Author: Jenni Kirkinen

Teksti: Konsta Leikas, Larissa Potkonen, Kamille Grigonyte

Kuvat: Veera Saukkonen, Konsta Leikas

Elokuussa 2023 VIExpert-maisteriopiskelijoiden vuosittainen kesäkoulu oli juuri saanut hienon päätöksen. Lammin biologisen aseman luokkahuoneessa oli valloillaan pirteä, jo seuraavaan kevääseen kurkottava tunnelma, ja viikon huipensi hyvin tiukka ulkomaan ekskursio -äänestys. Vain muutaman äänen johdolla kohteeksemme valikoitui Keski-Aasian väkirikkain maa, Uzbekistan. Matkalle Taškentiin lähtivät Suomen eri yliopistoissa opiskelevan 17 opiskelijan lisäksi Helsingin yliopiston henkilökunnan edustajat Hanna Peltonen ja Sirke Mäkinen.

SUNNUNTAI 7.4.

Taškent, Caravan

18.00

Ekskursiomme virallinen ohjelma alkoi sunnuntaina 7.4. yhteisellä illallisella ravintola Caravanissa lähellä Taškentin keskustaa. Perinteinen uzbekistanilainen ruoka ja ensimmäinen yhteinen koko konkkaronkan kokoontuminen eivät olleet ainoat syyt, jotka innostivat 19-jäsenistä ryhmäämme. Tapasimme nimittäin illallisella paikallisen kontaktimme, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankissa työskentelevän Sijia Lin ja hänen miehensä Samuel Lammin. Vapaamuotoisella illallisella vaihdoimme ajatuksia ja saimme paljon informaatiota Uzbekistanin poliittisesta kehityksestä ja ilmapiiristä sekä yleisesti maassa elämisestä paikallisena ja ulkomaalaisena. 

MAANANTAI 8.4.

ETYJ

10.30–12.00 

Maanantaiaamuna suunnitelmamme olivat selkeät. Ohjelmatiimi oli sopinut tapaamisen Euroopan turvallisuus ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n Uzbekistanin kenttäoperaatiopäällikön Antti Karttusen kanssa ETYJ:n toimistoon. Karttunen kuvaili projektin tavoitteita ryhmällemme: pääasiallisena tarkoituksena on tukea Uzbekistanin valtiota lainsäädännön kehittämisessä ja ETYJ:n suosittamien muutosten toimeenpanemisessa niin talouden, politiikan, puolustushallinnon kuin ympäristöasioidenkin kentällä.

Karttunen korosti puheenvuorossaan sitä, kuinka tärkeää on edistää ylikansallisen yhteistyön mukaisia tavoitteita Uzbekistanissa, vaikka Ukrainan sodan myötä jäsenmaiden yhteistyöilmapiiri onkin muuttunut aiempaa hankalammaksi. Esittelytilaisuuden avoimessa kysymysosiossa ryhmämme sai esittää Karttuselle ja muille ETYJ:n delegaation edustajille kysymyksiä.

Nordic University

14.00–16.00

Seuraava maanantain kohteemme oli yksi Taškentin uusimmista yliopistoista: Nordic International University. Vuonna 2022 perustettu opinahjo tekee yhteistyötä Karelia-ammattikorkeakoulun kanssa ja pyrkii soveltamaan Suomen koulutusjärjestelmän mukaisia osa-alueita opiskelusuunnitelmassaan. Yliopistossa toimii suomen kielen opettajana myös Kareliassa työskennellyt yliopisto-opettaja Johanna Järveläinen.

Alisher Juraev, Suomen Uzbekistanin kunniakonsuli, ekonomi ja yksi Nordic Univertsityn pääarkkitehdeista, otti ryhmämme vastaan yliopistorakennuksen etupihalla. Vierailumme sisälsi yliopiston esittelyn lisäksi uzbekistanilaisia kansantansseja ja kilpailuja paikallisten opiskelijoiden seurassa. Meille järjestettiin valtava juhla-ateria Ramadanista huolimatta. Päivällinen myös ikuistettiin: paikalla oli Uzbekistanin valtion televisiokanavan UzReportin kuvaustiimi, ja se haastatteli ryhmämme jäseniä iltauutisiin. Aterialle osallistui myös Suomessa vaihdossa ollut Nordic Universityn tohtoriopiskelija Rushanabonu Aliakbarova. Kaiken kaikkiaan paikallisten opiskelijoiden tapaaminen ja yliopiston henkilökunnan vieraanvaraisuus tekivät kokemuksesta erittäin mieleenpainuvan ja hauskan.

