Mitä tapahtuu, kun parisenkymmentä innostunutta valtiotieteilijää laitetaan Helsinki Think Companyn tiloihin Tieteestä toimintaa -kurssille?

Joskus ne todella huonoilta vaikuttavat keksinnöt ovat niitä kaikista parhaimpia: Post it -lapuista kiittäminen on Spencer Silverin kehittämää surkeaa liimaa.

Läjäpäin post it -lappuja, joihin on kirjoitettu lukemattomia ideoita, ongelmia, ajatuksia, suunnitelmia ja ratkaisuehdotuksia! Informaatioähkyisten lappusten lisäksi on käytetty myös useita keskikokoisia ja suuria papereita sekä teippiä. Jotta paperinkulutus ei olisi syksyn aikana aivan out of control, kirjoitetaan kurssin tapahtumista tälleen modernisti sähköisessä muodossa.

Viime viikolla kaikki ryhmät puivat ja pohtivat haasteitaan edelleen. Tällä kurssilla kaikki etenevät koko ajan syvemmälle ja syvemmälle omaan ongelmaansa ja pyrkivät kaivamaan kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät ajatukset omista mielistään — ja miksei joskus myös kavereiden mielistä. Joku pohti ääneen, voisivatko ryhmät vaihtaa ajatuksia myös keskenään (kuka tietää, ehkä tärkeimmät ajatukset löytyvätkin muutaman metrin päästä) ja miltei saman tien työpajaan sisällytettiinkin “auta kaveria” -kierros: kaksi ryhmää laitettiin esittelemään omia haasteitaan ja ideoitaan toisilleen. Tällä tavoin voitiin esittää kysymyksiä ja ideoita puolin ja toisin sekä jopa vähän hiillostaa toisia ryhmäläisiä. Harjoituksen sivutuotoksena (tai lopputuloksena) oli tietysti taas lisää tussinjäljillä täytettyä paperia, joihin yritettiin ilmaista, mikä haasteen ratkaisemiseen liittyvä laajempi visio oikein on.

Vision tiivistäminen ei muuten ollut kauheen helppoa.

[Side note: siis kuinka mahtava on kurssi, jota muokataan saman tien opiskelijoiden ideioiden mukaan?!]

Teemme kurssilla myös paljon muutakin kuin vain tuhlaamme post it -lappuja. Perjantaina 26.9. oli vuorossa kumppanin tapaaminen. Oma tiimimme — nimeltään Vihreä ryhmä — vieraili iltapäivällä yhteistyökumppanin luona, nyt jo toisen kerran. Tuolloin pääsimme keskustelemaan haasteestamme lisää niin oman yhteyshenkilön kuin toisen projektin kannalta keskeisen työntekijänkin kanssa. Vajaan parituntisen aikana saatiin selville paljon lisää tarpeellista taustatietoa, joiden avulla on taas helpompi jatkaa eteenpäin. Yhteistyökumppanimme myös varmisti, että Vihreän ryhmän jäsenet pysyivät tapaamisessa hereillä ja tarjosi iltapäiväkahvit ja vähän mahantäytettäkin. Vähän kehnommin kävi eräälle toiselle ryhmälle, jonka pirteysasteesta ei kuuleman mukaan oltu yhtä huolissaan.

Koska kumppanivierailulta ei ole salamyhkäisyyden vuoksi yhtään kuvaa, saatte sen sijaan tänään selville, milloin Vihreän ryhmän seuraava blogivuoro on.

Mainittava on vielä se fakta, että tällä kurssilla on tosi mahtava yhteishenki niin ryhmien sisällä kuin välilläkin! Ryhmätyöskentely on sujunut todella hyvin, kun kaikki ovat innostuneita aiheesta ja sitoutuneita kurssin toimintaan. Ryhmäläisiltä on löytynyt myös muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jo edellisessä blogipostauksessa mainittuja maailmanparannushaluja. Summa summarum, tämän kurssin puitteissa koetaan ehkä koko yliopistouran parhaita ryhmätyökokemuksia. Tällaisessa ympäristössä ja näin mahtavalla porukalla tieteestä sataprosenttisen varmasti syntyy toimintaa.