Mullistuksen vuosi?

Eilisessä New York Timesissa oli artikkeli MOOC:ien vuodesta. Signaalissakin on puhuttu MOOC:eista pitkin vuotta. Vaikka innostus MOOC:eja kohtaan on edelleen suurta, ei ole vielä selvää, miten ne tulevat vaikuttamaan perinteisempään yliopistokoulutukseen. NYT:in jutusta kannattaa erityisesti lukea osio, jossa arvioidaan palautteen laatua MOOC:eissa.

Kirjoitussarja metataidoista

Juhan Kokkonen on aloittanut blogissaan kiinnostavan sarjan metataitojen opettamisen tarpeellisuudesta.

Metataitoja voi kehittää aivan kuten substanssiosaamistakin, mutta metataidoista puhutaan opiskelun yhteydessä harvoin jos lainkaan. Tarvitaan siis Metakoulua, joka konkretisoi metataidot ymmärrettäviksi, opeteltaviksi asioiksi ja tarjoaa menetelmät näiden taitojen kehittämiselle.

Massiiviset avoimet verkkokurssit, uusia oppimisen muotoja – ja tutkimusta!

Yksi viime vuoden puhutuimmista ilmiöistä opetusteknologian alalla on ollut massiiviset avoimet verkkokurssit eli MOOC:it (Massive Open Online Course). Käytännössä MOOC:eissa on useimmiten kyse siitä, että tunnetun yliopiston kokenut opettaja laatii ja suunnittelee avoimeen verkkoon oppimateriaalista ja siihen perustuvista aktiviteeteista kurssin, jota pääse suorittamaan kuka tahansa, maksutta ja osana massiivista opiskelijajoukkoa. MOOC:ien taustalla on yleensä vastaava kurssi joko osin tai kokonaan kampuksella tai verkossa toteutettuna. MOOC:it on yleensä aikataulutettu melko tiukkoihin viikoittaisiin palasiin, jotka sisältävät oppimateriaalin itsenäistä opiskelua, materiaalin perusteella laadittavia tehtäviä sekä vuorovaikutusta joko ohjelmallisesti toteutettujen arviointien tai muiden opiskelijoiden kanssa. Tapauksesta riippuen kursseista saattaa vielä lopuksi saada arvosanan tai todistuksen.

Oleellista muihin verkkokursseihin verrattuna on MOOC:ien suuri skaalautuvuus, eli kurssille voi osallistua vaikka satojatuhansia opiskelijoita ilman opettajien ja ohjaajien työmäärän massiivista kasvamista. Esimerkiksi vuosi sitten pidetylle, Stanfordin yliopiston professorin Sebastian Thrunin ja Googlen tutkimusjohtajan Peter Norvigin toteuttamalle tekoälykurssille osallistui yli 160 tuhatta opiskelijaa ympäri maailmaa. Skaalautuvuus on yleensä toteutettu joko tehtävien ja palautteen automatisoinnilla tai vertaistuotannon ja -arvioinnin malleilla.

Continue reading Massiiviset avoimet verkkokurssit, uusia oppimisen muotoja – ja tutkimusta!

Verkkokurssien vertaisarvioinnin ongelmista

Audrey Watters kirjoittaa Courseran vertaisarvioinnin ongelmista. Wattersin mukaan suurimmat ongelmat ovat palautteen varianssi, metapalautteen puute, palautteen anonyymius ja yhteisöllisyyden puuttuminen. Nythän HY:lläkin on Moodlessa käytössä työpaja-aktiviteetti, joka mahdollistaa vastaavantyyppiset sovellukset – ja tuo samat ongelmat tullessaan!

Luokkahuone kääntyi ympäri, myös korkeakouluissa?

Yksi viime aikojen käsitetrendejä opetusteknologian alalla on ollut “Flipped classrooms” (tai Flip/Reverse teaching ) mikä tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että oppimateriaaleihin tutustuminen tehdään itsenäisesti omalla ajalla ja luokkaan kokoonnutaan sitten opettajan johdolla jäsentelemään opittua. Kuulostaa oikein raikkaalta ajatukselta, varsinkin kun oppimateriaalia on nykyään valtavasti tarjolla avoimissa verkoissa perinteisten kirjastojen lisäksi.

