Toimintamalli rikoskierteessä oleville nuorille

Teemu Vauhkonen

Rikostorjunnassa oltaneen yksimielisiä siitä, että nuorten rikollisuuteen tulisi puuttua mahdollisimman aikaisin ja kunkin nuoren rikokseen ja tarpeisiin vastaavin menetelmin. Poliisin Ankkuritoiminta on ennaltaehkäisevää työtä, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on estää alle 18-vuotiaiden rikostentekijöiden päätyminen rikoskierteeseen. Toiminnassa pyritään aikaiseen puuttumiseen.

Aina rikoskierteen syntyä ei kuitenkaan pystytä ajoissa estämään. Rikoksista epäiltyjen joukossa on nuoria, jotka ovat loitontuneet Ankkuritoiminnan kohderyhmästä iältään ja rikosurallaan. Rikoskierteen – johon usein liittyy päihderiippuvuus ja kasautunutta sosiaalista huono-osaisuutta – katkaiseminen edellyttää tavallisesti pitkäaikaista ja monialaista tukea.

Palveluissa ei kuitenkaan ole niin paljon aikaa tai muitakaan resursseja, että rikos- ja päihdekierteessä olevat nuoret aikuiset tulisivat niissä autetuiksi. Jo heidän tavoittamisensa on haastavaa. Rikos- ja päihdekierteessä olevat nuoret aikuiset tavallisesti käyttävät palveluita vain silloin, kun he tarvitsevat jotakin, kuten esimerkiksi sosiaalietuuksia tai asunnon. Rikos- ja päihdekierteen jatkamista ehkäisevä apu tavoittaa heidät usein vasta vankilassa.

Monellakin rikos- ja päihdekierteessä olevalla nuorella voi olla motivaatio elämänmuutokseen. Motivaatio voi liittyä nuoren kehityskaareen, jossa iän ja kypsymisen myötä voi syntyä myös elettyä elämää reflektoivia tendenssejä. Kriisit ja terveysongelmat vahvistavat motivaatiota. Omin voimin kierteen katkaiseminen ei silti välttämättä onnistu.

Vantaalla, Turussa, Oulussa ja Rovaniemellä on pilotoitu moniammatillista rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallia, joka tarjoaa apua nuorten rikos- ja päihdekierteen katkaisemiseksi. Sen kohderyhmänä ovat sekä rikoskierteessä olevat että vakavia rikoksia tehneet nuoret alle 15-vuotiaista 29-vuotiaisiin. Toimintamallin työntekijöillä on aikaa ja resursseja työskennellä kohderyhmän nuorten kanssa sillä intensiteetillä, jota heidän autetuiksi tulemisensa edellyttää.

Toimintamallin työntekijät muodostavat moniammatillisen tiimin, johon voi kuulua sosiaalityöntekijän lisäksi esimerkiksi nuorisotyöntekijä, sosiaaliohjaaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, erityisopettaja ja rikosseuraamustyöntekijä. Kukin tiimin jäsen voi tuoda nuoren auttamiseen oman asiantuntemuksensa tarpeen mukaan. Esimerkiksi psykiatrinen sairaanhoitaja voi olla tukena mielenterveydellisissä kysymyksissä ja erityisopettaja auttaa koulunkäynnissä ja opiskelussa. Avun saa samasta paikkasta, joskin tiimin jäsenet auttavat nuorta pääsemään myös toimintamallin ulkopuolisiin palveluihin.

Keskeistä toimintamallissa on se, että yksi henkilö tiimistä toimii kunkin nuoren vastuutyöntekijänä. Käytännön työskentely toimintamallissa rakentuu suurelta osin nuoren ja vastuuhenkilön tapaamisiin ja yhdessä tekemiseen. He voivat käydä kahvilla tai pitsalla, pelaamassa biljardia tai keilaamassa, tai vaikka metsässä retkellä taikka kalassa.

Yhdessä tekemisellä on tarkoituksensa rikoskierteen katkaisemisessa. Sen avulla nuoren ja vastuutyöntekijän välille muodostuu luottamussuhde, mikä on tärkeää toiminnan tuloksellisuuden näkökulmasta. Samalla työntekijä oppii tuntemaan nuoren paremmin, ja pystyy arvioimaan yksilöllisesti sitä, millaista tukea nuori tarvitsisi. Nuori saa uudenlaisia kokemuksia, ja voi nähdä uusia mahdollisuuksia.

Parhaat edellytykset vastuutyöntekijällä ja tiimillä on auttaa nuorta katkaisemaan rikos- ja päihdekierre silloin, kun nuorella on sisäinen motivaatio kierteestä irrottautumiseen. Monesti motivaatio voi kuitenkin puuttua, tai ainakaan se ei ole ilmeinen. Voi olla niin, että rikos- ja päihdekierteessä oleva nuori ei ole tyytyväinen elämäänsä, mutta ei tiedä tai sano mitä elämältään haluaisi. Yhdessä vastuutyöntekijän kanssa näkymä uuteen voi kuitenkin kirkastua, mikäli nuori sitoutuu toimintaan.

