden kuin markkinoinnin saralla. Luonnonvärejä on hankala tuottaa tasalaatuisesti ja suuria määriä. Viljelyyn ei ole välttämättä tarpeeksi tilaa ja se vaatii tietynlaiset olosuhteet ja mm. kastelusta johtuva energiankulutus on suurta. Luonnonväriaineita saadaan lisäksi sienistä, levistä ja bakteereista joiden tuottaminen on huomattavasti nopeampaa ja helpompaa, eivätkä vaadi ympäristöltään samanalaisia resursseja kuin kasvien tuottaminen. Tutkija Riikka Räisänen uskoo niiden potentiaaliin tulevaisuuden väriaineden lähteinä.

Pohdimme ryhmässä millä tavalla ihmisten tietoisuutta ja mielenkiintoa saataisiin lisättyä luonnonvärjäystä kohtaan. Tietoisuutta voitaisiin mahdollisesti lisätä kampanjalla, jossa olisi mukana jokin suuri muotitalo. Tämä tuottaisi luonnonväreillä värjätyn pienen malliston, jotta ihmiset näkisivät että luonnonväreillä värjätyt vaatteet voivat olla moderneja ja kauniita.

Tutkimusryhmä,

Minttu, Helmi, Minna-Mari, Marja, Jenni, Jenna, Pauliina, Niina, Roosa ja Katri

Hellou!

Tänään pitämämme esityksen aikana esitetty kysymys inspiroi meitä tämän blogitekstin kirjoittamiseen. Emme olleet kyseenalaistaneet nimikkotutkijamme artikkelin englanninkielisyyttä ennen kuin saimme asiaa koskevan yleisökysymyksen eturivistä. Miksi artikkelin kieleksi on valittu juuri englanti eikä suomi, vaikka tutkimuksen kohteena on suomalainen koulujärjestelmä?

Aloimme pohtia mahdollisia taustalla olevia syitä artikkelin kielivalintaan. Saatoimme pitää itsestään selvyytenä tutkimusten nykypäiväisiä kansainvälisiä kielivaatimuksia, joilla tarkoitamme juuri englannin asemaa lingua francana. Toisaalta toisen asteen koulutuksen järjestäminen ja arviointi Suomessa kiinnostaa myös maailmalla, koska suomalainen koulujärjestelmä on aina ollut arvostettu ja maineikas hyvästä menestyksestä kansainvälisissä vertailuissa, esimerkiksi PISA-testeissä.

Näin jälkikäteen ajateltuna koimme itsekin haasteita artikkelin vieraskielisyydestä. Workshopissa huomasimme, ettei tutkimuskysymysten kääntäminen suomeksi ollutkaan aivan suoraviivaista. Englannin kielen käsitteistö on usein monipuolisempaa ja kattavampaa kuin suomen kielessä. Yhden englanninkielisen sanan selittämiseen vaaditaan usein monta suomen sanaa. Toisaalta suomen kielen suppeus ilmenee myös esimerkiksi niin, että yhdellä suomenkielisellä sanalla tai käsitteellä saattaa olla englanniksi monia tarkempia termejä, esimerkiksi politiikka tarkoittaa tarkastelukulmasta riippuen politics, policy, polity ja the political.

Tutkijamme Sirkku Kupiainen oli onneksi ajatellut ryhmäämme antaessaan artikkelin tueksi sitä avaavan suomenkielisen videon. Kieltämättä suomenkielinen materiaali auttoi itse artikkelin ja sen sanaston ymmärtämistä.

Oletteko te kohdanneet kielellisiä haasteita artikkelinne kanssa?

Best regards,

Half of Lukiotiimi

Tutkimukseen tutustuessa törmää jatkuvasti toinen toistaan kummallisempiin sanoihin, joita on vaikea käsittää suomenkielisiksi. Kollaboraatiot ja transitiot hyppivät silmille ja saavat minut kyseenalaistamaan kykyni ymmärtää äidinkieltäni.

Tuntuu siltä, että vaikeaselkoinen kieli olisi tutkimustyössä itseisarvoista.

Suosikkisanaksemme on matkan aikana valikoitunut tutkijatapaamisessakin noin kolme miljoonaa kertaa mainittu artefakti. Nimikkotutkijatekstissämme artefakteista kerrotaan seuraavaa: “Artefaktit ovat ulkoisia työvälineitä, joita mieli voi käyttää apunaan, mutta jotka eivät varsinaisesti kuitenkaan kuulu mielen omaan toimintaan tai muuta olennaisesti sen toiminnan luonnetta”.

Kun tarpeeksi märehdimme artefaktin määritelmää kävi ilmi, ettei se suinkaan korista tekstiämme turhaan, vaan palvelee tärkeää tarkoitusta. Artefakti on tiivis ja helppo tapa ilmaista kerralla kaikki nuo mahdolliset ulkoiset työvälineet. Se voi olla jokin fyysinen esine, kuten tietokone, joka helpottaa verkoston välistä viestintää. Se voi olla myös jokin sosiaalinen käytäntö – viitataan sen merkiksi, että haluaa käyttää puheenvuoron.

