Vauvat ja arvot
Vauvabuumi on täällä! Näin mediat uutisoivat viime viikolla. Tilastokeskuksen asiallinen ilmaisu ”enemmän syntyneitä lapsia kuin viime vuonna” ei selvästikään riitä. Eikä riitä tarkennus siitä, että kyse on yhden prosentin kasvusta.
Onneksi taloustoimittajille ei sallita tällaista irrottelua. Silloin tavallinen talouskasvu olisi lööpeissä jo superbuumi!
Lapsia on Suomessa vuosittain syntynyt noin 60 000 viimeisten vuosikymmenten aikana. Naista kohdin laskettu keskimääräinen hedelmällisyysluku oli 1930-luvulla 2,5. Aallonpohja saavutettiin vuonna 1970, jolloin syntyi vain puolitoista lasta naista kohden. Sen jälkeen luku on ollut hienoisessa nousussa.
Nousun takana on kuitenkin muun muassa trendi siirtää lastenhankintaa myöhempään elämänvaiheeseen.
Täytin itse kaksikymmentä vuotta 80-luvulla, eikä mieleenkään juolahtanut ryhtyä äidiksi silloin, vaikka ruumis olisi ollut siihen valmis. Synnytin omat lapseni viime ja tällä vuosikymmenellä. Siinä vaatimaton panokseni tilastolliseen kasvuun. Mutta jos oma sukupolveni olisi synnyttänyt aikaisemmin, ehkä puhuisimme nyt laskusta.
Buumin lisäksi lehdistö hehkuttaa arvojen paluulla. Suomalaiset kuulemma arvostavat taas perhettä!
Tässä on yhtä nurinkurinen väite kuin buumipuhe. On totta, että suomalaiset arvostavat lapsia ja perhettä. Suurperheitäkin meillä toivotaan, ja myös hankitaan, monia muita eurooppalaisia maita useammin. Lastenhankintaan liittyvissä arvoissa ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään suuria muutoksia.
Arvopuhe on helposti leimaavaa. Eikö lapsettomilla sitten ole arvot kohdallaan?
On myös epäselvää mistä arvoista puhutaan. Tiedämme, että kovin uskonnolliset ihmiset saavat muita enemmän lapsia. Mutta myös tasa-arvoisesti kotitöitä jakavat parit saavat muita enemmän lapsia.
Entä mikä on ihmisille tärkeämpää, arvot vai tuki? Perinteisiä perhe-arvoja korostavat Euroopan maat ovat tänään niitä, joissa syntyy vähiten lapsia. Sen sijaan anteliaan perhepolitiikan maat ovat ne, joissa syntyvyys nousee.
Anna Rotkirch
Julkaistu Seura-lehdessä 1.5.09