TIISTAI 9.4.

Yuksalish-järjestö

10.00–12.00

Tiistaipäivä oli aurinkoinen, kiireinen ja kokonaisuudessaan hyvin kiinnostava. Aloitimme aamupäivän kansalaisjärjestö Yuksalishin toimistossa. Vuoden 2016 jälkeen Uzbekistanin valtiojohto otti käyttöön reformiohjelman, jonka virallisena tavoitteena oli vahvistaa aluehallintoja, parantaa yrittämisen edellytyksiä ja osallistaa kansalaiset lainsäädäntötyöhön parlamentissa. Tämä johti yhteiskunnan läpinäkyvyyttä ja demokratisoitumisprosessia ajavan Yuksalishin perustamisen vuonna 2019.

Yuksalishin kansainvälisen yhteistyön kehittämisosaston johtaja Shamshod Yunusov antoi meille perusteellisen katsauksen organisaation toiminnasta. Hänen mukaansa Yuksalishin päämääriin kuuluu vahvistaa Uzbekistanin kansalaisten aktiivisuutta sekä paikallisessa että valtakunnallisessa päätöksenteossa. Lisäksi ideana on luoda keskustelufoorumeita ja järjestää tilaisuuksia, joissa ihmiset voivat vapaasti tuoda omia aloitteitaan ja ehdotuksiaan esiin.

Yunusov kertoi meille esimerkkejä jo toimeenpannuista hankkeista kuten Ilmaisen oikeusavun kampanjasta, jonka yhteydessä yli 2 000 ihmistä sai koulutetuilta juristeilta oikeusapua helmikuussa 2021. Miljoonan puun kampanja puolestaan tähtäsi viheralueiden rakentamiseen etenkin maan urbaaneissa ympäristöissä. Kampanjan aikana vuosina 2019–2023 on jo istutettu yli kolme ja puoli miljoonaa puuta.

 

UNESCO

13.00–15.00

Tiistai-iltapäivänä UNESCO:n Taškentin toimistolla meitä odotti passintarkastuksen jälkeen tiivis, informatiivinen selonteko. Erityisen mielenkiintoista oli kuunnella Sveitsin kehitysyhteistyövirasto SDC:n ja UNESCO:n kolmivuotisesta yhteishankkeesta, jonka tarkoituksena on parantaa kansalaisten medialukutaitoa sekä kouluttaa paikallisille faktapohjaisen, tutkivan kriittisen journalismin taitoja. Hanketta johtaa Uzbekistanin UNESCO:n edustaja Sara Noshadi.

Hankkeen tavoitetta, joka korostaa avoimuuden ja kriittisen tiedonkäsittelyn kulttuurin edistämisen tärkeyttä, ei ole ollut aina helppoa edistää. Vaikka Uzbekistan on avautumassa reformiohjelman myötä, on maan mediakenttä silti käytännössä valtiojohdon alaisuudessa. Ei-valtiollisen median edustajien ja toimittajien on hyvin vaikeaa saada rahoitusta maassa, jossa valtion rahoittamien mediakanavien tekemä uutisointi dominoi. Tämän lisäksi kriittisen medialukutaidon hallitsevia itsenäisiä toimittajia on maassa vähän ja uutisointi varsinkin sosiaalisessa mediassa on pääosin bloggaajien käsissä – heillä taas ei yleensä ole journalistista koulutusta. Infotilaisuus oli tärkeä muistutus siitä, kuinka aikaa vievää ja hankalaa vapautumiseen tähtääviä muutoksia on implementoida ja toteuttaa Uzbekistanin mediakentässä.

 

UNICEF

16.00

Uzbekistanin UNICEF:n osasto otti ryhmämme vastaan Nordic Universityn tiloissa. Uzbekistanin UNICEF:n koulutuspäällikkö, italialainen Alberto Biancoli luennoi Uzbekistanin koulutusjärjestelmästä ja koulutukseen vaikuttavista poliittisista muutoksista. Hän kertoi maan nuoren väestörakenteen luomista haasteista, mutta myös nuorten kehittyvän koulutuksen tuomista mahdollisuuksista.