Vaikeaselkoinen kieli helpottaa aiemmin käsiteltyihin asioihin viittaamista. Kaikessa ironiassaan se siis oikeasti helpottaa tutkimustekstin lukemista ja käsittelemistä. Hankala kieli on siis artefakti. Artefakti on artefakti.

 

Juuso / Luova verkosto

Tässä ensimmäisessä blogipostauksessamme esittelemme ryhmämme jäsenet sekä kerromme syitä, jotka johtivat meidät valitsemaan hiljaista tietoa käsittelevän lööpin.

Olen ensimmäisen vuoden kotitalousopettaja-opiskelija, jonka opiskelu- ja työhistoria pitää sisällään hyvin erilaisia Suomen oppilaitoksia sekä julkisella että yksityisellä puolella. Yhteinen nimittäjä löytyy ehkä siitä, että kaikki edellämainitut opiskelut ja työt ovat suuntautuneet muita ihmisiä kohti. Eli ei, minusta ei saisi insinööriä tai yksinäistä tutkijaa millään muotilla.
Miksi valitsin juuri tämän kyseisen lööpin? Hiljainen tieto ohjaa monia toimintoja eri organisaatioissa. Niin, miksi sitä siis pitäisi mystifioida käytännössä millään lailla? Sitä en minäkään ymmärrä. Miksi on ihmisiä, jotka pitävät tärkeää tietoa itsellään? Onko kyseessä kenties salaseuramainen toiminta? Tätä seikkaa ja lööpin arvoituksellista sanamuotoa selvittääksemme, päätimme perustaa oman pienen salaseuramme. 🙂

-Anne Olenius, kotitalousopettajan opintosuunta

En ihan tajunnut mistä lööpissä puhuttiin, mutta jäin pohtimaan mitä se tarkoittaa. Kävin katsomassa muitakin lööppejä, mutta palasin tämän luo. Mitä tässä sanotaan? Mystifiointi sanana herätti pohtimaan jotakin taianomaisesti tapahtuvaa. Lööpin mystiikalla on yhteys johonkin isompaan, johonkin hiljaiseen, salaiseen tietoon. Lööppi kertoi, että nyt siitä voi jo puhua. Siis mistä? Ja miksi juuri nyt? Mikä on muuttunut? Lööppi tuntui kiinnostavalta ja ajattelin, että tästä pitää ottaa selvää. Uteliaisuus ajaa paikkoihin joita ei vielä tunne ja sieltä voi löytyä jotain jännittävää.

–Jaana Krouvi, käsityönopettajan opintosuunta

Päädyin kirjoittamaan nimeni hiljaista tietoa koskevaan otsikkoon, koska aihe kiinnostaa minua. Olen huomannut työelämässä, että hiljaista tietoa on vaikea määrittää ja sen välittäminen on hyvin hienovaraista ja epätarkkaa. Hiljainen tieto jää usein hiljaiseksi eikä välity eteenpäin. Uskoisin, että siitä johtuu monissa ammateissa olevat perinteet tai käytännöt, joita kukaan ei oikein osaa selittää tai perustella. Tällöin niitä on myös vaikea tutkia tai todentaa.

-Reeta Vähämäki, kotitalousopettajan opintosuunta

Hei! Olen Mirva, entinen insinööriopiskelija, nykyinen käsityönopettajaksi opiskeleva tapaus. Taustaltani löytyy useamman vuoden työkokemusta, ja melkein AMK insinööri tutkinto, joten olen saanut kohdata useampaakin erilaista hiljaista tietoa elämäni aikana. Tästä huolimatta en alkuun osannut hahmottaa mitä hiljainen tieto oikeastaan on, ja sen takia aihe tulikin valittua. Vieläkin sen määritteleminen tuottaa itseni ja ryhmän kesken ajoittain hankaluuksia, mutta eiköhän sekin vielä muutu!

-Mirva Kontio, käsityöopettajan opintosuunta

Olin aikaisemmin kuullut hiljaisen tiedon käsitteestä, ja olin silloin käsittänyt sen määritelmällisesti olevan tietoa, josta ei voi puhua. Oli siis mielenkiintoista tutkia aihetta lisää ja itselleni uudesta näkökulmasta. Hiljaisen tiedon merkitys on tullut tutuksi varsinkin käsitöitä opiskellessani. Valitsin lööpin myös siksi, että koin voivani mahdollisesti haastaa tutkijaa, sillä hiljaisen tiedon käsite on melko häilyvä ja siitä voi saada hyvää keskustelua.

-Johanna Niiranen, käsityöopettajan opintosuunta

Kun olimme saaneet ryhmän kokoon ja aloimme keskustella valitsemastamme lööpistä, kävimme läpi useita pohdintoja ja näkökulmia hiljaisesta tiedosta ja sen mystifioinnista. Ryhmämme jäsenillä tuli mieleen useita esimerkkejä työelämästä, jossa hiljaisen tiedon onnistunut jakaminen olisi tarpeen. Aiheemme, hiljainen tieto, vaikuttaa haastavalta, mutta myös mielenkiintoiselta ja tärkeältä.