Toimintamallin tuloksellisuudessa on tärkeää, kuinka hyvin kohderyhmän nuoria saadaan osallistumaan. Motivaation puutetta tai sen vaihtelua kompensoivat kannustimet on kriittinen teema. Yksi selkeä kannustin on se, että oikeudenkäyntiä odottava nuori voi osallistumisellaan vaikuttaa rikostuomioonsa lieventävästi. Rikosseuraamustyöntekijällä on tässä (-kin) mielessä tärkeä rooli moniammatillisen tiimin toisiaan täydentävässä kokonaisuudessa.

Jatkan tästä tulevassa kirjoituksessa.

Tämä teksti perustuu rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallia edustavien hankkeiden työntekijöiden ja asiakkaiden haastatteluista tekemiini analyyseihin. Nämä hankkeet ovat RI-O-hanke Vantaalla, ROKKI-hanke Turussa, NURRI-hanke Oulussa ja RIKO-hanke Rovaniemellä. Tässä kirjoituksessa en esitellyt hankkeita ja niiden välisiä eroja kattavasti. Esitän kattavan kuvauksen toisessa kirjoituksessa.

Milloin lähisuhdeväkivallan tekijä hakee apua?

Alustavia tuloksia 1/xx

 Teemu Vauhkonen & Aaro Beuker

Ensi- ja turvakotien liiton  Turvallisille raiteille- lähisuhdeväkivallan katkaisuohjelma (TR-ohjelma) on erityisesti lähisuhdeväkivallan tekijöille suunnattu avopalvelu. Ohjelman sisällöt perustuvat ennen muuta käytännön väkivaltatyössä hyviksi havaituille toimintatavoille. Ohjelman asiakkaiksi ilmoittaudutaan vapaaehtoisesti, tavallisesti niin, että väkivallan tekijä itse ottaa yhteyttä. Tässä tutkimusblogissa kuvaamme kyselytietojen ja haastatteluaineiston avulla  tarkemmin sitä, keitä väkivaltatyön asiakkaat ovat, ja miksi he ilmoittautuvat asiakkaiksi.

Asiakkaiden väkivaltatausta

Kyselytiedoista selviää, että väkivaltatyöhön hakeutuvien miesten käyttämä henkinen väkivalta painottuu  sen lieviin muotoihin, kuten mököttämiseen, mykkäkouluun, huutamiseen ja nimittelyyn. Muita yleisiä väkivallan muotoja ovat pelottelu esineiden rikkomisella tai seinään lyöminen sekä vähättely ja uhkailu.

Fyysisestä väkivallasta yleisimpiä ovat kiinni pitäminen, liikkumisen estäminen ja töniminen. Lyöntejäkin esiintyy, useammin avokämmenellä kuin nyrkillä. Vakavammat teot, kuten kuristaminen ja esineellä vahingoittaminen, ovat harvinaisia.

Vaikka kyselytietojen mukaan lievä lähisuhdeväkivalta on yleisintä, termiä “lievä” ei tulisi käyttää vähättelemään lähisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa. Tässä yhteydessä viittaamme termillä rikoslakiin, joka hierarkkisesti kategorisoi teot ja niiden rangaistavuuden.

Kyselyn perusteella ei voida päätellä, että asiakkaaksi hakeutuminen pääasiassa perustuisi nimenomaan lievimpiin väkivallantekoihin: niissäkin tapauksissa, joissa on vakavampaa väkivaltaa, lievimmät muodot saattavat olla yleisimpiä. Tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa käytettyä väkivaltaa tullaan tarkastelemaan myös vakavimman käytetyn väkivallan mukaan.

Kaiken kaikkiaan vakavampi lähisuhdeväkivalta on asiakkailla kyselytietojen perusteella melko harvinaista, mutta vakavampaan väkivaltaan syyllistyvää ja keskimääräistä korkeamman uusimisriskin omaavaa asiakaskuntaa ohjelma pyrkii vastaisuudessa tavoittamaan rikosseuraamusten piiristä.

Asiakkaiden motivaatio

Haastatteluiden mukaan jotkut asiakkaat hakeutuvat väkivaltatyöhön oma-aloitteisesti pohdittuaan omia käyttäytymismallejaan, mutta suurimmalla osalla osallistumiseen taustalla on läheisten tai viranomaisten aikaansaama osallistumispaine. Useimmiten kyseessä on  puolison vaatimus taikka  rikos- tai lastensuojeluilmoitus. Joissain tapauksissa väkivaltatyöhön ohjaudutaan myös neuvolan, maahanmuuttotyön tai sosiaalikriisipäivystyksen kautta.

Se että väkivaltatyöhön ilmoittamista vauhdittaa ulkopuolinen paine,  mahdollistaa myös sellaisten henkilöiden tavoittamisen, joilla ei ole vahvaa sisäistä motivaatiota osallistua. Tämä voi olla väkivallan vähentämistä edesauttava asia.

Seuraavassa blogikirjoituksessa keskitymme käsittelemme Turvallisille raiteille-lähisuhdeväkivallan katkaisuohjelman vaikuttavuuden teemaa.