Vaalien alla luottavainen mieli innostuu ehdokkaiden lupauksia kuunnellessaan uskomaan, että ensi vaalikaudella Suomi pelastetaan. Kyynikko tuhahtaa, nuo lupaukset on kuultu ennenkin eikä ne siellä Arkadianmäellä kuitenkaan saa mitään aikaiseksi, vaan hörppivät kahvia, nostavat palkkojaan ja painavat puoluekurin mukaan äänestyksissä nappia.

Seitsemän seikkailijaa tietävät paremmin. Eduskunta tekee hienoja päätöksiä, jotka johtavat hienoihin toimeenpanoihin. Prosessi vain on niin hidas, että tuloksia on vaikea havaita. 1990-luvun alussa Helsingin alueella vasta alettiin kierrättää biojätettä. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, olemme saamassa orgaanisen aineen kaatopaikkakiellon. Pullot palautetaan kauppaan ja taloyhtiöiden roskakatoksista löytyy seitsemän pönttöä. Kaatopaikoista enää Ämmässuolle kärrätään jätettä, muita suljetaan tai ne on jo suljettu.

Haaveita paremmasta tulevaisuudesta tarvitaan, jotta niitä kohti voi pyrkiä. Me haaveilemme kiertotalousyhteiskunnasta. Öljyä, kuparia ja kaikkia muita uusiutumattomia raaka-aineita on pallollamme valitettavasti rajallinen määrä. Mitä nopeammin opimme ottamaan niistä valmistetut tuotteet ja osat uudelleen käyttöön, sitä useammalle sukupolvelle turvaamme materiaalien riittävyyden.

Kehittelemämme neljä ratkaisuehdotusta pureutuvat kiertotalouden eri osa-alueisiin. Ne eivät ole neljä erillistä ratkaisua, vaan tukevat toinen toisiaan. Vaikka tulemmekin viimeiset kaksi viikkoa syventymään vain yhteen näistä, niin koemme niiden kaikkien olevan tärkeitä ja huomionarvoisia asioita.

1) Pantti on valttia

Kiertotalous ei olekaan niin uusi ja ihmeellinen asia, toteutamme sitä jo! Ajatellaanpa vaikka meidän kotoista panttipullojärjestelmäämme: ostat juomaa pullossa, jonka palautat kauppaan. Kaupasta pullo lähtee tehtaalle, jossa siitä valmistetaan uusia pulloja. Osa pulloista vain pestään ja täytetään uudelleen. Panttipullojen ja -tölkkien palautusprosentit ovat paljon suurempia kuin muiden kierrätysjakeiden. Miksemme laajentaisi samaa ajatusta muihinkin pakkauksiin? Entä jos lasipurkin ja säilyketölkinkin voisi viedä takaisin kauppaan ja saada siitä pantin?

2) Tulevaisuuden kiertomarket

Tulevaisuudessa kauppaan tullessa mukana voi pantillisten pakkausten ja purkkien lisäksi olla lähes mitä tahansa käyttötavaraa. Kauppoihin syntyy kiertomarketosastot, joissa itselle tarpeettomien tavaroiden tai vaikka vain pieneksi jääneiden suksien vaihto onnistuu samalla reissulla. Tavaroista kokonaan eroon pääseminen käy myös kätevästi jättämällä ne vuokrauspisteeseen, josta ne löytävät edelleen uuden käyttäjän. Samalla voi itselle vuokrata vaelluskamat seuraavan päivän retkeä varten. Kiertopisteissä palveleva henkilökunta on myös ammattitaitoinen huoltamaan kalkkiintuneen kahvinkeittimesi tai tietokoneesi jumittuneen virtanäppäimen. Muokkaamossa huolehditaan siitä, että lempitavarasi päivittyy taas mieleiseksi, jolloin sitä käytetään iloisesti vielä toiset kymmenen lisävuotta.