”Suurimmat koulutukseen vaikuttavat tekijät Uzbekistanissa ovat tällä hetkellä maan perustuslailliset uudistukset ja reformit, nuorten koulutusikäisten kasvava määrä, työllisyysmahdollisuudet sekä sijoitusvelka. Koulutukseen kohdistettavat uudistukset ovat välttämättömiä, jotta voisimme saavuttaa tulevaisuuden tavoitteitamme”, Biancoli arvioi.

UNICEF:n Uzbekistanin yksikössä ollaan yksimielisiä siitä, että opettajien nauttima arvostus voisi olla maassa korkeampaa ja opettajien koulutukseen tulisi panostaa enemmän. Positiivisena seikkana Biancoli toi esiin sen, että vaikka koulutuksen laadussa on uzbekistanilaisissa peruskouluissa parantamisen varaa, on koulutus kaupungista tai alueesta riippumatta suhteellisen tasalaatuista. 

Ilhom-teatteri

18.00

Tiistain virallisen ohjelman kruunasi vierailu kuuluisassa Ilhom-teatterissa. Vaikka ryhmämme ei valitettavasti päässyt seuraamaan esitystä, saimme kokea teatterin vaikuttavan tunnelman ja kuulla myös teatterin perustajan traagisesta kohtalosta. Uzbekistanin tunnetuimman teatterin perusti maailmankuulun ohjaaja Mark Weil vuonna 1976. Weil murhattiin syksyllä 2007, todennäköisesti liian liberaaliksi katsottujen poliittisten näkemystensä tähden. Teatterin toiminta on kuitenkin jatkunut tragediasta huolimatta, ja Ilhom tunnetaan yhä maan tärkeimpänä taiteellisen ilmaisun keskuksena.

Kansainvälinen ohjaaja Irina Bharat otti ryhmämme vastaan ja kertoi meille teatterin toimintastrategiasta.

”Teemme näytelmiä, joiden avulla voimme puhua teemoista, jotka jäisivät muuten kokonaan käsittelemättä”, Bharat kuvailee. 

 

KESKIVIIKKO 10.4.

Tashkent Modernism -kävelykierros

10.00–13.00

Keskiviikkona meitä odotti ohjattu kävelykierros ympäri Taškentia oppaamme Aleksander Fedorovin johdolla. Graafikkona ja taiteellisena johtajana työskentelevä Fedorov pyörittää Tashkent Modernism -nimistä hanketta, johon kuuluu erityisesti Neuvostoliiton aikaisen seismisen modernismin arkkitehtuurin esitteleminen kävelykierrosten muodossa. Taškentin modernistisia helmiä voi ihailla myös hankkeen nimeä kantavalta Instagram-tililtä. Fedorovin johtama kierros oli hieno tapa oppia uutta kaupungin arkkitehtuurin historiasta – myös puretuista rakennuksista, jotka aiemmin koristivat Taškentin katukuvaa.

Methodica-kielikeskus

15.00–16.00

Viimeinen Taškentin vierailukohteemme oli kielikeskus Methodica. Meidät vastaanotti Methodican aulassa kielikoulun perustaja Tatyana Abbasova, joka perehdytti ryhmämme keskuksen varsin monipuoliseen toimintaan. Methodicassa on venäjän ja uzbekistanin kielten yksilö-, ryhmä- ja kesäopetuksen lisäksi myös taideosasto, jonka taiteellisena johtajana työskentelevä Turobali Turobov piti meille upean lauluesityksen. Pääsimme vastapalveluksena esittämään palan suomalaista musiikkikulttuuria, kun lauloimme yhdessä kappaleen Kalliolle kukkulalle. Abbasovan johdolla opiskelimme uzbekin tärkeimpiä lauseita. Opimme myös basaareissa hyödyllisiä käyttölauseita kuten: Kuinka paljon? Nech Pul? sekä liikaa, qimmat.

Matkamme jatkui päivällisen kautta iltajunaan, joka kuljettaisi meidät historialliseen Samarkandiin.

