Motivaation laatua määrittämässä

Heippa toverit!

Tapasimme tutkijamme Heta Tuomisen viime viikolla ja pääsimme tarkemmin käsiksi paljon tunteita ryhmässämme herättäneeseen aiheeseen. Ajattelimme avata teille tutkimuksemme keskeisimpiä termejä, jotta teidän olisi helpompi seurata matkaamme. Sen jälkeen pohdimme  muutamia teemoja termeihin liittyen.

Keskeinen termi tutkimuksessamme on tavoiteorientaatiot, joita käytetään  apuna nuorten motivaation ja hyvinvoinnin tutkimisessa. Tavoiteorientaatioilla kuvataan opiskelijan henkilökohtaisen motivaation laatua ja sitä, mihin opiskelija oppimisessaan pyrkii. Erilaisia tavoiteorientaatioita voidaan tunnistaa  viisi kappaletta:

  1. Oppimisorientaatio: pyrkimys oppia uutta ja kehittyä
  2. Saavutusorientaatio: pyrkimys menestyä ja saada tuloksia.
  3. Suoritus-lähestymisorientaatio: pyrkimys pärjätä muita paremmin ja näyttää kyvykkäältä muiden silmissä
  4. Suoritus-välttämisorientaatio: pyrkimys välttää vaikutelmaa kyvyttömyydestä muiden silmissä
  5. Välttämisorientaatio: pyrkimys vältellä vaivannäköä ja ponnistelua

Mielenkiintoista tavoiteorientaatioihin tutustumisessa oli pohtia, minkälaisia oppijoita itse olemme ja kuinka motivaatio vaihtelee tilanteesta ja opiskeltavan asian sisällöstä riippuen. Heta kertoikin meille, että monia orientaatioita voi esiintyä myös yhtä aikaa. Yllättävää kuitenkin oli se, kuinka tavoiteorientaatiot ovat suhteellisen pysyviä ja harvoin vaihtelevat ääripäästä toiseen. Jäimmekin Hetan kanssa pohtimaan, mitkä tekijät vaikuttavat orientaatioiden muodostumiseen.  Emme saaneet tyhjentävää vastausta kysymykseemme, mutta uskomme tavoiteorientaation syntyvän monen tekijän summana. Persoonallisuus on varmasti yksi tekijä, mutta hyvin tärkeä rooli on myös ulkoisilla tekijöillä, kuten sosiaalisilla suhteilla.

Hetan mukaan koulun alkaessa ekaluokkalaiset tulevat innoissaan kouluun oppimaan.  Shokeeraavaa oli mielestämme se, kuinka nopeasti tämä oppimisinto monilla laantuu ja muuttuu suoritushakuisemmaksi tai jopa oppimisen välttelemiseksi. Tavoiteorientaatiot alkavat siis muodostua jo hyvin nuorella iällä oppilaiden huomatessa, että heitä arvioidaan ja vertaillaan keskenään. Tästä voimmekin päätellä, että orientaatiot syntyvät hyvin paljon ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta, esimerkiksi opettajien suhtautumisesta oppilaiden väliseen kilpailuun.

Tunnistatko itsesi jostakin tavoiteorientaatiosta? Oletko huomannut muutoksia orientoitumisessasi erilaisissa oppimistilanteissa tai eri elämänvaiheissa?

Oppimisen iloa kaikille toivottaa,

Menestyksen hinta

Ps. Tutustu innostavan Hetan ajatuksiin opiskelumotivaatiosta ja hyvinvoinnista: https://youtu.be/5tBIabVgudc

13 Replies to “Motivaation laatua määrittämässä”

  1. No tämäpä on mielenkiintoista! Omalla kohdallani sanoisin, että ikä on vaikuttanut merkittävästi siihen, millainen orientaatiovaihe milloinkin on “ollut päällä”; nuorempana sitä vältteli viimeiseen asti mukavuusalueeltaan poistumista ja mitään edes ponnistelemiseen viittaavaa,ja nyt taas voisi rämpiä kolme viikkoa suossa oppiakseen uutta!

    1. Eikös! Me ollaan ryhmän kanssa innoissaan tutustuttu syvemmin ja syvemmin aiheeseen! Jokaisella on kuitenkin jotain kokemuksia oppimisesta, motivaatiosta ja opiskelun vaikutuksesta hyvinvointiin.