Tämän lisäksi olisi mahdollisuus kiertokauppa-auto –palveluun, joka toisi palvelut suoraan kotiovelle. Naapurusto voisi tilata käyttöönsä esimerkiksi ruohonleikkurin. Tämän jälkeen se lähtisi taas uusille vuokraajille tai säilytykseen kiertomarkettiin. Palveluiden ja tavaroiden kierrättämisen avulla säästettäisiin paljon luonnonvaroja. Asuintilaa säästyisi, kun kaikkia tavaroita ei tarvitsisi omistaa itse.

3) Takuuvaatimus lisäämään globaalia resurssitehokkuutta

Eikö olisikin hienoa, jos kaikille tuotteille tulisi pakollinen takuustandardi? Ei enää yhden kesän kenkiä ja muuta kertakäyttösälää, vaan kunnollisia ja ympäristövastuullisia tuotteita. Takuustandardi määrittelisi kaikille tuotteille pakolliset minimi kestoajat, jolloin tuottajat joutuisivat muuttamaan tuotantotapojaan ja uudelleenajattelemaan bisnesmallejaan. Nopean tuotannon ja nopean kulutuksen sijaan siirryttäisiin “hitaan tuotannon malliin”, jossa painottuisivat tuotteiden lisäpalvelut kuten korjaus ja muokattavuus. Takuuvaatimukseen sisältyisi kestovaatimuksen lisäksi materiaalistandardi – tuotteet tulisi valmistaa vain kierrätettävistä materiaaleista. Takuuvaatimus on kiertotalouden ytimessä – pidentämällä tuotteiden elinkaarta ehkäistään jätteen syntyä.

4) Kiertotalousmalli laitoksiin: kierrot osaksi arkea

Kiertotaloutta on hyvä lähteä toteuttamaan erilaisiin fyysisiin työ- ja toimintaympäristöihin, kuten kouluihin ja yrityksiin, sovitetulla kiertotaloustoimintamallilla. Toimintamallissa lähtökohtana ovat kullekin laitokselle ominaiset piirteet. Kukin toimija saa asiantuntijoiden opastamana miettiä, miten se pystyy prosesseissaan toimimaan kannattavasti kiertotalouden mukaisesti. Mitä “jätettä” helsinkiläinen peruskoulu tuottaa? Voiko koulu itse tai sen viereinen yritys hyödyntää sitä ja saada kustannussäästöjä? Sopisiko yrityksen imagoon viherkatto tai pari aurinkopaneelia julkisivuun? Toisiko oma komposti vankilalle kustannussäästöjä? Piristäisikö vanhainkodin asukkaita tieto siitä, että heidän lapsenlapsilleen jää enemmän raaka-aineita käyttöön heidän laitoksensa uusien käytäntöjen vuoksi? Kun kiertotalouden käytännöt ja hyödyt tulevat työympäristössä ihmisille tutuiksi, niiden soveltaminen myös kotona on luontevaa. Kustannussäästöjen ja työllistävyyden lisäksi yhteistyö ihmisten välillä tiivistyisi ja kasvattaisi suomalaisten sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Kestävyyttä käytäntöön –kurssi lähti käyntiin valoisissa merkeissä. Koko viikon ollaan saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Kaksi ensimmäistä viikkoa alkavat olla takana, haasteet annettu ja kurssilaisten aivosolut käyvät kuumina. Seitsemän seikkailijaa lähtee ratkomaan haastettaan reippain mielin. Saimme yhteistyökumppaniksemme YTP ry:n (Ympäristöteollisuus ja –palvelut). YTP on ympäristöliiketoimintaan keskittyvien yritysten edunvalvontajärjestö, joka ajaa luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä. YTP:n asiantuntija ja yhteyshenkilömme Katja Moliis esitteli meille haasteen kurssin toisella tapaamiskerralla. Haasteemme ei ole liioin pieni tai helppo, mutta sitäkin mielenkiintoisempi: Miten Suomen kierrätysaste saataisiin nousuun kiertotalouden edellyttämällä tavalla?