Termi on nyt suomennettu “taitetuksi luokkahuoneeksi” ja saanut suomenkielisen esittelynsäkin. Tosin itse suomentaisin termin mieluummin käännetyksi luokkahuoneeksi, koska tuo taittaminen viittaa enemmän halkaisemiseen tai jakamiseen kuin perinteisen opetusparadigman kääntämiseen ympäri tai toisinpäin. Enkä toisaalta nimittäisi sitä ihan opetusteoriaksikaan, raikkaaksi ideaksi kylläkin.

Mutta kun tuota opetuksen kääntämistä miettii korkeakoulukontekstissa, tuntuukin se lopulta hyvin tutulta. Minulla on jopa omakohtaisia kokemuksia lukuseminaareista, joissa laaja aihekokonaisuus opiskeltiin niin, että opettajan alustuksen jälkeen luimme osin yhteisiä ja osin erillisiä lähteitä ja kokoonnuimme opettajan johdolla keskustelemaan niistä. Parhaissa tapauksissa vielä sokraattisin menetelmin.

Tämän päivän lukuseminaaria voidaan tietysti terästää mielekkäästi tieto- ja viestintekniikalla mutta ymmärtääkseni ne ovat kuitenkin tämän päivän opetusohjelmissa verraten harvinaista herkkua. Mutta ehkäpä tuota kääntämistä kannattaa miettiä myös korkeakoulukontekstissa. Esimerkiksi videoidut massaluennot mahdollistavat oppimateriaalien lukemisen “omalla ajalla” mutta miten niiden vuorovaikutteinen käsittely skaalattaisiin suurillekin opiskelijamäärille? Tai entäpä kirjatentit, miten ne käännettäisiin ympäri?

Ja lopuksi, mikä olisi mielestäsi osuvin suomennos termille?

Uusi MOOC-yritys Stanfordista

Coursera lisää vettä myllyyn avoimien massiivisten verkkokurssien saralla. Coursera tarjoaa ilmaisia, mainiolta vaikuttavia kursseja huippuyliopistoista (Stanford, Princeton, U of Michigan, U of Pennsylvania). Verrattuna Udacityyn, tarjolla on kursseja myös humanistisilta ja sosiaalitieteellisiltä aloilta. Oma suosikkini on heinäkuun lopulla alkava “Listening to World Music“.

Moodlensyöjä

Oppimisympäristömarkkinoilla tapahtuu. Blackboard osti Moodlen kaksi tärkeintä tulonlähdettä, Moodleroomsin ja Netspotin. Moodlen kehitys rahoitetaan pitkälti kaupallisilta partnereilta saaduilla lisenssimaksuilla, ja Moodlerooms ja Netspot ovat suurimpia Moodlen partnereita. Netspot on lisäksi vahvasti mukana Moodlen 2.3-version kehitystyössä.

Yritysostojen yhteydessä julkaistut hymistelytiedotteet ovat perinteisesti olleet heikolla faktapohjalla, joten nähtäväksi jää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Jos Blackboardin vanhoista yrityskaupoista voi jotain päätellä, niin Moodle-toiminnot ajetaan alas.

Toisaalta Moodleroomsilla ja Netspotilla ei ole mitään oikeuksia Moodleen sinänsä. Tämä tarkoittaa, että jos ne lakkaavat tarjoamasta Moodle-palveluja asiakkailleen, uusia yrittäjiä tullee markkinoille nopeasti. Sikäli samat yritysvaltausstrategiat eivät toimi, kun kyseessä on avoimen lähdekoodin ohjelmisto. Onko siis seuraavaksi vuorossa oikeusjuttu Moodlea vastaan?

Henkilökohtainen oppimisympäristö – PLE

Sulautuvan opetuksen seminaarissa esiteltiin kuudennen kerran opetukseen ja teknologiaan liittyvän tutkimuksen lisäksi nk. tavallisten opettajien case-esimerkkejä. Tavalliset opettajat tosin tässä tapauksessa ovat epätavallisen innostuneita opetuksen kehittämisestä ja teknologian hyödyntämisestä.  Case-esimerkeissä esiteltyjä pedagogisia ratkaisuja ei kuitenkaan voi enää pitää pelkkänä kasvatustieteilijöiden tai propellipäiden pulinana – vaan käytänteinä, joita on jo arjessa testattu.

Kuva Linda Saukko-Raudan blogista http://saurau.posterous.com/piirretyt-muistiinpanot-maarit-ignatiuksen-es

Continue reading Henkilökohtainen oppimisympäristö – PLE