TORSTAI 11.4. 

Kiertelyä paikallisten oppilaiden kanssa

Aamupäivä

Torstaina käynnistyi ensimmäinen kokonainen päivä Keski-Aasian vanhimmassa kaupungissa Samarkandissa. Ryhmällemme tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus aloittaa kaupunkiin tutustuminen paikallisten avulla: Uzbek-Finnish Pedagogical Institute -korkeakoulun opiskelijat, jotka meidän oli tarkoitus tavata vasta perjantaina, tarjoutuivat matkaoppaiksemme aamupäivän ajaksi. Aamupäivä vierähtikin Registanin aukiolla kierrellen ja jutellen. Monikulttuurista ryhmäämme ympäröi kolme valtavaa muinaista madrasaa eli koraanikoulua, joiden korkeus ja kauniit, värikkäät yksityiskohdat olivat henkeäsalpaavat. Auringon porottaessa tutustuimme toisiimme, vertailimme kulttuurejamme ja opintojamme sekä nautimme tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta viettää aikaa yhdessä.

Kansalaisjärjestö Rahmdillik

14.00

Iltapäivällä ryhmämme kerääntyi kansalaisjärjestö Rahmdillikin tiloihin. Tapasimme järjestön perustajan Bibisora Oripovan, hänen poikansa Eldarin ja joitakin järjestön työntekijöitä. Eldar kertoi meille järjestön toiminnasta ja historiasta, vastasi kysymyksiimme sekä esitteli järjestön tilat.

Rahmdillik (uzb. armo) on vaikeissa oloissa eläville naisille ja heidän lapsilleen suunnattu turvapaikka. Järjestö sai alkunsa Bibisora Oripovan halusta auttaa vaikeissa oloissa olevia naisia, ja idea konkretisoitui 1990-luvulla hänen perustaessaan Uzbekistanin ensimmäisen naisille ja heidän lapsilleen suunnatun turvakodin. Aluksi järjestöllä oli tilaa vain neljälle naiselle, mutta nykyisin tilat riittävät noin 50 henkilölle.

Rahmdillikin tavoitteena on kuntouttaa asiakkaansa terveiksi ja hyvinvoiviksi yksilöiksi, jotka pystyvät jatkamaan elämäänsä asiakassuhteen päättyessä. Oripovan omistamasta tilavasta rakennuksesta löytyy niin asuintiloja kuin leikkaussalikin. Turvallisen ympäristön lisäksi järjestössä tarjotaan psykologista, oikeudellista ja taloudellista apua, joista vastaavat koulutetut psykologit, lakimiehet sekä lääketieteen ammattilaiset.

Yksi järjestön historian käännekohdista oli valtion huomion saaminen positiivisessa mielessä. Uzbekistanin nykyinen presidentti Shavkat Mirziyoyev on nostanut naisten aseman ja sukupuolistuneen väkivallan yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi vuodesta 2016 lähtien. Hallinnollisella tasolla tämä tarkoittaa muun muassa ilmaisen oikeusavustajan tarjoamista väkivaltatapausten käsittelyssä sekä turvakotien määrän lisäämistä ja niiden toiminnan turvaamista ja kehittämistä. Rahmdillik on saanut hallitukselta erilaisia lahjoituksia sekä enemmän kansainvälistä huomiota.

Kyseisen vierailun sekä koko viikon perusteella voimme todeta, että Uzbekistan on keskellä yhteiskunnallista murrosta. Vaikka perinteet ohjaavatkin arkea edelleen, vahingollisiin toimintatapoihin on puututtu ja niitä yritetään muuttaa. Valtiollisten ja kansainvälisten toimijoiden rooli on keskeinen, mutta Rahmdillikin kaltaisten kansalaisjärjestöjen toiminta on välttämätöntä. Toivoa paremmasta huomisesta on, ja saimme tuntea sen ytimissämme asti vierailumme aikana.

Loppupäivä ja päätösillallinen

Illaksi sovittiin viimeinen yhteinen illallinen, sillä joidenkin paluujuna Taškentiin lähti jo perjantai-iltana. Upea Restaurant Samarkand tarjosi autenttista ruokaa ja mahdollisuuden pitää hauskaa alakerran tanssilattialla. Vaikka huomiselle oli vielä luvassa unohtumaton vierailu paikalliseen pedagogiseen instituuttiin, oli tämänpäiväinen illallinen viimeinen mahdollisuus kerääntyä rennosti yhteen puhumaan kuluneesta viikosta.

