HUOM! Sisältää spoilereita!!

Theodor Fontanen Effi Briest-romaanissa esiintyy paljon tarkkoja kuvauksia ympäristöstä. Niiden merkitys saattaa tulla vasta myöhemmin teoksessa ilmi, silloin kun niitä toistetaan täysin toisessa kontekstissa. Tärkein esimerkki tästä on teoksen alussa oleva pihakeinu, jossa Effi keinuu kavereidensa kanssa. Samassa keinussa keinutaan myös kirjan lopussa, kun Effin terveydentila on heikko ja hän sanookin, että paluuta vanhaan ei ole.

Fontanen melko yksityiskohtainen ja toisaalta neutraali kuvaustyyli toimii voimakkaana tehokeinona myös kirjan viimeisessä kappaleessa:

  ”Es war einen Monat später, und der September ging auf die Neige. Das Wetter war schön, aber das Laub im Parke zeigte schon viel Rot und Gelb, und seit den Äquinoktien, die drei Sturmtage gebracht hatten, lagen die Blätter überallhin ausgestreut. Auf dem Rondell hatte sich eine kleine Veränderung vollzogen, die Sonnenuhr war fort, und an der Stelle, wo sie gestanden hatte, lag seit gestern eine weiße Marmorplatte, darauf stand nichts als ”Effi Briest” und darunter ein Kreuz.” (722)

Kerronta luo pysähtyneen tunnelman puutarhaan, jossa kuvaillaan rauhallista syyspäivää, jossa puut ovat jo pudottaneet lehtensä syysmyrskyn vuoksi, ja yhtäkkiä tutussa Hohen-Cremmenin pihassa onkin Effin valkea ja vaatimaton hautakivi. Kerronnan rauhallisuus ja neutraalisuus luo entistäkin surullisemman tunnelman tähän kohtaukseen, jossa kerrotaan Effin kuolleen. Kertojan tyyli suorastaan korostaa Effin kuolemaa, sillä kohtauksessa on suuri ristiriita kauniin syyspäivän ja Effin kuoleman välillä. Lisäksi vaatimaton hautakivi ja Effin tyttönimen käyttö, mikä oli Effin oma toive, osoittavat Effin menetetyn aseman yhteiskunnassa. Effiä ei haudattu hautausmaalle, aivan kuten sitä erästä kiinalaista Kessinissä, josta Instetten aikoinaan kertoi. Nykypäivänä jopa varsin vaatimattomalta tuntuva aviorikos heitti Effin pois seurapiiristä ja oikeastaan koko yhteiskunnasta, ja Fontanen kuvaus hänen vaatimattomasta hautakivestään vanhempiensa pihamaalla vahvistaa sen.

Bild: Tuuli Rajamäki