Miten  vuoroasuminen vaikuttaa lapsiin?

(Seura-lehti viikko 10)

Missä lasten pitäisi asua vanhempien eron jälkeen? Omassa tuttavapiirissäni lähtökohta on jaettu vanhemmuus, myös käytännössä. Arki äidin luona, viikonloput ja lomat isällä. Tai vielä tasa-arvoisemmin, viikko siellä, toinen täällä.

Järjestelyt saattavat toimia moitteettomasti. Silti monia kalvaa ajatus siitä, luoko vuoroasuminen juurettomuutta lapsen elämään.Kuten eräs äiti kirjoitti:  ”Pieni lapsemme puhui äidin kodista ja isän kodista ja meillä vanhemmilla sydäntä särki – missä on lapsen oma koti?” Toinen äiti kertoo järkytyksestään, kun palasi kotiin ja löysi hätääntyneen 8-vuotiaan ulko-ovella. Lapsi oli erehtynyt päivästä ja mennyt ”väärään” osoitteeseen.

Enemmistö eroperheiden lapsista elää vain toisen vanhemman luona. Olen kuullut, miten vanhemmat miltei häpeävät tätä ratkaisua. Jotkut asiantuntijat kun ovat esittäneet, että vuoroasuminen on paras, jollei ainoa tapa vähentää eron kielteisiä vaikutuksia.

Australiassa tehtiin muutama vuosi sitten lakimuutos, jonka piti edistää jaettua huoltajuutta eron jälkeen. Kokeilusta on nyt tutkittua tietoa. Osittain se haastaa aikaisempia tulkintoja.

Tutkimuksen mukaan pieni lapsi tarvitsee vain yhden kodin. Alle neljävuotiaille oli kahdesta kodista haitallisia oireita niin tunteissa kuin käyttäytymisessä. Näin oli riippumatta perheen sosiaalisesta asemasta tai siitä, miten hyvin vanhemmat tulivat keskenään toimeen.

Toinen päätulos on, että hyvät ja läheiset välit molempiin vanhempiin ovat aina tärkeitä lapsen hyvinvoinnille. Kun puhutaan taapero-iän ohittaneesta lapsesta, tämä on ratkaisevaa – asuminen ei.

Australiassa kahden kodin malli toimi jos vanhemmilla on hyvät välit niin toisiinsa kuin lapseen ja he asuvat lähellä. Oleellista on myös valmius joustaa lapsen tarpeita ja eri ikävaiheita kunnioittaen. Tällaisilla vanhemmilla on kuitenkin usein jo entuudestaan hyvät taloudelliset ja sosiaaliset voimavarat. Jos huomioidaan perheiden välisiä muita eroja, asumisjärjestelyt eivät enää itsessään vaikuta lasten hyvinvointiin. Eli äidin tai isän luona asuva, ja toista vanhempaa säännöllisesti tapaava lapsi voi pärjätä aivan yhtä hyvin kuin vuoroasuva lapsi.

Lapsi imee ravintoa perheen koko tunnemaaperästä, tutkijat kuvailevat. Tämä on tietenkin erotuskassa kamppaileville aikuisille helpompi todettu kuin tehty. Ehkä lohtua voi saada siitä, ettei mikään ulkoinen muoto ole sinänsä toista parempi. Kaksi kotia ei välttämättä johda juurettomuuteen, eikä yksi koti ole aina haitaksi. Tärkeää on, miten ratkaisu käytännössä toimii ja tuntuu.

Anna Rotkirch