Tour de Finlande – matka suomalaisen polkupyöräilyn historiaan

Tag_mig_med

Kevät saa, aurinko paistaa yhä lämpimämmin, lumet sulavat ja tiet vapautuvat sekä jäästä että loskasta – ah! Jälleen kerran on alkamassa pitkään odotettu pyöräilykausi, johon voi valmistautua vaikkapa tutustumalla pyöräilyn historiaan Suomessa. Kansalliskirjaston Pienpainatekokoelmassa on valikoima digitoituja hinnastoja, opas- ja ohjekirjasia, tiedotteita ja muita pienimuotoisia painotuotteita. Tässä kokoelmassa on myös yli 200 pyöräilyaiheista painatetta: matkaoppaita, pyöräilyseurojen sääntöjä ja kertomuksia polkupyöräseurojen toiminnasta aina 1890-luvun lopulta 1940-luvulle.

Ensimmäisten pyörien kerrotaan saapuneen Suomeen 1870-luvulla ja niiden suosio kasvoi nopeasti 1880-luvulla, kun täälläkin seurattiin yleiseurooppalaisia ajan virtauksia ja trendejä: polkupyöristä oli tullut nopeasti hyvin suosittuja, kun niiden teollinen tuotanto oli lähtenyt käyntiin ja uudet innovaatiot, kuten voimansiirron siirtäminen takapyörään, ketjuvetoisuus ja ilmarenkaat, tekivät pyörämatkailusta miellyttävää ja turvallisempaa.

Suosiota seurasi ihmisen kyky harjoituttaa kilpailuviettiään – ensimmäinen pyöräkilpailu järjestettiinkin lokakuussa vuonna 1884, kun taas maamme ensimmäinen pyöräilyseura Velocipedklubben oli perustettu Helsinkiin paria vuotta aikaisemmin vuonna 1882. Vuonna 1896 Eläintarhaan rakennettiin ensimmäinen pyöräilykilpailuihin tarkoitettu rata ja seuraavana vuonna perustettiinkin lajin kattojärjestö, Suomen Syklistiliitto.

Kokoelmassa on paljon seurojen sääntöjä ja toimintakertomuksia, mutta myös käsiohjelmia pyöräilykisoista, joita käytiin milloin Mikkelissä, Loviisassa, Joensuussa, Pohjanmaalla tai Siuntiossa. Kilpailemisen lisäksi pyöräiltiin toki muutenkin. Matkailu- ja retkipyöräily olivat jo tuolloin vuosisadan lopussa pyöräilymuodoista suosituinta. Matkustaminen ja retkipyöräily mahdollistivat elämänpiirien ja –kokemusten laajentamisen ja kartuttamisen. Liikkuihan esimerkiksi I.K. Inha usein kuvausmatkoillaan pitkiä taipaleita juurikin polkupyörällänsä – Viipurin pyöräilijäin 40-vuotishistoriikissa puhutaankin matkoista kaupungin laidan tuolle puolen:

Retkeilyt olivat jo alun perin seuran ohjelmassa, ja olivat ne hyvin suosittuja yleisönkin mielestä, sillä niihin liittyi aina runsaasti osanottajia. Eivätkä nämät retkeilyt rajoittuneet suinkaan kaupungin lähimpään ympäristöön, vaan tehtiin niitä aina Haminaa, Kouvolaa, Lappeenrantaa, Kotkaa, Loviisaa, Porvoota ja Helsinkiä myöten. Tehtiinpä vuonna 1898 retki Venäjälle asti, Kuokkalan, Siestarjoen, Systerbeckin kautta Kronsdatdiin, Pietarhoviin ja sieltä takaisin Suomeen. Matka tehtiin pyörillä kaikilta muilta osiltaan, paitsi Systerbeckistä Kronsdatdiin ja Pietarhoviin laivalla. Kaupungin lähin ympäristö sai palvella pitkin kesää pyhäisin tehtävien retkeilijöitten matkan kohteina ja päämäärinä.

