Kasveilla värjätessä saadaan aikaan pehmeitä ja uniikkeja sävyjä. Koskaan ei voida tarkalleen tietää millainen värjäystuloksesta tulee. Värjäystulokseen vaikuttavat monet asiat kuten värjäyksessä käytettävien kasvien kasvupaikka, keräysajankohta sekä puretusaineet. Mitä puretusaineet ovat ja mitä erilaisia puretusaineita on olemassa?
Yleisesti purettaminen tarkoittaa värjättävän tekstiilin käsittelyä erilaisilla metallisuoloilla. Värjäysprosessissa puretteet eli puretusaineet kiinnittävät värin värjättävään materiaaliin kuten lankoihin ja vaatteisiin. Yleisin kasvivärien purete on aluna eli kaliumalumiinisulfaatti. Puretusaineiksi sopivat niin hapot kuin emäkset, kuten tuhkalipeä tai hapoista oksaalihappo. Eri puretusaineilla saadaan samasta värjäysmateriaalista erilaisia värejä ja värisävyjä. Jotkut puretteet myös kirkastavat sävyä tai antavat muita ominaisuuksia materiaalille.
Erilaisia puretusaineita:
Aluna eli kaliumsulfaatti ei muuta kasvista saatavaa väriä. Sitä käytetään 10-20% värjättävän kappaleen kuivapainosta.
Viinikivi eli kaliumbitartraatti vahvistaa puretusaineen tehoa, kirkastaa väriä (erityisesti punaista ja keltaista) ja auttaa väriä kiinnittymään tasaisesti. Sitä käytetään 5-20% värjättävän painosta.
Tinasuola eli stannokloridi kirkastaa punaisia, oransseja ja keltaisia värejä. Sitä käytetään 1-2% värjättävän painosta, jos puretetaan alunalla niin 2-3%. Kappale pitää pestä värjäyksen jälkeen sillä tina haurastuttaa ja kovettaa kappaletta.
Kuparivihtrilli eli kuparisulfaatti, muuttaa keltaisen sävyn vihertäväksi tai rusehtavaksi, vihertävän tummaksi tai oliiviin vivahtavaksi. Muuttaa punaisen ruskeaan taittavaksi tai ruskean tummaksi. Se myös lisää kappaleen valonkestoa
Rautavihtrilli eli ferrosulfaatti tummentaa ja muuttaa sävyjä, esimerkiksi muuttaa keltaisen harmaanvihreäksi tai harmaaksi, karmiininpunaisen sinipunaiseksi jne.
Ammoniakki saattaa kirkastaa värejä. Sitä käytetään myös liuottamaan värejä jotka eivät liukene veteen esim. Sienillä ja jäkälillä värjätessä.
Glaubersuola eli natriumkarbonaatti parantaa väriaineiden tarttumista tasaisesti kuituun. Se estää myös tummia värejä tulemasta laikukkaiksi rautapuretuksen yhteydessä.
Puretusaineisiin liittyy paljon kriittisyyttä, sillä osa niistä on todettu vaarallisiksi suurina pitoisuuksina. Esimerkiksi kaliumdiromaatti on todettu syöpää aiheuttavaksi ja kuparisulfaatti on ympäristölle vaarallinen, erityisesti vesieliöille. Vaarallisten aineiden tilalle on kuitenkin kehitelty luonnonpuretteita jotka ovat turvallisia.
Roosa/Luonnonväritiimi