Kiertotalous – mitä ja miksi?

Suomessa on yli viisi miljoonaa asukasta, joista kukin tuottaa noin 500 kiloa yhdyskuntajätettä vuosittain. Tämä tekee yli 2,5 miljardia kiloa jätettä vuodessa. Yhdyskuntajäte on kuitenkin vain kolme prosenttia Suomen kokonaisjätekertymästä. Suurin jätteentuottajasektori on kaivostoiminta ja louhinta.

Suomi on jätteenkierrättäjänä Euroopan mittakaavassa korkeintaan keskiverto. Vuonna 2004 Suomi kierrätti yhdyskuntajätteestä vain noin 34%, ja vuoteen 2012 mennessä luku oli laskenut prosentilla. Olemme kaukana EU:n ensi vuoden (2016) tavoitteesta kierrättää yhdyskuntajätteestä vähintään 50% (vertailun vuoksi mainittakoon, että naapurimaamme Ruotsi oli vuoden 2012 tilastoissa jo lähes saavuttanut tämän tavoitteen).

Jäte luokitellaan ”käytöstä poistetuksi aineeksi tai esineeksi”. Käytöstä poistaminen ei kerro mitään jätteen käyttöarvosta tai siinä olevien raaka-aineiden kierrätysarvosta. Nämä saattavat hyvinkin olla – ja useimmiten ovatkin – materiassa vielä tallella. EU arvioi, että parantamalla nykyisten käytössä olevien materiaalien hyödyntämistehokkuutta voisimme luoda Euroopassa yli kaksi miljoonaa työpaikkaa ja säästää jopa 600 miljardia euroa. Samalla tulemme vähentäneeksi muun muassa kasvihuonekaasupäästöjä – puhumattakaan ympäristöhyödyistä, jotka koituvat jätemäärien vähentämisestä. Kun jo käytössä olevat materiaalit hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti vähenee samalla tarve ottaa uusia luonnonvaroja käyttöön. Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu – kiertotaloudesta voidaan hyötyä monella tasolla.

Kiertotalous on vastalause nykyiselle lineaariselle talousmallille. Nykymalli toimii käytännössä seuraavasti; valmistamme tuotteen, käytämme sitä aikamme ja heitämme sen roskiin. Prosessissa häviää tuotteeseen investoitu raha – samalla jätemäärä kasvaa. Kiertotalous näkee jätteessä arvon; kiertotaloudessa pyritään minimoimaan jätteen synty ja maksimoimaan jo käytössä olevien materiaalien arvo. Kiertotalouden ideaalina on suljettu materiaalikierto. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kerran käyttöönotettu materiaali pyrittäisiin palauttamaan aina uudelleen mieluiten samanarvoiseen käyttöön. Sitran arvion mukaan kiertotalouden potentiaalinen arvo Suomelle on 1,5 – 2,5 miljardia euroa.

Pelkkä kierrätysasteen yksisilmäinen nostaminen ei ole pitkällä tähtäimellä kestävää. Tavoitellaksemme nollajätetasoa meidän tulisi tehdä muutoksia koko systeemiin – tuotetun materiaalin pitäisi alun perin olla laadultaan hyvin uudelleenkäytettävää ja kierrätettävää. Kysymys kuuluukin; mitä ovat ne tulevaisuuden rakennemuutokset, jotka vievät meitä kohti kiertotaloutta ja kestävämpää yhteiskuntaa?

P.S. Aiheesta enemmän kiinnostuneille ks. Kiertotalouden julkilausuma.

Lähteet

European Commission (2014), Communication from the commission to the European Parliament, the council, the European Economic and social committee and the committee of the regions – Towards a circular economy: A zero waste programme for Europe, Brussels, 25.9.2014.

EEA (2015), Waste – municipal solid waste generation and management, EEA Briefing, Published 18 Feb 2015, European Environment Agency, Copenhagen.

Sitra (2014), Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle, Sitran selvityksiä 84, Libris, Helsinki.

Tilastokeskus