 PERJANTAI 12.4.

Uzbek-Finnish Pedagogical Institute 

10.00

Perjantain viralliseksi vierailukohteeksi jäi Uzbek-Finnish Pedagogical Institute. Instituutti on melko tuore – perustettu kolme vuotta sitten. Opetusta tarjotaan uzbekin ja venäjän lisäksi myös useilla muilla kielillä. Instituutilla on kattava valikoima eri opetuskokonaisuuksia, mutta perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin kouluttaa huippuopettajia eri aloille. Koulutusprosessin perustana toimivat suomalainen koulutusohjelma sekä sen suosimat oppimis- ja opettamistekniikat. Yhteistyötä tehdään muun muassa Turun yliopiston kanssa.

Esittelyn jälkeen seurasi hallinnon tervehdys. Tervehdyksen ja lyhyen, hieman virallisemman esittelyn jälkeen VIExpert-opintojen johtaja Sirke Mäkinen otti seremoniallisesti vastaan instituutin tekemän lahjalautasen. Lisäksi jokainen matkamme jäsen sai lahjakassin, joka sisälsi oppilaiden valmistamia esineitä. Oppilaat olivat valmistelleet meille myös hienon esityksen, jossa esiteltiin uzbekistanilaista musiikkia, tanssia, kansallispukuja sekä urheilutaitoja. Tämän jälkeen kiersimme instituutin tiloissa tutustumassa eri oppiaineisiin, erityisesti taideaineisiin sekä käsitöiden opetukseen. Pääsimme itsekin testaamaan esimerkiksi kirjomista. Kierroksen jälkeisten tarjoilujen runsaus yllätti, jälleen kerran, meistä monet. Lopuksi istutettiin vielä puita ystävyyden merkiksi.

Kävelykierros Samarkandissa

Suurin osa ryhmämme jäsenistä jatkoi vielä yhteyshenkilömme Makhmudjon Djumaevin ja oppilaiden kanssa kierrosta Samarkandissa. Vierailimme yhdessä Amir Temurin mausoleumissa, joka olikin henkeäsalpaavan kaunis kokonaisuus. Yhteisen iltapäivän jälkeen hyvästelimme samarkandilaiset paikallisoppaamme ja jatkoimme kukin omiin suuntiimme – osa jatkaen vielä kaupunkikierrosta, osa suunnaten jo kotimatkalle.

Samarkandin kävelykierroksen jälkeen matkamme virallinen ohjelma oli paketissa. Yleinen ilmapiiri oli hilpeä mutta myös hieman haikea, sillä ryhmämme alkoi jo hajaantua. Suurin osa suuntasi Taškentin kautta takaisin Suomeen, muutama jatkoi matkustelua Uzbekistanin muihin historiallisiin kaupunkeihin ja pieni ryhmä suuntasi rajan yli itänaapuriin  Tadžikistaniin.

Yhdessä järjestämämme opintomatka tarjosi valtavan hienon mahdollisuuden oppia ja verkostoitua Keski-Aasiassa ja ylitti täytti jo kesäkoulussa asettamamme odotukset.

Written by: Jenni Kirkinen and Oliver Reschreiter
Pictures by: Jenni Kirkinen (1-10, 12, 13) and Oliver Reschreiter (11)

During the Easter break a few of the board members visited in Berlin and that inspired us to think about Germany’s past with socialism and its role in the Soviet world. As many know, Germany was separated after the World War II and only reunified 34 years ago. Within that time, the German Democratic Republic was secluded from the West, building relations with the Soviet Union, and ruling its subjects with an iron fist. For those of us who were born after the fall of the Berlin Wall and the Iron Curtain, we do not often remember Germany as a country which was separated. Thus, Germany is not usually counted as the part of the post-Soviet world when we discuss the region at university. However, that doesn’t mean there isn’t a legacy of such.

In Berlin specifically, you can still observe the separation between East and West clearly and the city houses multiple Soviet memorials. The modern day close ties between Germany and Russia are still visible in the time of sanctions and war. Next to the Brandenburg gate, the most prolific attraction of Germany, the Russian Embassy stands tall and looks more omnious than ever. The building has been gated and guarded by the police for a few years now and while the Aeroflot office joint to the Embassy sits empty and sad, the Embassy is alive and well. Because of the recent attack to the Crocus Mall in Moscow, a bunch of flowers and candles were brought inside the gated area. Contrastingly, outside of the gates was a memorial for the now passed opposition leader Aleksey Navalny. Additionally, a small memorial to Ukrainian victims of Russia’s war also faced the Embassy as a reminder of the brutal war.

In Finnish we say “etsivä löytää” (the one who seeks also finds) and our mission was to visit the landmarks and places beyond the WWII tours. One of the largest Soviet memorials in the world stands in the middle of Treptower park and because of its location, it is visited by very few. However, it is an impressive place to see Soviet propaganda through sculptures. When you leave the park, you can continue towards Kreuzberg along Puschkinallee. Whilst in the Baltics many remnants of Soviet history have been removed, Berlin still holds onto its past. Soviet and Communist figures are still visible on the streets. The mentioned Puschkinallee is accompanied by Karl Marx Allee and Straße, Rosa-Luxemburg-Straße, and Karl-Liebknecht-Straße. Furthermore, statues of Marx and Engels and Gorbachev still stand.

As mentioned, East Germany was as much part of the Soviet order as any other country behind the Iron curtain. Not a Soviet Socialist Republic officially but very much controlled by the same ideas and ideals. One of the prime examples of this was the secret police, Stasi. The organisation itself was huge and during its golden days under Erich Mielke, Stasi employed almost 100 000 people. Even hundred times more the amount as “unofficial collaborators” thoughout the exsistance of the secret service. People were spied on with the most inventive ways and the penetration of Stasi in peoples lives was pervasive to all aspects of life.

Germany has been hesitant to severe all ties to Russia as it has created so many interdependences that it is nearly impossible to do so. Thus, one peculiar museum still exists that is funded by both, Germany and Russia. The museum of Berlin-Karlshorst details German surrender of 1945 and continues to promote Soviet exeptionalism by “commemmorating the the heroic deeds of the Red Army”. The museum has other branches too and one of them is in Kyiv. (Before the completion of this post, the museum updated their website and removed all remnants of Russian state affiliation and stated that the Russian Federation with Belarus are abusing history and thus, cooperation will not be continued)

No trip is complete without great food and thus, we want to recommend a two places to those who want to explore some non-German Eurasian cuisine. First on the list is Golden Fleece, a Georgian restaurant located in Mitte just off of Rosa Luxembourg Platz. Sasha Secretary Oliver treated himself to a number of Georgian classics including, soko kecze (stuffed mushrooms with cheese), jonjoli salad, shashlik (skewered meat), all washed down with a bottle of natakhtari taragon lemonade. Oliver rated it a 9/10 and said it was some of the best Georgian food he’d had outside of Georgia. Vegetarians should have no trouble at this restaurant thanks to Georgian cuisines veggie and herb heavy cuisine.

Next up on our food tour was Dervish, a vegan Uzbek restaurant located in Friedrichshain in the east of the city just off the stop Warschauer Straße (yes you are correct, it is indeed named for the city of Warsaw). For those of us familiar with Uzbek cuisine you might be wondering if ‘vegan’ and ‘Uzbek food’ can be used in the same sentence. However, vegans rejoice as this restaurant is 100% vegan offering everyone a chance to sample Uzbek cuisine. Board members Lila, Oliver, and Jenni had themselves a feast, sampling Uzbek classics including manti (Uzbek style dumplings), non (Uzbek flatbread), kofta (meat cutlets although in this case lentil based), lagman (Uzbek style noodles), and achichuk salad. For vegetarian board members Jenni and Lila, Dervish was a fun and tasty way to try Uzbek food and even meat-eater Oliver said it was a tasty vegan spin on traditional Uzbek dishes.

Visiting Berlin is always a chance to learn and see something new. We definitely learned new things about the history of the DDR and were suprised about the extent of Soviet time legacy that the city still holds. Hopefully this post offered something new to go see or do whenever you visit Berlin! ¤