Soittoja, säpinää ja suoraa toimintaa

Viikko alkoi merkittävän virstanpylvään saavuttamisella: jokaisen ryhmän ongelma ja visio sinetöitiin (ainakin väliakaiseen) lopulliseen muotoonsa toistenkin tarkasteltavaksi ja arvioitavaksi. Ryhmämme ongelma saatiin näppärään, ytimekkääseen pakettiin, mutta visio jäi rönsyileväksi. Tämä kuitenkaan tuskin osoittautuu ongelmaksi, sillä viime viikkoinen kumppanitapaaminen kannusti meitä tuottamaan useita ratkaisuja, eikä niinkään yhtä aivan loppuun asti pureskeltua konseptia.IMG_2156

Kun maanantaina kävi käsky ryhtyä tavoittamaan henkilöitä, joiden arvioimme tuntevan haasteemme kenttää, osoittautui kurssikoordinaattoreidemme rooli ensiarvoisen tärkeäksi: He rohkaisivat paikalleen jähmettyneitä arkoja suomalaisnuoria tarttumaan luuriin ensisijaisena kommunikaatiovälineenä sähköposti- tai Facebook-viestien sijaan. Projektikurssin ideaa mitä parhaimmin toteuttava suora toiminta tuottikin nopeasti tulosta. Puheluista jäi käteen monta sovittua asiantuntija-tapaamista, oivallisia kommentteja ja tuoreita näkökulmia, kuinka työstää haastetta edelleen.IMG_2185

Soittokierrosta seurasi lisää säpinää. Aamupäivän tiukan työtahdin ja viikonlopun unihiekan aikaansaama hetkellinen lamaantuminen vaihtuikin seuraavassa hetkessä luovan innostuksen ilmapiiriin saadessamme pöydällemme jälleen kasan värikkäitä muistilappuja ja tehtävän: “Ideoikaa haasteellenne ratkaisuehdotuksia – mitä hullumpi, sen parempi!” More is more -inspirointi tuottikin nopeasti ehdotuksia mm. interaktiivisesta eduskunnasta, kansalaisten ja päättäjien lukupiiristä sekä päättäjistä “elävinä kirjoina” ja deittiohjelman tähtinä (!). Nähtäväksi jää, mitkä ideoista jäävät elämään ja saavat marraskuun loppuun mennessä timantiksi hiotun prototyyppinsä…
IMG_2188
Viikkoon mahtui myös perjantain yhteissessiota korvaava jalkautumistehtävä, jonka puitteissa lähdimme kahden-kolmen -hengen seurueissa selvittämään kansalaisilta ongelma- ja ratkaisukuvauksiemme osuvuutta. Avara-ryhmämme jäsenet jalkautuivat rautatieasemalle niin aamu- kuin iltapäiväruuhkankin aikaan. Tämä osoittautui mainioksi ratkaisuksi: Ihmiset suhtautuivat myönteisesti uteluihimme ja saimmekin kerättyä useita ajatuksia herättäviä mielipiteitä erilaisista vaikuttamisen keinoista sekä luottamuksesta eduskuntaa ja europarlamenttia kohtaan. Katsommekin perjantain ryhmätapaamisessa, syntyisikö kansalaisten ilmaisemista huolista ja ehdotuksista sellaisia ideoita, joita ei ole meidän post-it -lapuilla vielä nähtykään!