Pyöräilyaiheiset pienpainatteet tarjoavatkin nykypyöräilijälle verrattoman avun kesäohjelman suunnittelussa: miten olisi jos ajaisitte Tour de Finlanden ja kiertäisitte sen Suomen Pyöräilyliiton Polkupyörä-matkoja Suomessa -oppaan reittejä pitkin? Jos tälle Suomen-kierrokselle sisällyttäisi etapin Lahdesta Vääksyyn, niin voisi miettiä miten maisema on yli sadassa vuodessa muuttunut, vai onko sittenkään?

Vesivehmais, 21.5 km. Tie alussa (9 km) mäkistä, kapeata, kovaa, paitsi Mukkulan kartanon kohdalla, jossa on aivan tasaista. Ympäristö etupäässä metsäistä kangasta, pienempiä asuntoja. Pitkä myötämäki tuo asutuille seuduille. Kaliolan ja Paimelan kylät Vesijärven rannalla, tie mäkistä, muuten erinomaista. Vesivehmais, majatalo kauniilla paikalla mäellä.

Vääksy, 9 km, s. 30.5. Majatalosta noustaan sorakangasharjulle, josta tie vähitellen viettää Anianpellon kylään kannaksella Päijänteen ja Vesijärven välillä. Tie hyvää. Ympäristö metsäistä. Loppumatka kyläistä, huviloita. Vääksyn kanava erittäin kauniilla paikalla. Majatalo siisti, tilava, Vääksyn joen rannalla.

Ainakin Vääksyn kanava sijaitsee yhä erittäin kauniilla paikalla. Vaikka Tour de Finlandelle ei varsinaisia vuoristoetappeja voisi sisällyttää, niin Kainuun vaaroille polkeminen on palkitsevaa, sillä niiltä avautuvat maisemat ovat takuulla yhtä häkellyttävät tänään kuin tuolloinkin:

Kärnälä, 19 km, s. 102.5. Tie parempaa, kulkee aivan Vuokatin korkean vuoren juurelta (noin 8 km) (Vuokatilta ihana näköala.) Vähän matkan päästä tiehaara. [Oikeanpuolinen tie vie Sotkamon kirkolle (4 km). Kaunis näköala kirkkomäeltä. Lähellä kirkkoa laivalaituri. Asuntoa ja ruokaa saa taloissa laivalaiturin luona]. Vasemmanpuolinen tie vie Kärnälään. Muutamien kilometrien perästä silta vesistön yli. Kärnälän majatalo. Tästä noustaan Naapurinvaaralle; hymyileviä seutuja, lavea näköala Sotkamon vesistön yli ja Vuokatille. Majatalon lähellä laivalaituri.

Pyöräilyn perusajatus ei vanhojen oppaiden ole paljoakaan viimeisen vuosisadan aikana muuttunut. Pyöräilyn avulla voitiin vahvistaa jo entuudestaan vahvaa suomalaisten luontosuhdetta, mutta edistää samalla myös terveydellisiä pyrkimyksiä. SVUL:n painattamassa Polkupyöräily arvoonsa! -kirjasessa tohtori Toivo Salon ajatus pyöräilyn voimauttavasta vaikutuksesta modernille ihmiselle vuodelta 1927 lienee enimmiltä osin jo vanhentunut, mutta onneksi vain osittain, sillä jo tuolloin tiedettiin pyöräilyliikunnan vaikutus liikakiloihin:

Pyörällä me pääsemme kaupungin tai suurkylän pölystä metsänhelmaan aurinkokylvystä ja metsän tuoreesta ilmasta nauttimaan, tai uimarantaan päivän pölyä ja hikeä pois pesemään ruumiistamme. Nykyisellä auton ja moottoripyörän aikakaudella tietenkin pääsee mukavuutta rakastava ihminen helpommalla matkansa perille moottorin avulla. Mutta häneltä jää voimanponnistuksen aiheuttama reipas mieli ala ja sitä seuraava hyvä ruokahalu saamatta. Ruokahalussa meillä on sellainen voimiemme mittapuu, jota jokainen voi käyttää hyväkseen arvostellessaan voimanponnistustensa terveydellistä puolta.

Liikalihaville on pyöräily hyvä ja sopiva laihdutuskeino. Se voimistuttaa lihaksia samalla kun rasvakerrokset sulavat.