      Itse olen ollut hyvin saavutusorientoitunut oppija ja saanutkin aina hyviä arvosanoja. Toisaalta olen ollut myös hyvin herkkä stressaantumaan ja uupumaan itse itselleni asetetuista paineista. Nyt tuntuu, että olen nykyään enemmän oppimishakuisempi, sillä halu opiskeluun lähtee ennemminkin kiinnostuksesta kuin pakosta pärjätä hyvin.

      Myöhemmin varmasti avaamme tarkemmin myös tavoiteorientaatioiden vaikutusta hyvinvointiin tutkimuksessamme 🙂

  2. Olipa mielenkiintoinen teksti! Olen Mintun kanssa samaa mieltä siitä, että ikä vaikuttaa siihen millainen tavoiteorientaatio on. Tunnistan itsestäni tällä hetkellä täysin eri tavoiteorientaatioita kuin mitä lukiossa oli. Kun pohditte ryhmässänne näitä, niin mikä tavoiteorientaatio dominoi?

    1. Moikka Tessy! Mikä sai tavoiteorientaatiosi muuttumaan? Miksi ja miten se oli erilainen lukiossa kuin nyt?

      Meillä ryhmässä yleinen trendi oli oppimishakuisuuden lisääntyminen yliopistossa, kun on päässyt opiskelemaan aihetta, joka itseä todella kiinnostaa. Toki monella oli myös teini-iässä ollut “ei vois vähempää kiinnostaa” -vaihe ja huomasimme, että suhtautuminen saattoi olla hyvin ainekohtaista. Toiset olivat vältelleet matikkaa ja toiset kieliä. Osa on myös kotonaan “diagnosoinut” perheenjäseniään, hauskaa kun nämä asiat pyörivät päässä jatkuvasti 😀

      1. Juurikin näin ja kuitenkin tämän tutkimuksen mukaan tavoiteorientaatioryhmien todettiin olevan ajallisesti melko pysyviä. Muutoksia kyllä tapahtuu, mutta ne suuntautuu pääosin toisiin samankaltaisiin ryhmiin ja muutoksia hyvin erilaisiin ryhmiin oli vain vähän. Olisi mielenkiintoista kuulla löytyykö ketään joka olisi omasta mielestään loikannut äärilaidasta toiseen eli esim. oppimisorientoituneesta välttämisorientoituneeksi?

  3. Väliä on varmaan myös arvioinnin tavalla. Tuliko teillä puheeksi tutkijan kanssa, miten pieniä, tai miksei isompiakin, koululaisia kannattaisi arvioida, jotta se tukisi oppimisinnon säilymistä?

    Tunnistan, että itselläni on pienestä asti ollut jonkinlainen yhdistelmä oppimismotivaatiota ja suoritus-lähestymisorientaatiota.

    1. Heips Tytti! Tämä aihe tulikin esiin tutkijatapaamisessamme. Hetan mukaan olisi tärkeää, että sosiaalista vertailua ja kilpailua ei korostettaisi koulumaailmassa. Oppiminen ja kehittyminen tulisi suhteuttaa oppilaan omaan tasoon, eikä muihin oppilaisiin.

      Opettajalla onkin suuri rooli pienen koululaisen elämässä, ja hänen kannustuksensa tai negatiivinen suhtautumistapansa saattaa vaikuttaa hyvin paljon oppilaan kuvaan itsestään ja oppimisestaan.

      1. Lisäisin Sannin kommenttiin vielä, että esimerkiksi sillä, että annetaan varsinaiset arvosanat vasta myöhemmillä luokilla, pyritään varmasti välttämään paineiden kasaamista pienten hartioille. Päädyimme pohdinnassamme kuitenkin sellaiseen ongelmaan, että vaikka koulussa ei oppilaita vertailtaisikaan, yleensä vanhemmilla on tarve saada jonkinlainen konkreettinen näyte lastensa oppimisesta. Tämä on varmasti koko meidän yhteiskunnassamme vallitseva asenne, jota siksi on todella hankalaa alkaa muuttaa.

        Hetan tutkimuksen mukaan olisi tärkeää, että tavoiteorientaatiot tunnistetaan, ja oppilaita tuettaisiin niiden mukaan yksilöllisesti. Varsinainen ongelma lieneekin se, mistä resurssit tällaiseen toimintaan saataisiin. 🙂

  4. Moi Sanni! Vastasit kysymykseesi, minulla siis täysin samat syyt tavoiteorientaation muuttumiseen kuin ryhmässänne 🙂 Minkälainen motivaatio on milloinkin vaikuttaa siis paljon!

  5. Moikka!
    Olipas mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus. Omat tavoitteeni oppimiseen ja tulosten pääsyyn on ehdottomasti se miten mielenkiintoinen aihe on ja motivoiko se minua. Ala jota nyt opiskelen on miljoona kertaa motivoivampaa kuin esimerkiksi ylä-asteen historian tunnit 😀 Opettajalla on myös tässä kohtaa suuri painoarvo, koska se voi tehdä todella tylsästäkin aiheesta mielenkiintoisen.
    Voin sanoa, että ylä-asteella minun motivaationi oli aivan erilainen kuin ammattikoulussa tai nyt yliopistossa. Siihen tietenkin vaikuttaa se, että oppiaineet painottuivat minua kiinnostaviin aihepiireihin. Ylä-asteella kaikki tuntui tylsältä ja pyrittiin pääsemään sieltä mistä aita on matalin. Toki murrosikä, kavereiden mielipide ja yleinen negatiivinen asenne kouluun vaikutti suuresti asiaan. Olisipa minulla ollut samanlainen motivaatio silloin kuin nyt yliopistossa, olisi varmaan ollut hauskempaa istua tunneilla 😀 Miten ylä-aste ikäiset saisi oikeasti enemmän innostumaan erilaisista oppiaineista? Vai onko se vain aina pakkopullaa ja väkinäistä suorittamista numeroiden takia?
    Komppaan aikaisempia siinä, että iällä on myös todella paljon merkitystä ja ympäristössä missä opiskelet. Minulla ja koko “luokallani” nyt yliopistossa on mielestäni todella korkea motivaatio ja halu tähdätä korkealle. Tämä ei ainakaan lannista kenenkään motivaatiota vaan päinvastoin. 🙂
    Allekirjoitan tämän lauseen “pyrkimys pärjätä muita paremmin ja näyttää kyvykkäältä muiden silmissä.” Onko tämä jopa liian esillä nykyään ylä- sekä alakouluissa ja myös korkeakouluissa? Erittäin kilpailuhenkinen ja suorituskeskeinen yhteiskunta, perheet tai ystävät vaikuttavat tähän paljon. Hyviä numeroita? Paineita? Riitoja? Motivaatiota? Tällä on hyviä vaikutuksia, mutta myös huonoja. Onko tämä enemmän hyvä vai huono? Mitä muut olette mieltä?

    1. Moi Janette! Hyvä kysymys, todellakin vaikea tehtävä saada yläasteikäiset innostumaan enemmän oppimisesta. Valinnaisuuttakin taitaa jo jonkin verran olla. Näkisin kuitenkin tärkeänä, että oppimisen iloa jotenkin painotettaisiin opettajien (ja vanhempien) toimesta sen sijaan, että odotettaisiin hyviä numeroita.

      Henkilökohtaisesti olen todellakin sitä mieltä, että arvosanoihin keskitytään aivan liikaa. Totta taitaa olla kuitenkin se, että parempaakaan mittaria oppimiselle ei olla keksitty. Kuitenkin mielestäni lähtökohdan pitäisi olla se, että kouluun mennään oppimaan, ei kilpailemaan ja saamaan muita parempia arvosanoja. Näin voidaan välttyä turhalta stressiltä. Eri asia on mielestäni kilpailla itsensä kanssa, ja sitä paitsi hyvät arvosanat seuraavat luonnollisesti oppimisen perässä.

  6. Juolahti vielä mieleeni, että Jyväskylän yliopiston tutkija Sami Määttä ryhmineen on tutkinut amislaisten motivaatiota ja miten se vaikuttaa koulun kesken jättämiseen. He kehittävät mittarin, jolla alhaisen motivaation tyypit voitiin tunnistaa heti koulutuksen alussa sekä intervention, jolla heitä tuettiin. Kaikki interventio-ryhmäläiset suorittivat tutkinnon loppuun. Ja jollen ihan väärin muista niin interventio piti sisällään ihan vaan säännöllisen tukitunnin jonka aikana näitä opiskelijoita jeesattiin pitämään settinsä kasassa ja vähän organisoimaan ja suunnittelemaan toimintaansa.

    1. Onpa hienoa kuulla, että on pystytty paikantamaan tukea tarvitsevat. Nimikkotutkijamme Heta Tuominen myös korosti, että opettajien tulisi osata tunnistaa eri tavoiteorientaatiot, jotta osataan ottaa huomioon yksilölliset erot ja osoittaa tuki sitä tarvitseville.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *