Projektin tavoitteena on muodostaa genominlaajuinen kuva Koillis-Euroopan muinaisista asukkaista Suomessa, Luoteis-Venäjällä ja Baltianssa. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat monitieteellisiä – biologiaa, arkeologiaa ja kielitiedettä: Keitä olivat ihmiset, jotka asuivat täällä muinaisina aikoina? Miten alueen asukkaiden geneettinen rakenne on muuttunut vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa? Milloin suomalais-ugrilaisten kielten puhujat saapuivat alueelle? Mihin arkeologisiin löytöihin (arkeologisiin kulttuureihin) tuo mahdollinen suomalais-ugrilainen geneettinen perintö liittyy? Entä ketkä asuivat täällä ennen kuin suomalais-ugrilaiset ilmestyivät kuvaan? Tai saapuiko uralilainen kieliperhe lainkaan maahanmuuttajien mukana, vai omaksuivatko paikalliset asukkaat uuden kielen ehkä jostain muusta syystä?

Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia sekvensoimalla DNA:ta pääasiassa Koillis-Euroopan alueelta löytyneistä muinaisten ihmisten jäänteistä. Projektin kotiorgaanisaationa toimivat Helsingin ja Turun yliopistot ja se toteutetaan tiiviissä yhteistyössä saksalaisen Jenan kaupungissa sijaitsevan Max Planck -instituutin sekä Sveitsissä sijaitsevan Zürichin yliopiston kanssa. Sekvensoituja muinaisgenomeja vertaillaan populaatiogeneettisesti niin toisiinsa kuin koillisen Euroopan nykyistenkin asukkaiden genomeihin. Tuloksia vertaillaan myös ajantasaiseen kielitieteelliseen ja arkeologiseen aineistoon yhteistyössä näiden alojen asiantuntijoiden kanssa.

Uralilaisten kielten puhuma-alueet. Kuva Honkola ym. J. Evol. Biol. 2013.

Suomen maaperä on varsin hapan, ja tästä syystä orgaaniset jäänteet, kuten luut eivät yleensä säily kauemmin kuin 1000–1500 vuotta. Projektin Suomea käsittelevä osa keskittyykin lähinnä rautakauden ja 1800-luvun väliseen ajanjaksoon. Jotta väestöissä tapahtuneita muutoksia pystytään seuraamaan kauemmas vuosituhansien taakse, analysoidaan projektissa näytteitä myös muilta alueilta, joita suomalais-ugrilaiset tänä päivänä asuttavat tai joita heidän tiedetään joskus asuttaneen. Käytännössä näytteitä pyritään saamaan kaikilta esihistorian periodeilta eli kivikaudelta metallikausille ja aina historialliselle ajalle saakka. Maantieteellisesti tutkimusten pääkohteena ovat metsä- ja metsä-arovyöhykkeet Itämeren itärannan ja läntisen Siperian välillä. Jotta Koillis-Euroopan kehityskulkuja ja sen populaatioiden kontakteja pystytään ymmärtämään kokonaisvaltaisesti, analysoidaan projektissa myös naapurialueilta ja -kulttuureista peräisin olevia näytteitä.

Osa kalloa.