Polkupyörä ei teknisenä keksintönä, liikuntavälineenä tai mielihyvän tuottajana ole merkittävissä määrin muuttunut aikojen saatossa. Samaa voidaan todeta myös sen huollosta ja ylläpidosta. Tag mig med! ja Polkupyörä ja sen hoito -oppaat vuosilta 1900 ja 1935 antavat varsin tarkkoja ja detaljeihinkin pureutuvia ohjeita, niin itse lajista kuin polkupyörien hoidosta ja ne voi ottaa vaikka mukaan ajopaitan taskuun Tour de Finlandelle. Niin ikään Polkupyöräily arvoonsa! –kirjasessa painetut Oskari Linnosen ohjeet pyörän huollosta ja varoitukset sen laiminlyömisestä ovat pätevät yhä tänäänkin:

Pyörän hoitoon on kiinnitettävä hyvin paljon huomiota. Pyörän kunto on pyöräilijälle yhtä tärkeä kuin pyssyn kunto ampujalle. Jätäppä se hoidotta ruostumaan, niin saat itse kärsiä. Ei pyssy „käy”, eikä käy pyöräkään.

[K]eväänä alotetaan pyörän rakentaminen. Eri osat voidellaan vaseliinilla ja asetetaan tarkoin paikoilleen. Tällöin on myöskin tarkistettava, onko jossakin mahdollisesti vikaa, että saa ajoissa hankkia uuden kappaleen tai korjata vanhan, jos sen vielä voi korjata.

Aina matkalle lähtiessä on tarkistettava, että kaikki mutterit ja ruuvit ovat tarpeeksi lujasti kiinni. Jos tämän jättää tekemättä, joutuu joskus kadotta maan ruuvin matkalla, ja siinäpä sitten on avuttomana, huolimattomuutensa uhrina. Olisi mainio asia, jos jokainen pyöräilijä oppisi itse korjaamaan pienemmät viat pyörässiiän, jotta ei vallan pienten asioiden takia tarvitsisi pyörää viedä pajaan.

Tottunut ajaja huomaa pienistäkin seikosta, milloin pyörässä on jotakin, pienempääkin vikaa. On parasta aina korjata ajoissa, milloin vian huomaa, sillä muuten voi vika suureta ja sitä mukaa suurenevat maksutkin korjaamisesta.

Niin, nyt kun olet kaksipyöräisesi kanssa valmiina lähtöön, niin on hyvä palauttaa mieliin vaikkapa nämä ajo- ja järjestysohjeet Oulun Polkupyörä-Yhdistyksen säännöistä vuodelta 1896, lähditpä sitten joko pitkälle kiertomatkalle tai lyhyemmälle sunnuntaiajelulle:

  1. Elä aja milloinkaan ilman soittokelloa ja yhdistyksen merkkiä, joka on kannettava näkyvissä tukin vasemmalla puolella.
  2. Käännä oikealle vastaantulevia tavatessa.
  3. Aja ohitse vasemmalta puolelta niitä esineitä jotka liikkuvat samaan suuntaan polkupyörän kanssa; talutettavan hevosen ohitse taluttajan puolelta.
  4. Soita usein ja hyvissä ajoissa ennen kuin lähestyt matkustavaisia ja kävelijöitä, kulmien ohi ajaessa, käänteissä, alaslaskeutuessa.
  5. Hiljainen vauhti: teiden ylikäytävissä, kulmissa, pimeässä, enemmän kulettavilla paikoilla.
  6. Ole varoillasi hevosta tavatessa ja sivu ajaessa ja astu alas jos se näyttää pelästyneeltä.
  7. Aja aina tarpeellisen matkan päässä edellisestä ajajasta.
  8. Käytä lyhtyä pimeällä ajaessa.
  9. Kun ajojohtaja ei ole yhteisajossa saapuvilla, valitaan silloin aina hänen sijaansa taitava ajaja johtajaksi.
  10. Tie avataan kokoontumalla oikealle. Yksinkertainen rivi tehdään kaksinkertaisesta siten, että oikealla puolella olevat ajavat vieruskumppaniensa edelle.
  11. Kun yhteisajoissa jonkun henkilön edelle ajetaan, antaa johtaja huomautuksen että useampia seuraa jalessä.
  12. Seuraa tarkoin poliisiasetuksia.

Jussi-Pekka Hakkarainen
Pyöräilyn ystävä

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *