Langin lista: Kuka aiheuttaa ruokakriisin?

Kirjoittanut Jaana Väisänen

Elintarvikepolitiikan professori Timothy Lang Lontoon yliopistosta on yksi elintarvikealan auktoriteeteista. Hän on kirjoittanut paljon ruokaturvasta, ruokaepätasa-arvosta, ravitsemuksesta ja ruokaan liittyvän demokratian ja säätelyn välisistä jännitteistä. “Mitkä asiat uhkaavat maailman ruokaturvaa?” kysyi Seedling-lehti. Lang vastasi:

”Meidän pitäisi viimeinkin ymmärtää, että me länsimaiset valtiot olemme se elefantti siellä kokoushuoneessa. Monet kehitysmaissa ilmenevät ongelmat aiheutuvat kehittyneissä maissa tehdyistä päätöksistä. Eli me itse aiheutamme maailman ruokakriisin. Silti meillä poliittisessa keskustelussa edelleen väitetään, että ulkopuoliset voimat aiheuttavat häiriöitä länsimaiden markkinoilla.”

Tim Langin lista:

Energia. Elintarvikkeista 95 % on öljyriippuvaisia. Tuottavuuden nousua pyritään tällä hetkellä aikaansaamaan lannoituksen ja koneellistamisen avulla. Öljyn kallistuminen on johtanut biopolttoaineinnostukseen. Biopolttoaineentuotanto puolestaan vaatii pinta-alaa, jota oikeastaan tarvittaisiin ruuan tuottamiseen. OECD on laskenut, että USA:n, Kanadan ja Länsi-Euroopan pitäisi uhrata peltomaastaan 30 – 70 %, jotta tällä alalla tuotettava bioenergia riittäisi turvaamaan kuljetusten energiankulutuksesta 10 prosenttia.

Maailmankaupan hinnat. Hinnat maailmankaupassa ovat nousseet vuodesta 2005 saakka. Ruokakriisin 2008 ollessa pahimmillaan vehnän hinta kohosi 2,5-kertaiseksi ja oli maaliskuussa 2009 edelleen yli 30 % kalliimpaa kuin kolme vuotta aiemmin. Riisin hinta maaliskuussa 2009 oli 110 % korkeampi kuin maaliskuussa 2006. Elintarvikevarastot ovat pienimmillään kymmeniin vuosiin. Viljojen ja kasviöljyjen hinnat ovat kohonneet eniten, ja juuri nämä raaka-aineethan ovat käytössä bioenergiaa tuotettaessa.

Maailman väestö. Maailman väestön ennustetaan kasvavan 9,1 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, kun vuonna 2007 se oli 6,6 miljardia. Näiden suiden ruokkiminen tulevaisuudessa vaatii massiivisia toimenpiteitä – joko muutoksia kulutustottumuksiin, tai toista tapaa tuottaa elintarvikkeita.

Työvoima. Työvoiman siirtymistä maalta kaupunkeihin ei ilmeisesti voi estää, niinpä maaseudun työvoima vähenee. Maaseudulla elämä on usein kovaa ja maataloudessa palkat pienet. Jos tulevaisuudessa öljyllä ei enää voida korvata työvoimaa (siitähän koneellistumisessa on kyse), pitäisikö öljyn jälkeisenä aikana ihmisten taas palata hangonvarteen? Millä osaamisella?

Maa. Optimistit väittävät, että maailmassa voitaisiin viljellä noin 12 % suuremmalla alueella kuin nyt viljellään, mutta useimmiten käyttämättömät marginaalialueiden pellot ovat heikkotuottoisia tai kalliita viljellä. Ilmastonmuutos tullee lisäksi muuttamaan maankäyttöä erittäin paljon. Sitä paitsi tavallisen länsimaisen kuluttajan ruokavalio käyttää enemmän pinta-alaa, kuin hänelle oikeastaan kuuluisi, jos maailman peltopinta-ala jaettaisiin tasan kaikkien kesken. Meidän ”tehokkaat” tuotantojärjestelmämme elävät itse asiassa toisten kustannuksella.

Vesi. Maailman juomakelpoisesta vedestä kotitaloudet käyttävät 10 %, teollisuus 20 % ja maatalous 70 %. Tällä hetkellä 92 %:lla maailman väestöstä juomavettä on riittävästi saatavilla, mutta ennusteiden mukaan 2025 enää vain 62 %:lla. Tuotteiden tuottamisen vaatima vesimäärä tullee tulevaisuudessa olemaan yhtä tärkeä laatukriteeri kuin tällä hetkellä valmistuksen aiheuttama kasvihuonekaasujen määrä. Lasi olutta käyttää 75 litraa vettä, lasi omenamehua 190 litraa ja yksi hampurilainen puolestaan 2400 litraa. Me täällä länsimaissa tuhlaamme itse asiassa kehitysmaiden vesivaroja.

Ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos on nyt kaikkien huulilla. EU:n tiedotteen mukaan Euroopan kasvihuonekaasupäästöistä 80 % tulee energiasektorilta ja 8 % maataloudesta. Maatalous käyttää runsaasti energiaa, joten sen kokonaisosuus nousee 14 %:iin (Stern-lehden ilmastoraportin mukaan). Väkilannoitteiden käyttö aiheuttaa maatalouden päästöistä 38 % ja kotieläimet vajaan kolmanneksen. Ruokajärjestelmien muuttaminen nyt on välttämätöntä, paitsi jos haluamme, että ilmastonmuutos iskee vasta myöhemmin, mutta paljon kovempaa.

Ruokavalion muuttuminen. Kun väestön elintaso kasvaa, ruokavalio muuttuu. Ja näin on käymässä monissa kehitysmaissa. Ihmiset alkavat käyttää enemmän sokeria, virvoitusjuomia, lihaa ja maitoa, jolloin kehittyneille maille tyypilliset sairaudet lisääntyvät. WHO on ilmoittanut hälyttävästi lisääntyneistä kroonisista sairauksista kehitysmaissa, kuten sydäntaudit, syövät, diabetes ja liikalihavuus. Ja kuitenkin meillä on edelleen monissa kehitysmaissa ongelmana aliravitsemus.

Lähteet:

Tim Langin haastattelu. Seedling heinäkuu 2008.

Elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen tilastokuvaajat. Hintatiedon lähteenä IMF.