-Salaseura

 

Koululainen Erin Norris kirjoitti mielipiteenään (HS 13.9.2017), että digioppiminen aiheuttaa jo päänsärkyä. Hänen mukaansa digitalisoitumisen fyysiset vaikutukset näkyvät ja tuntuvat oppilaissa paitsi päänsärkynä, myös huonona ryhtinä. Useiden tuntien näytön tuijotus päivittäin väsyttää.

Älylaitteet ovat useimmilla nuorilla käytössä aamusta iltaan. Pientä ruutua tuijotetaan ja viestejä vaihdetaan eri alustoilla niin, että joku kuulemma näkee unensakin viestivaihdon muodossa emojein koristettuna!

Vielä muutama vuosi sitten koulu oli rauhan satama, mitä tulee älylaitteiden käyttöön. Tokihan joskus käytiin erillisessä ”koneluokassa”, mutta kännykät kerättiin tuntien ajaksi pois. Tunnilla istuttiin pöydissä ja käytettiin paperia, kynää ja kirjaa. Älytaululle sentään katsottiin.

Tällä hetkellä jo ala-asteella digitaalisuus on huomattavasti enemmän läsnä. Koneluokkia ei välttämättä ole erikseen, vaan tabletit tuodaan tarvittaessa luokkaan. Joissakin kouluissa ne on saatu jopa omaksi. Itse hankitut kännykät saavat olla mukana ja niitä myös hyödynnetään opetuksessa. Koulun älylaitteita kun ei aina riitä kaikille. Läksynä voi olla kännykällä kuvaaminen ja kuvasta kirjoittaminen, suoraan luokan blogiin. Ja puhun nyt kolmasluokkalaisista.

Omia laitteita ei velvoiteta ostamaan, mutta oletus on, että joka kodista löytyy perussetti tietoteknisiä laitteita sekä aikuinen, joka osaa niiden käytössä neuvoa. Legendan mukaanhan lapset neuvovat vanhempiaan digiasioissa, mutta kun matikkapeli kaatuu kesken läksyjen teon juuri, kun pistekoppa on melkein kukkuroillaan, joutuvat useimmat ala-asteikäiset lapset toistaiseksi vielä kokeilemaan ihan perinteistä konstia: ”Äitii…!”

Vaikka uusimmat kasvatusohjeet ovat jo hylänneet ruutuajan käsitteen, neuvoton vanhempi saa myös päänsärkyä ja miettii pelilaitteiden täystuhoa, nähdessään lapsensa lopulta oikaisevan niskansa ja verestävin silmin lopettelevan läksyjenteon läppärillään, siirtyväkseen tyytyväisenä huokaisten nojatuoliin poikittain pelaamaan kännykkäpeliä.

Jokaisella ajalla on omat uusiin ilmiöihin liittyvät kauhuskenaarionsa, mutta kyllä liika on liikaa. Ihmistä ei ole luotu ympärivuorokautiseen ruudun tuijotteluun. Fyysiset haitat alkavat näkyä joskus vasta vuosien kuluttua, mutta digitaalisten laitteiden liikakäyttö aikaansaa myös levottomuutta, pahantuulisuutta ja jopa arjen hallinnan menetystä, mikäli unohtaa hoitaa arkihommansa pelin ääressä istuessaan.

Mielestäni on tervettä, jos koululaiset ja opiskelijat ovat huomanneet tämän itse. Ehkä trendi on kääntymässä fyysisen läsnäolon suosimiseen viestittelyn sijaan? Vai… kohdistuukohan lasten ja nuorten mielestä digin vähennystarve vain koulun vaatimaan osuuteen?;)

Anne / Digijengi

 

Motivaatiosafka tapasi oman nimikkotutkijansa, Kristiina Janhosen, maanantaina Cafe Javassa. Olimme kukin keränneet kysymyksiä artikkelista etukäteen ja kaikista mieltä askarruttavista ajatuksista pääsimmekin keskustelemaan tutkijan kanssa.

Pienen jännityksen tueksi tilasimme juotavaa ja pientä syötävää haastattelun ajaksi koko porukalle.
Keskustelu lähti todella luontevasti käyntiin ja Janhosen innostus aihetta kohtaan huokui hänen tavasta kertoa tutkimuksestaan. Saimme kysyttyä kaikki ennalta miettimämme kysymykset ja olikin hieno huomata, että meidänkin kiinnostuksemme kasvoi kun kysymyksiä alkoi tulla luontevasti ja paljon.

Oli hienoa päästä lähelle tutkijaa ja kuulla hänen ajatuksiaan livenä, eikä vain artikkelin kautta. Vaikka tekstin lukeminen onkin antoisaa ja mielenkiintoista, tämä kasvokkain tapaaminen auttaa ymmärtämään kaikki pienimmätkin nyanssit ja tällä tavalla teksti sai lisää syvyyttä. Tutkijan tapaaminen oli hyvin antoisa kokemus ja se antoi tekstille kasvot.

Inkeri / Motivaatiosafka